Metsästäjä

Meillä on kotona kaksi metsästäjää. Äidillä kesti tovin tajuta, mitä ne metsästäjät oikein ovat. Nykyään osaan jo tarpeen vaatiessa piilottaa metsästäjät, jottei ne pääse herkkuihin käsiksi. Piilotustaidostani huolimatta metsästäjät löytävät tiensä takaisin aina aika ajoin ja jatkavat tehtäväänsä...

Saanko esitellä, metsästäjä.

Meillä on tosiaan tällainen sininen muumipeikko metsästäjä ja vaaleanpunainen niiskuneiti metsästäjä. Ai miten niin metsästäjä?

Aaa...Nam!

Kyllä vain. Kaikkea vatkattua ja vispattua pitäisi päästä maistamaan. Jos annos tulee oman perheen syötäväksi, niin tämä ei liene ylitsepääsemätön rike. Mutta jos leivotaan/kokataan vieraille jotain, niin metsästäjät päätyvät yleensä kaapin päälle tai muuhun yhtä kaukaiseen jemmaan. ;) Sitten meinaakin parku iskeä, kun metsästäjät ovat hävinneet!

Metsästäjät selvisivät muutostakin vaurioitta, olemme nyt asustaneet uutta kotia pari viikkoa. Nyt alkaa pikku hiljaa olla tavarat omilla paikoillaan ja töiden jälkeen odottavat työt tehty. Viikko tosiaan vierähti muuton jälkeen siinä, että normaalin työpäivän jälkeen purettiin laatikoita, kannettiin tavaroita ja järjesteltiin hyllyjä ja kaappeja. Myös joitakin huonekaluja kanniskeltiin ja ruuvailtiin paikoilleen. Tämän pakkaamis- ja purkamisoperaation hellitettyä olimmekin sitten naisväen voimin kipeinä, niin koville muuttaminen otti. Tytöillä oli aluksi vain kuumetta, mutta sen laskettua olemme kaikki köhineet muutaman päivän. Nyt sekin alkaa onneksi olla selätetty ja päästään takaisin normaaliin arkirytmiin.

Tänään tytöt kävivät myös K kaverin synttäreillä. Kun kutsu perjantaina saapui, kävi Vekkuli välittömästi etsimässä juhlamekon valmiiksi. Kun sanoin, että ehtiihän tuon vielä lauantainakin katsoa tai sunnuntaiaamuna, niin vastaus oli selvä. "Ei, kun se täytyy nyt heti katsoa, että se on sitten valmiina eikä tule kiire." Vitriinikaapin nupissa seisoikin henkarissa sitten pari päivää mekko ja sydänsukkikset. Tänään olisi jo heti aamusta puettu juhlavaatteet, mutta koska Vekkuli toimi postineitinä sulkien kirjekuoria ja postimerkkejä, puettiin vaatteet vasta vähän ennen juhlia. Lahjan kanssa oli myös selvät sävelet jo perjantaina: "Äiti, Prisma on lauantaina auki, mennään sieltä ostamaan lahja." Hienon lein oli Vekkuli askarrellut juhlissa ja kaikille juhlijoille oli kaiken lisäksi valmiit leit, joten nyt niitä on meillä yhteensä kolme. Joulukortit tiputetaankin muuttoilmoitusten kera postiin huomenna.

Rankkaa työtä

Tällä hetkellä seilataan kahden kodin väliä ja viikot asustellaan pääosin nykyisessä asunnossa ja viikonloppuisin sitten ollaan hommissa tulevalla asunnolla. Viime lauantaina tehtiin pihalla hommia leikkimökin siirtämistä varten. Kaivettiin vähän kuoppaa, että voidaan tehdä hiukan paremmat perustukset mökille kuin mitä nykyisessä paikassa on. Nokkela nukkui päiväunia sisällä ja me muut ahkeroimme ulkona. Vekkuli lähinnä tonki pienellä kukkalapiolla matoja, kun äiti ja isä kaivoivat kuoppaa.

"Täällä on niiin paljon matoja ettei mummin mökillä ole koskaan ollut!"

Käsi täynnä matoja oltiin lähdössä kyllä kovasti mummin mökille onkimaan, mutta ei sitten tullut lähdettyä. Kun kaivuut oli meneillään ja lapiot tonkivat maata vuoron perää, totesi Vekkuli, että "Tämä työ on kyllä tosi rankkaa!". Yritä siinä sitten nyökytellä ja olla samaa mieltä matojenetsijän kanssa. :)

Ulkovalot on nyt saatu uudessa paikassa toimimaan ja muutenkin edistystä pikku hiljaa tapahtuu. Josko muutaman viikon päästä sitten ihan muutettaisiin. Ensi lauantaina tehdään leikkimökin pohja valmiiksi ja seuraavalle viikolle tilataan mökin siirto. Sitten alkaa tytöillekin olla ulkona puuhaa.

Ensilumi

Reilu viikko sitten satoi ensi lumi maahan. Sitä riemua kesti pari päivää, kunnes lumi sitten vesisateen saattelemana suli pois. Lumesta ehdittiin kuitenkin riemuita reilusti siinä ajassa.

Kato kuinka hieno enkeli!

Mä teen vielä toisenkin!

Iso ja pieni enkeli

Piha täynnä enkeleitä

Toivottavasti lunta tulee pian lisää, niin saadaan vähän valoa iltoihin. Tänä iltana käytiin taskulampun kanssa puistossa. Eikä se ollut yhtään liioiteltu varustus, puiston valaistus on aika heikko. Löydettiin samalla reissulla Nokkelan kadoksissa olleet sukatkin hiekkalaatikon reunalta...

Lauantaina aloitettiin koko perheen yhteinen harrastus, perheuimakoulu. Neidit olivat kyllä niin täpinöissään ja ylikierroksilla, että opetuksen seuraamisesta ei meinannut tulla mitään. Uimalasit päässä hiihdeltiin nimittäin jo perjantai-ilta kotona ja Nokkela matkasi uimahalliinkin uimalasit päässä. Vekkuli halusi ehdottomasti uida uimakoulussa, ei kellua. Tosin, en laittanut yhtään vastaan, kun neiti halusi nimenomaan uida ilman mitään kellukkeita. Pientä räpiköintiähän se välillä oli, mutta nyt on selvästi otollinen aika uimaopetteluille, kun ei haittaa, vaikka naama vähän kastuisi. Nokkelaa naaman kastuminen ei ole missään vaiheessa haitannut ja perään saa katsoa ihan toden teolla ettei ole täysin uppeluksissa. Hauskaa oli ja odotetaan jo seuraavaa kertaa.

Ikkunoita availeva siivooja

Meillä on menty tukka putkella nyt useampi viikko. Nykyisessä asunnossa on pidetty näyttöjä (ja pidetään vielä jatkossakin) ja sitten on selvitelty tulevaan asuntoon erilaisia hankintoja, kuten pyykinpesukone, sohva jne. Tämän lisäksi töissä on meillä molemmilla pitänyt kiirusta, joten "vapaa"-aika on tuntunut olevan aika kortilla. Kuukausi on siis vilahtanut siivillä.

Tytöt kävivät päikkäkaverin synttäreillä pari viikkoa sitten ja niitähän odotettiinkin sitten ja hartaasti. Ne olivat Nokkelan ensimmäiset kaverisynttärit ja hienosti meni. Kotiin ei olisi millään haluttu lähteä. Synttärisankari on Nokkelan paras kaveri päikässä ja koska J on tätä nykyä vain 2pv /viikko päikässä on ikävä muina päivinä tietysti kova. Aamulla päikkään mennessä Nokkela onkin saattanut todeta seuraavaa:
N: Haluan leikkiä J:n kanssa.
M: Tänään on tiistai, joten J:n pitäisi kyllä tulla.
N: Haluan HETI nähdä J:n. <3

Moppasin yksi lauantai keittiön lattiaa, jota Nokkela seurasi tiiviisti vieressä.
N: Äiti, sä oot vähän niinku siivooja.
M: Vai niin. Mitäs siivoojat tekevät?
N: No, ne vähän pyyhkii, ei moppaa.

Siistiä meillä on nyt ollutkin, jotta viikonloppuisin ei edessä olisi mahdoton urakka, pidetään viikollakin kämppää aika siistinä ja siihen on tietyllä tavalla jo tottunutkin. Heti kun on vaatteita vähän lattialla, niin omaan silmään osuu heti ja niitä on välittömästi siirtämässä eteenpäin omalle paikalleen.

Päikässä oli tullut ruokaillessa puhetta siitä, mitä lapsista tulee sitten isona...
V: Minusta tulee samanlainen kuin äidistä.
T: No mitäs se äiti sitten tekeen.
V: No... Se avaa ja sulkee ikkunoita tietokoneella ja käy välillä koulutuksissa.

