maanantai 10. marraskuuta 2014

Keväästä kesän kautta syksyyn osa 1

Huh huh! Niin se aika vierähtää, ettei huomaakaan. Kevät vaihtuu kesäksi ja peräti syksyksi (melkein talveksi) ennen kuin ehtii istua koneen ääreen päivittämään kuulumisia  ja kokemuksia. Töissä konetta käyttää koko päivän ja kynnys käynnistää kone kotona työpäivän jälkeen on kohtuuttoman kova. Tai jos sen käynnistää, niin lukea vielä jaksaa, mutta että kirjoittaisikin jotain...

Äitienpäivän alla meille(kin) hankittiin trampoliini, jonka äiti sitten saikin äitienpäivän kunniaksi kasata. Toki siihen piti päästä heti pompuille ja kyllähän tuolle käyttöä kertyi pitkin kesää aina pitkälle syksyyn. Nyt se onkin jo kasattu ja siirretty talviteloille odottamaan ensi kevättä ja vastaavaa riemua.

Jihuu!!!
Toukokuulle sattui muutamia muitakin hauskoja tapahtumia, kuten Koti&Koulu tapahtuma tässä lähikoululla. Siellä oli perinteistä poniajelua ja ratsastusta sekä partiotoiminnann esittelyä, temppurataa jne. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten siellä viihdyttiin arvioitua pidempään. Etenkin kun paikan päältä sai vielä syötävääkin pienellä rahalla, niin ei sekään pakottanut pikaiseen kotiutumaan.

Vekkuli pääsi ison hepan selkään.

Siivouksen kohteeksi pääsi myös leikkimökki, jossa oli ahkerasti leikitty talvella. Lopputulos oli kyllä hyvä ja raikas, vaikka alkutilanne melkein vaivuttikin epätoivoon. :)
Ennen
Jälkeen