Niin, voihan sitä tietokoneella työskentelyä noinkin pidemmän päälle ajatella. Kuulin nuo sanat aamulla tyttöjä päikkään viedessä ja vielä työpäivän päätteeksikin hymyilytti. :D

Tamperepäivä oli viime viikonloppuna ja tyttöjen kanssa sitten suuntasimmekin paloasemalle. Siellä ihmeteltävinä oli kaksi paloautoa, ensihoitajien johtoauto sekä ambulanssi. Niitä tutkittiinkin huolella ja ratin takana käytiin istumassa kaikissa autoissa. Tytöt jopa kiipesivät paloautojen takana olevia tikkaita ylös katsomaan, mitä katolla oikein on. "Siellä on vaan tikkaita" oli sitten se vastaus kiipeilyn jälkeen. Kovasti palomiesten asusteet, paloautojen varustus ja ylipäätään tulipalojen sammutus kiinnostivat. Miksi? Mikä tuo on? Mitä tuo tekee? Miten paloauto tietää minne mennä sammuttamaan? Ja monia muita kysymyksiä putkahteli jatkuvalla syötöllä ihmettelyjen lomassa.

Tällä viikolla oli päikässä uintipäivät. Vekkulin uinti- ja saunapäivä oli tiistaina, Nokkelan keskiviikkona. Maanantai-iltana meinasi sota syttyä, kun molemmille ei laitettu uintitarvikkeita valmiiksi. Ei siinä auttanut selitellä, että sitten huomenna illalla laitetaan Nokkela sinun tarvikkeesi valmiiksi. Aamulla tuo oli jo onneksi laantunut ja päivä meni hyvin. Vekkuli kehui, kuinka oli uskaltanut laittaa naamansa veden alle. Keskiviikkoaamuna, kun olimme siirtymässä autosta kohti päikkää, Nokkelan silmät syttyivät ja naama alkoi loistaa.
N: Vekkuli ei pääse tänään uimaan. Tänään on minun uimapäivä!

Tänä iltana ollaankin taas pakattu ja huomenna päikän jälkeen on selvät sävelet. Ruokaa naamariin ja auto starttaa kohti mummolaa! Tätä onkin taas hetki jo odoteltu!

Syyslenssu loman jälkeen

Viime viikolla palasimme koko perheellä normiarkeen ja heti alkuviikosta olimme syyslenssun kourissa. Minä ensimmäisenä jo heti tiistaina kuumeessa ja tytöt keskiviikkona seurasivat perässä. Räkää riittää ja köhää siinä sivussa. Positiivista on kuitenkin se, että tauti iski vasta loman jälkeen, ei loman aikana. :) eiköhän se taas tästä, vaikka ei tämä sairastaminen missään vaiheessa kivaa ole.

Lomalla ehdimme vielä toistamiseen hippo-kisoihin ja siellä lajeina olivat 40 metrin juoksu ja turbokeihäs. Nokkela juoksi tuon aikaan 19,93s, Vekkulin aika ei jostain syystä ollut kirjautunut oikein (liekö joku juoksennellut radalla?). Turbokeihäs sen sijaan lensi Vekkulin toimesta 2,74m, joka oikeutti toiseen sijaan vain 6 senttiä lyhyemmällä heitolla kuin tuloksissa ensimmäiseksi tullut heitto. Tämän lisäksi toki käytiin pomppimassa seiväshyppypatjoilla, se toimi eräänlaisena pomppulinnana monelle.

Lomalle osui myös setäni 80-v juhlat, joissa vierailimme. Tytöillä riitti virtaa ja tihkusateesta piittaamatta neidit juoksivat juhlarakennusta ympäri, minkä jaksoivat. Ennen juhlia mummu ja vaari olivat meillä kylässä ja potkuttelu- ja pyöräilytaitoja heille innokkaasti esiteltiinkin. Vierailimme myös läheisellä viinitilalla ja torilla mustalla makkaralla. :) Kävelimme puistosta kohti toria, kun Nokkela viihdytti meitä tokaisuillaan.

N: Äiti, saisinko pienen palan, pienen palan mustaa?
M: Eiköhän se onnistu, kun päästään torille.
N: Minä haluan mustaa makkaraa!

Sanomattakin oli selvää, että lounastimme torilla mustiskojulla. Ja hyvää oli!

Sunnuntaina kävimme pienellä purjehduksella Näsijärvellä ja itku meinasi tulla, kun emmem jääneetkään yöksi. Syitä oli kaksi: isi oli menossa aamulla takaisin töihin ja toisekseen sadevettä oli jostain päässyt veneeseen vähän sisälle ja syy oli selvitettävä. Onneksi kyse ei ollut mistään vakavasta vuodosta vaan tukkeutuneesta poistoputkesta.

Lomalla kävimme myös kerhossa muutamaan kertaan ja olihan se kiva nähdä välillä myös niitä äitituttujakin, joita ei töiden takia nykyisin enää juurikaan ehdi näkemään. Lisäksi tytöt pääsivät askartelemaan ja maalailemaan. Etenkin Vekkuli tykkää nyt kovasti väritellä kaikkea ja kirjoittaa. Hän kirjoittaakin sujuvasti mallista ja sitten havainnollistettaessa kirjaimia.

Loman lopuksi kävimme mummolassa ja Vekkulin kummienon luona vierailulla. Onneksi otin "puuhapaketin" mukaan, muuten olisi voinut enon koriste-esineet olla historiaa... ;)

Sairasteluista huolimatta pääsimme eilen kisoihin. Eilen oli sitten kolmannet hippo-kisat, joissa kävimme. Tytöt jouksivat 80 metriä ja Vekkuli hyppäsi lisäksi myös pituutta. Matka oli pitkä juosta, mutta Nokkelakin juoksi koko matkan vilkuilematta ympärilleen, pysähtymättä ja vaihtamatta rataa. Löytyy siis selvästi yleisurheilupotentiaalia ja selkeästi kehityskelpoinen yksilö! :) Vekkulin aika 22,13s ja Nokkelan 36,28s. Oikeuttivat sijoihin 9 ja 32. Pituutta Vekkuli hyppäsi tällä kertaa 1,34m, jolla pääsi 9. sijalle. Tällä kertaa palkinnoiksi saatiin heijastimien sijaan ranteeseen sopivat pussukat, joita onkin ahkerasti käytetty kotona...

Hain eilen tytöt päikystä bussilla ja ensimmäisenä tytöt kysyivätkin minulta, tulinko autolla hakemaan. Vastatessani, että en, vaan bussilla, niin välitön vastaus oli, että en jaksa kävellä. No, eihän sitä nyt kävellä jaksakaan, jos juosta täytyy! Käytännössä tytöt juoksivat koko matkan kilpaa kotiin ja vielä kiipeilivät puiston telineessä siinä matkan varrella. Hassua, kuinka logiikka toimii aikuisella päinvastoin, jos en jaksa juosta, niin kävelen. Lapset tuntuvat ajattelevan, että en jaksa kävellä, niin juoksen. :D

Hippo-kisat

Maanantaina pongasin lehdestä heti aamutuimaan, että illalla olisi vuorossa Hippo-kisat. Sää oli hieman epämääräinen, joten jäimme vähän odottavaiselle kannalle, lähtisimmekö kisoihin vai ei. Lisäksi Vekkuli oli päikkykaverinsa luona kylässä muutaman tunnin iltapäivällä. Koska ukkoskuuro iski jo puoli yhden aikaan iltapäivällä ja muuten sää oli lähinnä pilvinen, niin päätimme lähteä kisoihin. Lähdimme kotoa vauhdilla ja poikkesimme matkalla vielä kirjastoautollakin. Olin varma, että ilmoittautuminen olisi jo ollut ummessa, kun pääsimme paikalle, mutta ei onneksi ollut. Ilmoittautuminen alkoi toki jo klo 17, mutta itse kisat alkoivat vasta klo 18, joten ehdittiin mukaan. 4-vuotiaiden sarja oli nuorimpien sarja, mutta sekä Vekkuli että Nokkela osallistuivat tuon sarjan 60 metrin juoksuun. Juoksun lisäksi Vekkuli hyppäsi myös 4-v tyttöjen sarjassa pituutta.

Vekkuli pääsi juoksemaan kolmannessa tyttöjen erässä (eriä oli yhteensä 5) ja taittoi 60 metriä aikaan 19,93 sekuntia, joka kokonaiskisassa oikeutti 21. sijaan. Nokkelan aika 5. erän juoksijana oli 26,34, mikä oikeutti 33. sijaan. Osallistujia 4-v tyttöjen juoksussa oli yhteensä 35. Tässä kyllä tytöt suoriutuivat erinomaisesti, koska kyseessä oli heidän ensimmäiset kisansa ikuna ja lisäksi kukaan ei heitä ollut vastassa maaliviivalla, koska olin lähettävässä päässä kertomassa, milloin sai alkaa juoksemaan. Vekkuli toki meni Nokkelaa vastaan, mutta siitä huolimatta taidettiin vilkuilla vähän sivuille ja taakse juoksun lomassa, kun loppumetreillä vaihdettiin vielä rataakin. :)

Vekkuli halusi osallistua myös pituushyppyyn ja leiskauttikin ensimmäisellään komean tuloksen 1,43m. Tuo oikeutti kisan 7. paikkaan ja osallistujia tyttöjen 4-v pituudessa oli 25. Kaikille oli 2 hyppyä. Tytöt toki naapurin tytön kanssa "harjoittelivat" hyppyjä sen minkä ehtivät kentän toisessa päässä eli se saattoi hieman viedä puhtia pois hypyistä. Toisaalta mitään tekniikkaa ei Vekkulille ole opetettu eli täysin vapaasti sai tyylinsä valita. Saa nähdä lähdetäänkö seuraaviinkin hippo-kisoihin osallistumaan. Palkinnoksi juoksusta jokainen sai heijastimen, pituushypystä lähinnä hiekkaiset jalat. :) Palkinto oli erittäin tärkeä, tosin Vekkuli totesi heijastimen saatuaan, että eikö täällä saakaan karkkia palkinnoksi? Onneksi mukaan oli sattunut yksi Puuha Pete aski, niin sekin palkinto saatiin hoidettua.

Tiistaina sitten olikin päikkykaveri vuorostaan meillä kylässä/hoidossa ja touhua riitti. Käytiin lähipuistossa aamusta purkamassa enimpiä energioita ja Nokkelan päiväunien jälkeen siirryimme takapihalle. Päivä meni kyllä nopeasti ja yksi samanikäinen lisää omien seassa ei juuri muuta normaalia.

Tänään sitten suuntasimme uimahalliin. Tytöt ovat koko kesän kärttäneet uimahalliin menoa, mutta järvivesien lämpimyyden ja aurinkoisten säiden takia (sekä myös kiinniolojen) ei uimahalliin ole kesällä menty. Nyt satoi kuitenkin jo toista päivää putkeen ja muutenkin hetki oli otollinen uintireissulle. Kyllä siellä sitten mesottiinkin. Molemmat uiskentelivat minkä pystyivät. Nokkela ui jo sujuvasti käsikellukkeiden kanssa ja Vekkuli yritti lyhyen matkan jopa ilman kellukkeita. Tosin sen jälkeen ne haettiin taas takaisin. Vielä ei ihan itseluottamus riitä. Vekkuli kuitenkin sukelsi lasten altaan pohjalta paljon renkaita eikä haitannut vaikka naama kastuikin, mikä tähän asti on ollut pienoinen ongelma. Täytyy yrittää muistaa laittaa hakupaperit sisään perheuimakouluun, josko tytön saisi oppimaan ihan oikeasti uimaan tulevan syksyn/talven aikana. Nokkela varmasti ottaa samalla oppia itseensä vaikkei varmaan vielä ihan uimaan oppisikaan.

Välisydämen pullistus

Kyllä sen vain huomaa, että töissä ollessa ei vain ehdi koneelle tai paremmin sanottuna ei oikein päivän jälkeen jaksa istua koneen ääressä. Olin siis pari viikkoa tässä välissä töissä ja tytöt viettivät lomaa isin kanssa kotona. Kaikenlaista ehti tapahtua tuona aikana. Isi vei tytöt Hoplopiin, useampaan kertaan torille ja torin vieressä olevaan puistoon sekä pyöräilivät Vekkulin kummien luokse (matka yhteen suuntaan 8km). Nokkelan äiti-vaihe hieman helpotti tuon kaksiviikkoisen aikana ja isikin on alkanut kelpaamaan eri asioihin, mihin ennen kävi vain ja ainoastaan äiti.

Söimme yksi ilta päivälliseksi uusia perunoita (muistaakseni) grillatun kanan kanssa. Meillä perunat syödään yleensä voin kanssa, sillit jätetään muille. Nokkela kommentoi ruoka-annostaan heti pöytään tullessaan:
N: Ihanaa, äiti! Ihanaa voita! Aivan ihanaa voita!

Takapihalla oli koko pihapiirin tytöt leikkimässä ja leikeissä vilisi koiria, isosiskoja, äitejä ja pikkusisko. "Makuupusseissa" nukuttiin pitkin nurmikkoa välillä ja pian aamun koittamisen jälkeen oli hirmuinen aamupalanälkä ja ruokaa alettiin valmistaa suurella innolla. Vekkuli tuumasi leikin jossain välissä seuraavaa:
V: Minä haen nyt punaviiniä. (äiti höristi korvia, että mitä ihmettä, kunnes tajusi, että sana marja unohtui perästä)

Iltaisin oli sitten sylittelyhetkiä ennen nukkumaan menoa.
M: Äidin vauva.
N: En ole, minä olen haukku.
M: Äidin haukkuvauva?
N: No, ihan pikkusen haukku voi olla vauva, jookos?
M: Joo.


Leikimme kotona lääkärileikkiä. Äiti oli potilaana ja Vekkuli toimi lääkärinä. Jalka oli kipeä ja se parannettiin nopeasti laastarilla. Mitä sitä nyt tutkimaan, kun laastari kuitenkin auttaa. :) Sen jälkeen piti kuitenkin stetoskoopilla kuunnella sydäntä.
V: Mukavasti jumpsutus kuuluu.
M: Eli ei mitään sivuääniä?
V: Ei, tai odotas, kyllä siellä joku vikisee.
M: Vikisee? Mikäs sellaista aiheuttaa?
V: No, se on välisydämen pullistus. Siihen auttaa vain erikoinen lääke, jota täytyy hakea ulkomailta asti.

Mummolaa ja mustikkaa

Hui hai. Sitä on taas viikko vierähtänyt huomaamatta. Viime viikolla suunnattiin tiistaina kohti mummolaa parin kirpparin kautta. Saaliiksi jäi Titi-Nallen yksi DVD, mutta sitä on kyllä katseltu jo muutamaan otteeseen. Taitaa kirpparikin olla puolittain lomalla, kun ihmiset lomailee, tai sitten ei vain sattunut mitään meidän juttuja matkalle. Tiistai-iltana ja vähän aikaa vielä keskiviikkoaamunakin "pelastettiin perunoita" eli käytännössä kitkettiin sankkaa rikkaruohorintamaa pois perunoiden juurilta. Josko saisimme sitten parempia perunoita ja hiukan enemmän kun saavat vapaammin kasvaa. Tytöt löysivät yhden sammakonkin, josta pitivät sitten hyvää huolta. Viimeiset mansikat menivät maalta tyttöjen suihin, koska Nokkela "lakastaa mansikoita". Keskiviikkona päivällä suuntasimme päiväkahville käsityökahvilaan, joka toimii kylällä kesäkeskiviikkoisin. Tapahtuma oli ihan mielenkiintoinen, jonne oli kokoontunut sekä kylän väkeä että mökkiläisiä. Työn alla porukalla oli kylmälaukkuja kahvipusseista sekä kasseja, pussukoita jne virkaten, joissa koristeina käytettiin tölkkien avausnipsukoita. Vielä kun osaisi virkata... Täytynee laittaa to do -listalle. Tämän jälkeen suuntasimmekin iltaruoan tekoon mökille ja Vekkuli pääsi kalastamaan. Onkiminen, matojen etsiminen ja etenkin sen onkimisen katselu ja ohjeistus tuntuu olevan nyt erittäin tärkeä juttu. Äidin onkiessa kuului takaa sitten josain välissä plumpis ja Vekkuli kahlasi kohti rantaa... Onneksi oli pelastusliivit päällä ja putosi suht matalaan, ettei hätä tullut. Vesi oli kyllä kuulemma kylmää. Suurin murhe taisi kuitenkin koitua siitä, kun saappaat olivat täynnä vettä... Kuivat vaatteet vain päälle ja meno jatkui taas. Kenkien puuttuminen toki vähän hidasti, äiti kun ei ollut tajunnut ottaa varakenkiä mukaan. Sisällä mökissä tytöt näkivät kärpäsen ja Nokkela lähti etsimään "tappaislätkää". Hetki meni ennen kuin ymmärsin, että kärpäslätkähän se on hakusessa..

Torstaina lähdettiin käymään Mikkelissä ja vierailtiin äidin hyvän lukioaikaisen ystävän luona. Talon olohuoneessa on iso sohvaryhmä, jonka päällä tytöt kiipeilivät. Nokkela osasi lisäksi laittaa TV:n pyörimään taustalle. Keksit maistuivat, tai ainakin niiden väliosa. Äidin lautaselle taisi päätyä suurin osa ylä- ja alapuolista. Tämän vierailun jälkeen suuntasimme Graaniin ruoka- ja saapasostoksille (mummu tarvitsi uudet saappaat), jossa vierähtikin sitten muutama tunti.Käytännössä koko päivä vierähti kaupungilla, koska lähdimme liikkeelle ennen yhdeksää aamulla ja tulimme takaisin mummolaan lähempänä neljää iltapäivällä. Sinänsä kaupunkipäivä osui kohdalleen, koska lähes koko päivän tihuutteli vettä ja illalla sateli sitten jo reippaamminkin.

Perjantaina aamusta otimme pyörät alle ja suuntasimme naapuriin. Naapurin pojat odottivat innoissaan tyttöjä kylään ja hetki siinä sitten kehuskeltiin puolin ja toisin osaamisilla ennen kuin päästiin leikeissä vauhtiin. Nokkela viihtyi hiekkalaatikolla ja leikkimökissä, Vekkuli puolestaan kiipeili paljon poikien kanssa kiville ja kasoille. Perheen kisu sai osakseen valtavasti huomiota, haleja ja silityksiä. Lisäksi kävimme katsomassa hevosia laitumella ja noin 8 tunnin ikäistä vasikkaa navetassa. Ensi kerralla paikalla saattaa olla lisäksi kissanpentuja...

Lauantaina Vekkuli olisi kovasti taas tahtonut naapuriin, mutta lähdimmekin pyörillä käymään kylän koululla. Olen itse käynyt ala-asteen aikoinaan tuolla koululla ja paljon on piha muuttunut niistä ajoista. Meidän aikaan pihalta löytyi keinut ja rautaiset rekkitangot, nythän pihalla viihtyy isompikin lauma lapsia ja aktiviteetteja piisaa. Vekkuli pääsi sydämensä kyllyydestä kiipeilemään, koska pihalla oli erilaisia kiipeilytelineitä. Lisäksi putkea pitkin alas laskeutuminen on jostain syystä hirmu hauskaa. Alla olevien vempeleiden lisäksi paikalla on myös tavalliset ja vauvakeinut sekä katoksen alla pingispöytä. Lisäksi löytyi pieni katusählypaikka ja pieni skeittausramppikin.

Tässä häkkyrässä saa kiipeilyä kerrakseen.

Perinteisempi kiipeily-liukumäkisetti

Verkkokeinu, johon Nokkela on erittäin tykästynyt.

Mummolasta koululle on noin 3,5 kilometriä eli yhteensä pyöräilimme taas noin 7 kilometriä. Iltapäivällä siirryimme taas mökille saunottelua varten ja pääsinpä minä sitten mustikkaan. Kummieno meni Vekkulin kanssa ongelle ja metsään asti kuului, milloin kala oikein nappasi. Toki kalansaaminen oli niin valtavan huumaannuttavaa, että seuraavan kalan ongintapaikkaa ohjeistaessaan Vekkuli pulahti jälleen kerran järveen. Tällä kertaa vähän syvemmällä, mutta pääsi kuitenkin omin avuin hilautumaan takaisin kivikolle. Oli todennut vain, että "Kävin vähän uimassa, onneksi oli pellarit päällä". Mummu veikin tytöt tämän jälkeen suoraan saunaan ja vahingosta viisastuneena äitikin oli tajunnut ottaa varakengät mukaan ja päästiin omin jaloin autolle ja takaisin mummolaan mustikoita syömään.

Sunnuntaina olikin kotiinlähdön aika, mutta toki pienen mutkan kautta. Vierailimme äidin opiskelukavereiden mökillä Lammilla. Yllätyksenä paikalta löytyi myös kaksi kisua, jotka eivät olleet kovin tottuneita lapsiin. No, meidän tytöt osaavat tarvittaessa käyttäytyä nätisti ja niinpä nuo kisut antoivat tyttöjen jopa silitellä ja rapsutella itseään. Muutama tunti vierähti vauhdikkaasti ja kotimatkalla kyseltiin jo, että mentäisiinkö seuraavana päivänä jo heti aamusta ja koko päiväksi kyseiselle mökille.

Maanantaina otettiinkin iisista ja käytiin lähipuistossa leikkimässä ja iltapäivällä mummin nimpparikahveilla. Vekkulilla oli kaverisynttärit illalla ja niitä oli hartaasti odotettu ja reilu viikko. Reippaasti neiti käveli synttäreille ja hauskaa oli ollut. Synttäreiltä kotiin pääsivät itse askarreltu kruunu ja pari väännettyä ilmapalloa, ampiainen ja hiiri.

Tiistaina lähipuistoon sattui tulemaan päikkykavereita enemmänkin ja aika vierähti kalliolla ja kiipeilytelineillä vauhdikkaasti. Iltapäivällä suuntasimme yhden päikkytädin kotiin katsomaan silkkikanoja. Hauskoja otuksia päätöyhtöineen ja hautomisintoineen. Lisäksi pihalla oli pari luppakorvakania ja perheellä oli vielä lisäksi dalmatialainen! Vekkuli oli tänä aamuna innoissaan menossa kylään ihan koko päiväksi. Ehtisi kuulemma vähän syöttää kaneja ja kanoja ja sen jälkeen keinua ja hyppiä trampoliinilla. Ehkäpä kolmen viikon päästä vierailemme uudestaan, kun silloin odotetaan saapuvaksi pieniä tipuja taloon hautomisen jäljiltä.

Tänään piti helteen jo saapua, mutta aamulla niin vain puimme vielä hupparit päälle ulos lähtiessä ja ei niitä juuri tytöt halunneet ulkoilun aikana riisua. Näimme taas muutamia entisiä ja myöskin tulevia päikkykavereita puistossa. Vekkuli pyöräili puistoon ja takaisin kotiin. Nokkela halusi ensin potkutella, mutta kun pihassa oli kuorma-auto, tuli hätä, ja sitten potkupyörä jäi kotiin. Ilmeisesti meno oli aika hurjaa, kun Vekkulikin nukahti päiväunille, kun kävin Nokkelan nukuttamassa. Välillä pitää myös muistaa levätä, että jaksaa, joten toivottavasti unet maistuivat! Vielä muutama päivä tätä arkea edessä ja sitten vaihdetaankin pariksi viikoksi isin kanssa osia, minä menen töihin ja hän jää lasten kanssa lomalle.

Kädentöitä kesän iloksi

No niin. Muutaman kuukauden "ikuisuusprojekti" on nyt saatu valmiiksi. Eräässä blogissa näin tällaisen aikaa sitten ja totesin idean erittäin tarpeelliseksi. Sitä ideaa sitten vähän muokkaamalla tein meille omanlaisen. Päällystin kuvakehyksen taustapahvin pilkullisella kankaalla, lähinnä liimasin liepeet takapuolelle kiinni. Tämän jälkeen katsottiin varastoista sopivan levyiset ja pituiset nauhanpalat, jotka jollain tavalla sopivat taustakankaan väreihin. Nokkela sai päättää nauhojen järjestyksen. Yhteen nauhaan löysin kätköistäni muovisen "kiinnitysklipsun", jonka ompelin yhden nauhan keskelle. Ja tässä se on, pinnien ja pompuloiden säilytyspaikka! Ei enää pinnejä siellä ja pompuloita täällä, eikä, hups, nyt se meni imuriin!

Pinnipompulataulu

Taulu takaa, toteutus tehty liimaamalla.

Pompulat saa kätevästi nauhaan kiinnitettyä, kun klipsun saa avattua ja pompulat sujautettua paikalleen. Pinnit puolestaan pysyvät nätisti rivissä, kun ne laitetaan nauhoihin kiinni. Nyt kun vielä löydettäisiin tälle seinältä joku hyvä edustava paikka...

Lisäksi valmistui hääjuhliin ostamani mekon lyhennyslankaa ostaessani löytämistäni siilikankaista tytöille pipot. Näistä toinen kärsi jo hieman saksivahinkoa, mutta onneksi Vekkulin sakset osuivat sellaiseen paikkaan, ettei se juuri ulospäin näy. Toisaalta se on sellainen paikka, jota ei oikein pysty korjaamaan eikä pipoa voi purkaa ja tehdä uusiksi, ettei se näkyisi lainkaan. Onneksi on trikookangasta, joka ei ole yleisin purkautuja. Nämä ovat siis kesä-/välikausipipot.

Siilipipot valmiina käyttöön...

Samaisesta siilikankaasta päätin tehdä tytöille myös kesämekot. Tähän kangaskauppias sai ylipuhuttua kokeilemaan rypytystä kuminauhalangalla. "Tämän helpompia mekkoja ei olekaan..." -kommentilla. No, kyllähän siinä leikkaamisessa säästi vaivaa, kun leikkasi suorat kaistaleet vain sopivan mittaisiksi ja ompeli niistä sivureunat aikaansaaden pötkön. Tämän jälkeen sitten alkoikin se isompi urakka, nimittäin kuminauhojen ompelu. Kuminauhoja tuli noin sentin välein, Nokkelan mekkoon 9 kpl ja Vekkulin mekkoon 13. Ompelukin kävi vielä nopeasti ja jouheasti. Tylsintä oli se kuminauhojen kiristäminen... Vekkulin mekon kuminauhoja kiristäessäni sain monta kuminauhaa poikkikin ja pelkäsin, jääkö mekko liian kireäksi. Onneksi pelko oli kuitenkin turha ja mekko kiristää juuri oikealla tavalla eikä jätä ikäviä jälkiä ihoon. Kangas itsessään venyy väärään suuntaan, mutta pesin kankaan ennen ompeluita ja leikkauksia, jotta kutistuminen olisi jo suoritettu etukäteen. Halusin kuitenkin siilien kulkevan oikein päin enkä ylös tai alas saadakseni jouston oikein päin. Olkaimet ovat lähinnä näköä tuomaan ja sellaista varmempaa oloa, ettei mekko tipu päältä. Olkaimet nimittäin on tehty kankaasta samoin päin kuin itse mekko, joten joustoa löytyy pituussuunnassa...

Tekstiilikaksoset

Vekkulin prinsessamekko

Nokkelan prinsessamekko

V: Voi ei, nyt ne siilit menee ihan ruttuun! Onko äiti, pakko ommella niiden päältä?
V: Eiii...Siihen siiliin sattuu, kun ajat sen päältä...

M: Tällä kohtaa on vain ajettava siilien päältä, että saadaan mekko valmiiksi....Näistä tulee vähän semmoisia pienempiä siilejä näiden kuminauhojen kohdalle, täällä alareunassa on kyllä vielä kokonaisia siilejä kulkemassa...
V: Äiti, saanko minä jo laittaa tuon prinsessamekon päälle, saanhan?
M: No, tämä ei kyllä ole ihan valmis, kun täytyy olkaimet vielä kiinnittää.
V: Saanhan sitten heti huomenna laittaa sen päälle?

Pyöräillen matka taittuu

Eilen illalla päätimme tyttöjen kanssa käydä vähän pyöräilemässä illalla, kun isi oli laittamassa venettä kuntoon. Totutusta reitistä poiketen lähdimme toiseen suuntaan pyörillä, kohti toista pikkukauppaa, Siwaa. Matka tuohon suuntaan on huomattavasti vaihtelevampaa ja haastellisempaa. Toiselle kaupalle matka on pääasiassa tasaista, Siwalle mallia ylämäki-alamäki. Lisäksi matka on hiukan pidempi, yhteen suuntaan 3,1km. Vekkuli jaksoi kuitenkin muutamaa isompaa mäkeä lukuunottamatta polkea mäet ylös asti ja matka taittui yllättävänkin joutuisasti. Siwalta haimme jäätelöt ja nautiskelimme ne kaupan portailla auringon paistaessa. Tämän jälkeen suuntasimme vieressä olevan päiväkodin pihaan leikkimään (Vekkulin kerhopaikka). Siellä virtaa riitti molemmissa tytöissä kiipeillä, keinua ja tutkailla mökit läpi. Matka takaisinkin onnistui mainiosti ja Vekkuli pääsi joka kerta lähtemään jo itse pyörällä liikkeellekin. Lähinnä, jos yritti tarjota apua, niin sai vastaansa kuikkuisen vastauksen, että "Ei saa pitää kiinni, osaan lähteä jo ihan itse!".

Kesäjäätelöt maistuu pyöräilyn lomassa.

Koska eilinen pyöräily onnistui niin hyvin ja tänään paistoi aamusta jo aurinko, niin päätimme lähteä vähän pidemmälle pyöräilyreissulle. Pyöräilimme Citymarketille asti, jonne meiltä tulee matkaa lähes 7 km suuntaansa. Menomatkalla pidimme kaksi juomataukoa, muuten pyöräilimme yhtä soittoa. Hienosti Vekkuli kyllä jaksoi pyöräillä! Kävimme postissa asioilla sekä ostamassa kaupasta vähän evästä, jotka nautimme ulkoilmassa pyörien vieressä. Ulkoilmalounaan jälkeen suuntasimme tangot kohti kotia ja pysähdyimme ensimmäisen kerran matkan varrella olevaan leikkipuistoon. Täällä ei olla koskaan aikaisemmin käyty, mutta auton ikkunasta olen monesti paikkaa katsellut. Kiipeilyteline oli etenkin Vekkulin mieleen ja Nokkela viihtyi keinueläimissä ja karusellissa. Täältä sitten jonkun ajan päästä jatkettiin matkaa Siwalle jälleen kerran jäätelöille. :) Jäätelöiden jälkeen kaarrettiinkin suoraan kotiin, koska uupumus alkoi jo kolkutella jäseniä. Hienosti kyllä matka taittui ja nyt uskaltaa jo haaveilla vähän pidemmistäkin pyörälenkeistä, kun näin hienosti meni! Mennessä kävimme Vekkulin kanssa tosin seuraavanlaista keskustelua:
V: Olispa meillä auto.
M: Kuinka niin?
V: No me oltais jo siellä postissa.
M: Mutta nythän on hieno ilma ja meillä ei ole mitään kiirettä. Voidaan pyöräillä vaikka koko päivä.
V: Niin, ja nyt me voidaan mennä sinne puistoonkin.

Ei sitä siis tiedä, mihin kaikkialle me tänä kesänä vielä pyörillä päästäänkään...

Lomapuuhastelua

Torstaina päädyimme aamupäivän paistattelemaan päivää takapihalla erinäisiä kotiaskareita tehden. Lounaan jälkeen suunnistimme bussille ja kohti isän työpaikkaa. Tarkoituksena oli hakea auto. Kahden bussin matka sujui ihan hyvin ja tytöillä riitti matkan aikana kaikenlaista ihmeteltävää. Nopea autonhaku ja suuntasimme nokan kohti Ylöjärveä ja mansikkapaikkaa. Kävimme jo viime vuonna tyttöjen kanssa poimimassa itse talven mansikat pakkaseen ja toistimme saman myös tänä kesänä. Mansikkaa oli hyvin ja ämpärit täyttyivät nopeasti. Tosin, olisihan se pitänyt arvata, että kun pellon reunaan päästään keräämään, niin ensimmäinen kommentti, jonka kuulee on: "äiti, mulla on pissahätä." Onneksi se ei näin kesällä ole mikään iso ongelma. :) Nokkela ehti parin tunnin aikana syödä varmaan oman painonsa verran mansikoita, jos ei enemmänkin, Vekkuli luultavasti lähestulkoon samoja lukemia. Tosin tytöt kyllä kirmasivat myös mansikkarivien välissä ja purkivat ylimääräistä energiaa. Vekkuli juoksi yhdessä vaiheessa luokseni hengästyneenä:
V: Äiti, henki lähtee, kun mä juoksin niin lujaa.
M: Ihan niin lujaa ei varmaan kannata kuitenkaan juosta. ;)
V: Okei.

Perjantaina puolestaan lähdimme läheiselle uimarannalle. Vaihtoehdoiksi annoin uimarannan tai pyöräilyn, neidit äänestivät rannan puolesta. :) Sieltä löytyi tuttuja ja hetken katselun jälkeen uskalsivat tytöt myös veteenkin. Uimaan ei varsinaisesti kumpikaan mennyt, mutta vedessä touhuilivat ja leikkivät muiden lasten kanssa ihan kivasti. Ilta oltiinkin sitten kotona ja leivottiin mansikkakakku. Lisäksi tytöt kävivät ulkona leikkimässä vesisateessa. Iso ukkoskuuro osui kohdalle ja vettä tuli ensin niin paljon, ettei mikään ränni tai kaivo vetänyt. Kun sade vähän hellitti ja satoi enää "normaalisti", tytöt halusivat takapihalle ja siellä leikkivätkin pitkän tovin. Mekothan siinä kastuivat, mutta ei se haitannut. Vaihdettiin kuivaa päälle, kun tulivat sisälle.

Tyttöjen koristelema kesäinen mansikkakakku

Saako jo maistaa?

Lauantaina suuntasimme pitkästä aikaa Tammelan torille. Mustan makkaran ja kahvittelun jälkeen olisi mieli tehnyt vielä leikkipuistoon, mutta oltaisiin ehditty olla niin vähän aikaa, että sovittiin menevämme sinne joku toinen päivä paremmalla ajalla. Iltapäivällä menimmekin mökille ja serkkutyttöjen kanssa touhuillessa ilta sujahti nopeasti. Tytöt pääsivät pienelle venereissulle moottoriveneellä ja komeasti huusivat sekä mökkiläisille että vastaantuleville veneille hei heit. Nokkela ui mökkirannassa komeasti käsipohjaa ja Vekkulikin uskaltautui veteen, mutta uimiseen vesi tuntui olevan vielä vähän liian kylmää. Selvästi näki, että mieli teki kovasti, mutta kynnys kastautumiseen oli suuri. Laiturilta sai kyllä uittaa, mutta rannasta ei neiti reisiä pidemmälle veteen kahlannut. Oli hauska kuunnella serkkutyttöjen juttuja, kun isompi parivaljakko oli jutuissaan koko ajan toista parempi (mulla on kaksi tuollaista kotona, mulla onkin viisi tuollaista, se oli metrin päässä, me nähtiinkin ne sentin päästä jne), pienempi parivaljakko puolestaan omi kaikkea itselleen (mun kauha, mun äiti, mun isi, mun lettu jne).


Eilen lähdimmekin sitten käväisemään lentonäytöksessä Jämillä. Ensimmäinen lentonäytös alkoi juuri, kun pääsimme parkkipaikalle. Matkalla itse näytösalueelle ehdimme katsella erilaisia koneita ja kuvioita sekä laskuvarjohyppääjiä.
V: Äiti, nyt tolta lentokoneelta hajos toinen moottori, kun se savuttaa! (taitolentokoneen perästä tuli savuefekti, millä kuviot jne jäivät taivaalle näkyviin hetkeksi)
N: Äiti, nyt se lentokone putoaa!!! (taitolentokone teki näyttäviä nousuja suoraan ylöspäin ja vastaavasti kohtisuoraan alaspäinkin)
N: Taas se lentokone putoaa!
V: Äiti, tuolla on helikopteri!
Samaisessa näytöksessä katselimme myös mopoja surmansilmukassa, leikimme paikalla olevassa leikkipuistossa ja ihmettelimme väen paljoutta.

Lentokoneen moottori savuttaa!

Helikopteri lensi myös takaperin.

Päivän bonukseksi päätimme käväistä Titi-nallen talossa. Jämijärveltä Tampereelle suunnattiin Ikaalisten kautta ja siellä tuo talo sijaitsee. Hiukan mietitytti jaksavatko tytöt enää siellä touhuta, kun on oltu kuumassa katsomassa jo koneita useampi tunti. Kun perille päästiin, niin huoli oli turha. Neidit kirmasivat sisälle jo ennen kuin sain pääsyliput ostettua. :) Talo oli kyllä positiivinen kokemus, vaikka hinta kävijää kohti onkin aika hurja. Talossa oli kuitenkin monenlaista tekemistä ja sinne kannattaa mennäkin moneksi tunniksi eikä vain pikaisesti käymään, jotta ehtii kaikkia touhuja kunnolla kokeilla. Ihan ensimmäiseksi suuntasimme maalaushuoneeseen, jossa tytöt päästivät sisäiset taiteilijansa vauhtiin.

Nokkela maalaa keskittyneenä.

Vekkulilla menossa jo toinen maalaus...(taustalla näkyy kuivumassa olevia taideteoksia)

Seuraavaksi kävimme halihuoneessa ja lukuhuoneessa, jossa oli kaikille lapsille ihanat pienet keinutuolit. Tytöt juoksivat sokkelohuonetta edestakaisin ja huoneeseen oli integroitu myös erilaisia valo- ja ääniefektejä. Kävimme myös kokeilemassa erilaisia soittimia, kuten kattiloita, muoviputkia, guiroja jne. Tämän jälkeen kuulutettiinkin talon vieraat ulkosalle syöttämään eläimiä yhdessä nallejen kanssa. Eläiminä oli kaksi lammasta ulkoaitauksessa ja lapset saivat syöttää heinää lampaille ja siinä sivussa halailla vähän nalleja.

Aitauksen asukit

Vekkuli antaa heinää lampaalle

Nokkela heinänantovuorossa

Tämän syöttöepisodin jälkeen palasimme sisälle taloon ja menimme nikkarointihuoneeseen. Huone oli täynnä puupalasia, isoja nauloja, vasaroita, sahoja jne.

Keskitytään hommaan, kun vasaroidaan...

Eniten aikaa viihdyttiin kuitenkin lopuksi löytyneessä kauppa-/keittiöhuoneessa. Tytöt leikkivät kauppaa, myyden toisilleen korikaupalla tavaraa. Tämän jälkeen ehti vielä käydä tekemässä vähän ruokaa ostetuista tavaroista.

"Annan täältä sinulle vielä yhden porkkanan."

"Paljonko se lasku jo onkaan?"

Lopuksi näimme vielä nallejen tanssin puuhahuoneessa, jossa oli pieniä värikkäitä tuoleja. Nallejen kanssa olisi voinut laulaa ja tanssia, mutta tytöt lähinnä istuivat ja katselivat. Vekkuli sentään otti nallejen kanssa kisaa siitä, kuka on ensimmäisenä ovella ja ulkona. Millään ei olisi haluttu lähteä, mutta nallejen käydessä nukkumaan oli aika suunnata kohti kotia.

Jihuu! Loma alkoi!!!

Niin se vain on kalenteri vierähtänyt siihen pisteeseen, että kesäloman aika koitti. :) Tyttöjen loma alkoi jo heinäkuun alusta, minulla 2. päivä. Viime viikonloppu vietettiin mummolassa, ensimmäinen yö nukuttiin kerrossängyssä "kartanolla" ja toinen yö sitten mökin "ullakolla". Naapuriin olisi Vekkulin mieli tehnyt montakin kertaa, mutta äiti sai loman kunniaksi kivan kesäflunssan ja aika meni aika pitkälti oleskellessa vain. Menemme uudestaan kuun puolivälissä ja silloin on tavoitteena käydä myös mummolan naapurin pojat tervehtimässä.

Sunnuntaina oli sitten serkkuni pojan rippijuhlat ja koska pääni oli täynnä räkää ja tiesin illalla koittavan istumisurakan takaisin kotiin autossa, emme menneet kirkkoon vaan liityimme juhlaseurueeseen vasta kirkon jälkeen. Tosin kotona ennen lähtöä Vekkuli kyllä muisti kysellä, milloin mennään ja eikö me nyt voitaisi jo mennä ja voidaanko nyt jo vaihtaa juhlavaatteet? Kynnetkin lakattiin siinä odotellessa, Prismasta löytyneellä Angry birds -lakalla. Tuo tuli aikoinaan ostettua ennen toukokuun häitä, kun väri oli täsmälleen sama kuin tyttöjen juhlamekoissa. Ongelmaksi meinasi kuitenkin koitua se, kun en ollut muistanut ottaa yhtään hiuspinniä matkaan mukaan. Nokkelan etuhiukset ovat sen verta pitkät, että ne on kiva laittaa pinnillä sivuun. Ja jos toisella on pinni, niin täytyyhän sitä toisellakin olla. Mummun varastoista löydettiin joitain metallisia pinnejä, mutta tyttöjen hiukset ovat sen verran liukkaat ettei niissä pinnit pysy elleivät ole sellaista naksautettavaa mallia. Vekkuli sitten jo tihrustikin, että "en voi lähteä juhliin, jos minulla ei ole pinniä, kun sitten minä en ole yhtään kaunis!". Lopulta kuitenkin päästiin asiasta yhteisymmärrykseen ja matkaan lähdettiin ilman pinnejä (pinnit siis kirjaimellisesti lensivät, kun neidit kääsivät päätään, joten totesin, että parempi ilman). Juhlissa oli hauskaa ja iso takapiha, missä juosta. Kävipä juhlissa kylässä myös Zorro niminen koira ja näimme toisen serkkuni pienen tyttövauvan, ikää 4 viikkoa. Tarjolla oli myös karkkia, josta neidit kävivät vähän väliä hakemassa namuja omien sanojensa mukaan "Yksi vielä ja sitten riittää" periaatteella. Kommentoipa Vekkuli Zorron toimiakin yhdessä vaiheessa, että "ei ota kuuleviin korviinsa näitä käskyjä, hmph".

Eilen sitten aloitettiinkin loma ihan toden teolla ja sulatettiin aamutuimaan ensimmäisenä pakastin. Täytyyhän sitä mansikoille tilaa tehdä! :D Tytöt kantoivat jäätä ja jääpaloja edes takaisin ja "keittivät" jäävelliä siten, että keittiön pöytä ja lattia olivat enemmän ja vähemmän märät. Onneksi se oli kuitenkin vain vettä... Iltapäivällä käytiin nimipäiväkahveilla läheisessä leipomokahvilassa mummin ja papan kanssa. Tarkoitukseni oli tehdä kesän ensimmäinen kunnon mansikkakakku, mutta päästessäni maanantaina töistä, kaikki mansikat oli jo myyty loppuun...No, maistui se munkkikin hyvältä! Illalla kävimme vielä pienellä pyörälenkillä, kun Vekkuli kovasti tahtoi. Nyt tultiin kaupalta kotiin jo pysähtymättä, niin se kunto vaan kasvaa neidilläkin. Vielä kun Nokkelan saisi enemmän innostumaan potkupyörästä...

Tänään puolestaan paistattelimme aamupäivää lähipuistossa ja kavereitakin löytyi paikan päälle. Vekkuli on kyllä reipastunut paljon, kun uskaltaa nyt jo itse sanoa oman nimensä ja ikänsä sitä kysyttäessä. Aiemmin meni monesti selkäni taakse ujostelemaan. Nyt tulee Nokkelankin ikä ja nimi heti oman nimen ja iän perään. Niin sitä saa kavereita vähän vieraammistakin lapsista. Tämän päivän kohokohta taisi kuitenkin olla kissat. Kävimme veljeni luona katsomassa kisuja. Toinen nukkui lokoisasti parvekkeella korissa ja antoi silitellä ja paijata. Toinen kissa puolestaan vierastaa Nokkelaa niin paljon, että neidin nähdessään pinkoi aina piilosille. Vekkulia kyseinen kissa jo vähän sietää eli näköhavaintoja saadaan, vaikka Vekkuli olisikin läsnä. Pienet lapset ilmeisesti vaikuttavat liian arvaamattomilta näin äkkiseltään. Vierailun jälkeen kävimme myös läheisessä leikkipuistossa, jossa oli vaijerikeinu. Sekös vasta hupaa olikin. Siinä olisi voinut mennä vaikka kuinka monta kertaa!

Nukuttaessani tyttöjä kysyin, mikä tässä päivässä oli parasta. Vekkuli vastasi: "Äiti, tässä päivässä parasta oli kaikki."

Kesäretkellä Ähtärissä

Kesäkukat on meidän keittiön ikkunalle istutettu yleensä jo varhain, mutta tänä keväänä saimme aikaiseksi vasta lakkiaisten jälkeen. Siinä yksi ilta vierähtikin nopeasti ja multaisasti takapihalla kukkia sommitellen ja tomaatteja istuttaen.

Tänne pohjalle ensin vähän multaa ja sitten se tomaatti tähän.

Minäkin tahdon sitä multaa!!!

Edellisen juhlarupeaman jälkeen seuraavana lauantaina poikkesimme tyttöjen kanssa Vantaalla juhlimassa 2-V synttäreitä. Muut saman ikäiset sankarit olivatkin poikia, mutta silti touhut näyttivät sujuvan hyvin yhteen. Erityinen ihastus oli nukke, joka juomisen jälkeen pissasi! Tätä sitten juotettiinkin urakalla terassilla ja vähän ajan päästä vaihdettiin vaippaa ja käytettiin puskapissalla. Melkoista supinaa saatiin aikaan ja salamyhkäistä toimintaa ennen kuin selvisi, mitä kummaa tytöt oikein olivat löytäneet... Herkkujen jälkeen käytiin testaamassa kyseisen taloyhtiön trampoliini ja sekös vasta tytöistä hauskaa olikin! Siellä sai pomppia ihan sydämensä kyllyydestä ja purkaa herkkujen suoma sokerivauhti. Kotiin ajeltiin sitten illalla, kun tämän kevään hullunmyllyn jälkeen en jaksanut säätää mitään muuta vieraspaikkaa tai yösijaa mistään vaan totesin, että kotiin on paras tulla suoraan.

Sunnuntaina olimmekin koko päivän mökillä puuhailemassa. Tytöt metsästivät sammakon ja hoivasivat sitä pitkin päivää. Vähän vettä, ettei sammakko kuivu, vähän heiniä syötäväksi jne. Iltapäivästä sammakko karkasi ihan omia menojaan, joten eipä tuo tainnut kovin pahasti itseensä hoivasta ottaa. Isä korjasi edelleen laituria ja äiti maalasi terassia. Tämä homma tosin jäi kesken, koska terassiöljy loppui ja toisaalta alkoi sataa. Ehkä sitten seuraavana kuivana päivänä uudelleen.

Pikkaisen jäi vielä sudittavaa...

Seuraava yö sitten valvottiinkin. Vekkuli sai vuorostaan laryngiittikohtauksen, joka ei ihan heti mennyt ohi. Kuumetta oli myös reilusti ja ulkoilma ei enää ole niin ratkaisevasti viileämpää kuin sisäilma. Onneksi olin edellisviikolla kysellyt Nokkelan lääkäriltä (Nokkelalla oli laryngiitti pari viikkoa sitten viimeksi), että mikä tuossa voi auttaa, jos vaikka sattuu olemaan veneilemässä saaressa, kun kohtaus iskee. Vinkiksi sain kyypakkauksen kortisonin ja sitä sitten onneksi meiltä varastosta löytyi ja Vekkuli saatiin yöllä kuntoon. Ei tarvinnut lähteä ensiapuun sen takia. Kuumetta tosin jatkui useamman päivän ja torstai oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Se kuitenkin riitti, koska perjantaina oli tiedossa päikän kesäretki Ähtäriin!

Ähtäriin lähdimme bussilla päikän pihasta aamukahdeksalta. Tähtäsimme Ähtäriin kymmeneen, kun ovet aukesivat vieraille. Tosin melkein tytöille olisi riittänyt leikkipuisto eläinpuiston portilla, sillä sieltä ei millään olisi haluttu jatkaa eläinpuiston puolelle retkelle. Sinnekin viimein päästiin ja kyllähän siellä näkemistä riitti! Peurat toikkaroivat niityllänsä, lumileopardit lekottelivat kallion kielekkeellä, villisian poikaset tonkivat innoissaan maata ja karhut kiipeilivät puussa. Lisäksi näimme hirven lähes kosketusetäisyydeltä, ja näimme, kun hirvenvasat kävivät juomassa maitoa. Yleensä niin vilkkaat saukot puolestaan vetelivät pesässään sikeitä ja olivat oikein suloista katsottavaa ikkunan takaa. Myös pöllöt olivat omalla tavallaan huvittavia, kun ne katsoa mollottivat suurilla silmillään takaisin. Ahmat puolestaan leikkivät vauhdikkaasti ja piilottivat saalista toisiltaan. Sää ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta toisaalta kiertämiseen varmasti parempi kuin armoton helle. Sadevaatteet päällä ei pienet kuurot silloin tällöin juuri haitanneet.

Upeat lumileopardit nokosilla.

Mä haluan työntää!

Pienet villiporsaat ovat kyllä suloisia!

Tässä hirven komistus.

Karhu kipesi ketterästi puuhun ja samalla meidän tytöt aidalle...

 Päivä oli täynnä tapahtumaa ja bussissa olikin aika väsynyttä väkeä kotimatkalla. Kotiin päästyä tosin saimme todeta, että kun Vekkuli oli juuri saatu terveeksi oli jälleen Nokkelan vuoro sairastaa. Lauantaina kauppaan lähtiessä kyselin kuumepotilaalta, mitä kaupasta pitäisi tuoda?
N: Pikkutomaatteja ja viinirypäleitä. Ne on mulle hyväksi.
M: Tuodaanko jugurttia?
N: Joo, sekin on mulle hyväksi.

Neljät juhlat ja yhdet hautajaiset

Toukokuu ja kesäkuun alku on ollut melkoista matalalentoa. Veljeni häitä juhlittiin kaksi kertaa, ensin Istanbulissa ja sitten Lahdessa. Istanbulissa saimme nauttia kolmenkymmenen asteen helteistä, kauniista hääjuhlasta ja leppoisasta menosta. Toista se meno taitaa siellä olla nyt, kun erimielisyyksistä kinastellaan. Viikko hääjuhlasta ja saimme nauttia samaisen hääparin vihkimisestä, nähdä sukulaisia ja tuttuja sekä ihailla Suomen alkanutta kesää. Helteet taisimme tuoda tullessamme Istanbulista. ;)

Näkymä hotellin ylimmän kerroksen parvekkeelta Istanbulissa.

Aamupalaa syötiin todella ylimmässä kerroksessa.

Kun on 14 kerrosta matkaa alas, on hyvä turvautua vaariin!

Tuolla näkyy vähän myös lentokenttää...

Onneksi löytyi hotellin läheltä myös leikkipuisto.

Äiti, katso! Tuolla on lentokoneita!

Istanbulin lentokenttä on varsin vilkas ja kulkijoita riittää moneen menoon. Siellä tuli vastaan ihmisiä myös pyyhkeet päällä, turbaanit päässä ja burkhat päällä. Tämä tietysti ihmetytti etenkin Vekkulia.
V: Isi, isi, katso, tuolla on kummitus! (nainen musta burkha päällä vähän matkan päässä)
I: Ei se ole kummitus, vaan se on täti. Toiset ihmiset vain pukeutuvat vähän eri tavalla kuin me.


Häiden jälkeen maanantaina kävimme juhlimassa erästä pientä poikaa, joka yksivuotiaana hurmasi vieraat ihastuttavilla portugalilaisilla hiuskikkuroillaan. Harvemmin työpävän jälkeen tulee koko porukalla lähdettyä minnekään, mutta kun tarjolla oli illallinen synttärikakulla, niin eihän sellaisesta voi kieltäytyä! ;) Tytöille taisi illassa parasta olla se, että oli tarjolla jäätelöä ja päivänsankarin isosiskon monipuoliset lelut. Kotiin lähdettiin vasta iltapala-aikaan ja tytöt kyselivät, milloin mennään uudestaan.

Saman viikon lauantaina juhlittiinkin sitten lakkiaisia. Sää suosi valmistuneita ja aurinko paistoi aamun tihkusateen jälkeen komeasti. Mummu ja vaari kävivät aamulla kylässä, koska suuntasivat sitten iltapäiväksi toisiin lakkiaisiin vähän etäämmälle ja tässä meillä oli sopiva pysähdyspaikka. Varsinaisiin lakkiaisiin päästiin Nokkelan päiväunien jälkeen ja siellä vierähtikin aikaa sitten alkuiltaan asti. Poistuimme sujuvasti, kun meno alkoi kiihtyä kakun siivittämänä turhan vauhdikkaaksi.

Aamulla meitä odottikin sitten suru ja murhe. Rakas lemmikkimme kreikankilpikonna Kalevi oli siirtynyt vihreämmille niityille. Nokkelalle uutinen ei aiheuttanut olankohautusta kummempaa reaktiota, mutta Vekkulille aamu oli raskas. Kysymyksiä itkun seasta kirposi pitkän aikaa: "Eiii! Miksi Kalevi on kuollut? Kamalan surullista! Miten Kalevi voi olla taivaassa, kun se on tuolla laatikossa? Miten se pärjää, kun sielu on siirtynyt taivaaseen? Miksi sen ruumis ei voi mennä taivaaseen? Kuka Kalevista pitää taivaassa huolen? Sehän voi tippua taivaasta!..."

Vekkulin kanssa kävimme sitten iltapäivästä hautaamassa Kalevin mummin mökille sireenin juureen. Siinä on kaunis kukka kukkimassa ja toisaalta paikan tunnistaa ja muistaa. Myös kuoppaa kaivaessa ja laatikkoa kuoppaan laskiessa itkettiin ja surtiin. Kuoppaan laitettiin muutama kukkanen ja Kalevin herkkua voikukanlehtiä. Sitten multaa päälle. Tähänkin Vekkuli totesi: "Onpa surullista!". Kun sitten puoliääneen totesin, että maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet tuleva, niin Vekkuli kivahti, että "Ei Kalevi ole maasta tullut, kun se syntyi munasta!". Niinpä niin. Tässä kohtaa viimeistään tiesin, että ratkaisumme kertoa tapahtuneesta tytöille oli oikea. Kyllä suru täytyy saada surra, kun on sen aika. Olisihan se ollut aivan outoa, jos konna olisi vain yhtäkkiä hävinnyt mitään sanomatta. Se olisi aiheuttanut melkoiset etsintäoperaatiot myöhemmin. Nyt Vekkuli voi aina kertoa, missä Kalevin hauta on ja mitä sille on tapahtunut.

Mökillä vietimme sitten sen jälkeen vähän pidempäänkin aikaa. Mökillä on ollut jäiden takia pienoinen laituriprojekti nyt alkukevään, joka omalta osaltaan on kiinnittänyt iltoja ja viikonloppuja korjaustoimenpiteisiin. Isä pudotti naulan järveen laituria purkaessa. Tähän Vekkuli totesi: "Heeeiiiii, ei nauloja saa heitellä tollain! Ne voi mennä kalan suuhun ja kala voi tukehtua ja mennä rikki! Miehet on just tollasia kömpelöitä...."

Äitienpäivän leivokset

Eilen koitti aurinkoinen aamu ja äiti sai kerrankin nauttia valmiista aamiaisesta kaikkien murujen kanssa. :)
Vekkuli haki kätköistään päikyssä tehdyt aarteet ja ystävällisesti olisi itse halunnut avata oman teoksensa. Äiti lopulta sai sitten kuitenkin molemmat avata, kun narut olivat tiukalla ja pakettien avaaminen kävi hankalaksi. Paketeista löytyi ihanat leivokset! Lisäksi sain kortin ja viihdyttävät äiti-kyselyt molemmilta. :)

Mitä äiti osaa?
N: Tehdä töitä
V: Tehdä töitä ja ommella

Vekkulin leivos on suklaatäytteinen ja Nokkelan puolestaan mansikkaleivos.

Mitä äiti tekee sinun kanssasi?
N: Hiekkalaatikolla kakkuja
V: Yleensä mä hoputan sitä menemään mun kaa pihalle (ja minä kun kuvittelin, että se oli juuri toisinpäin...)

Vekkuli oli ihan itse kirjoittanu "äiti" korttiin.

Minkä näköinen äiti on?
N: Semmonen äiti
V: Sil on ruskee tukka

Reilu viikko sitten oltiin takapihalla hommissa.

Missä äiti on hyvä?
N: Töissä
V: Tekemään papukastiketta

Taidetaan kerätä aineksia soppaan...

Mikä äidissä on parasta?
N: Leikkii
V: Kun se on mun kaa sisällä

Äiti, minäkin haluan siivota!

Suurin osa äitienpäivästä vietettiin mummin mökillä. Äitienpäiväruusu mummille oli tänä vuonna muodossa  mökin yläkerran ja varaston siivous. Voi sitä riemua, kun siivouksen jälkeen tytöt pääsivät yläkertaan nukkekodin kimppuun. Täytynee laittaa kirpparilistalle pari sänkyä, pöytä, tuolit ja riitojen välttämiseksi pari nukkea/hahmoa lisää... Niille tulee varmasti kesän mittaan paljon käyttöä! Portaat yläkertaan ovat jyrkät ja niin vain Nokkelakin sieltä yksin kulki molempiin suuntiin. Alaspäin Nokkela tuli kerran jopa ilman valvontaa, kun Vekkuli oli ystävällisesti auttanut siskoa mäessä ja avannut portin...

Äitienpäiväkortti sisälsi myös suklaamuffinsien ohjeen. Näitä taidetaan kokeilla sitten reissun jälkeen, kun eilen ei vaan enää mökiltä palatessa jaksettu leipoa ja reissuun lähdetään toisaalta jo perjantaina. Töihinkään ei jaksaisi nyt leivonnaisia viedä, kun aikeissa on pyöräillä tämän päivän lisäksi ehkä toisenakin päivänä vielä tällä viikolla...

Muumimamman Suklaamuffinsit

3 kananmunaa

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

50 g voita

100 g tummaa suklaata

ripaus suolaa

2 rkl kylmää kahvia

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

4 rkl kaakaojauhetta

1 dl kermaviiliä

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi ja sekoita se kermaviilin ja kahvin kanssa ja lisää munaseokseen. Sekoita kuivat aineet ja kääntele varovasti seoksen joukkoon. Lisää taikinaan sulatettu suklaa. Täytä 2/3 vuoasta taikinalla ja paista 175 C:ssa n. 20-25 min.

Miesten työ

Pääsiäisenä suuntasimme mummolaan ja siellä olikin vielä sopivasti talviset kelit. Saatiin laskea mäkeä ja rakentaa linnaa tunneleineen. Ulkoilukelit olivat hyvät ja pääasiassa aurinko paistoi. Vekkuli pääsi pellolle hiihtämään ja käytiinpä pilkkimässäkin järven jäällä. Saalis pilkkiessä oli huono (kuten on kuulemma ollut koko talven), joten saimme enemmän kokemusta kuin kaloja. Parasta oli seurata, kun Nokkela vaihtoi asentoa ja kokeili pilkkiä istuen ja seisoen. Välillä sinne reikään piti huudella: "Hei, onko siellä kaloja?" Ilmeisesti veden täyttämällä reiällä ei tämän jälkeen ole ollut niin suurta väliä, sillä vessastakin kuuluu aika ajoin pöntön kannen nostamisen jälkeen: "Hei, onko siellä kaloja?"
Tytöt seurasivat jännittyinä myös verkkojen kokemista jään alta. Vaarilla oli verkot jään alla ja vaikka pilkkien ei saalista saatukaan, niin verkoista saatiin hauki mukaamme.

"Onkohan täällä verkossa kaloja?"

"Katsotaanpas."

"Äiti, minäkin haluan pilkkiä!"

"Äiti, milloin se kala tulee?"

"Huhuu! Onko siellä kaloja?"

Itselle muistiin omia sanoja: Vekkuli sanoi aina pienenä "kepusti" ja Nokkela puolestaan puhuu "julultista". Nämähän ovat suomeksi ketsuppia ja jogurttia. :)


Pääsiäisen jälkeen minulla oli muutama päivä vapaata, mutta eipä se kovin rattoisasti mennyt, kun tytöt sairastivat molemmat. Sitkeä kevätflunssa iski kovaa ja kuumetta riitti noin viikoksi molemmilla. Nokkela sai taudin alkumetreillä laryngiitti-kohtauksen, jonka seurauksen keskellä yötä vierailimme myös Mikkelin keskussairaalassa. Vaikka neiti oli hyvin onneton kohtauksen aikana ja sen jälkeenkin, niin sairaalassa neiti näytti parastaan lääkärille. Piti itse saada kävellä, avata ovi, pukea päälle jne. Monesti kyseltiin, että koska mennään mummolaan. Muutaman päivän loma vaihtui siis sairastuvaksi ja töitä pääsi järjestelemään vielä seuraavallakin viikolla. Tuon jälkeen onkin oltu taas terveiden kirjoissa, onneksi!

Viime viikolla isillä oli synttärit ja työpäivän päätteeksi sitten vähän herkuteltiin kotona. Mummi oli kylässä ja kyseli isiltä, kuinka paljon niitä vuosia nyt sitten tulikaan. Saatuaan vastauksen, totesi mummi Vekkulille, että nyt isi höpsöttelee. Tähän Vekkuli totesi hyvin vakavana, että "Höpsöttely on miesten työtä. Pappakin aina höpsöttelee."

Päiväkodissa on ilmeisesti puhuttu ystävistä ja ystävyydestä jotain viime aikoina, koska hyvin usein molempien tyttöjen suusta kuulee: "Äiti, sä olet mun ystävä." Tosin, jos jostain komentaa tai jotain kieltää, niin helposti kuuluu puolestaan: "Mä en enää ole sun ystävä."

Keskustelua yksi ilta:
V: Koska me oikein voidaan muuttaa sinne mummin mökille?
M: Muuttaa? Ei me varmaan muuteta, mutta kesällä voidaan kyllä olla siellä jonkun aikaa.
V: Koska se kesä oikein tulee?
M: Kyllä se koko ajan lähestyy. Onko sinulla jo kiire sinne mökille?
V: Joo, koska sitten sinne mökille voi muuttaa myös Alvin ja Stella.
M: Ahaa. Haluat siis koirien kanssa mökille?
V: Joo!

Edistystäkin on tapahtunut. Vekkuli on löytänyt ärrän. Yksi päivä suusta kuului komeasti "krrruunu" ja kovin ylpeänä jäi päristelemään, kun kyselin, että mikä, kruunuko? Mikä siellä oikein pärisee? Tämä helpottaa kovasti, kun välillä oli aina vaikeuksia ymmärtää, että tarkoititko hiili vai hiiri, velho vai verho jne. Lisäksi hankimme Vekkulille uuden 16" pyörän. Hienosti sujuu polkeminen isommallakin pyörällä ja ilman apupyöriä mentiin alusta saakka (Vekkuli itsekin totesi, että voidaan ostaa tuo pyörä, mutta äiti voisit ottaa nuo apupyörät pois, kun en tarvitse niitä). Liikkeellelähtöä itsekseen täytyy vielä harjoitella, mutta isommalla pyörällä jaksaa polkea vähän pidempääkin matkaa. Maanantaina kävimme mm. kaupassa pyörillä. Nokkela istui peräkärryssä ja Vekkuli polki omalla pyörällään. Keskiviikkona pyöräilimme ihan huvin vuoksi kaupalle ja takaisin. Hienosti meni! Nokkela on puolestaan aloittanut harjoittelun potkupyörällä, mutta ihan vielä hän ei pitkää matkaa sillä pysty ajelemaan. Ehkäpä sitten loppukesästä jo potkutellaan kaupalle ja takaisin...

Tänä aamuna töihin lähtiessämme:
V: Tuletteko sitten hakemaan meitä ajoissa päikystä?
M: Äiti ei välttämättä tänään ehdi, kun tulee töihin vieras täksi päiväksi, mutta isi tulee ainakin hakemaan.
V: Kuka vieras?
M: Sellainen Seija-täti.
V: Mistä se Seija-täti tulee?
M: Helsingistä.
V: Tuleeko se Seija-täti täksi päiväksi tänne Suomeen?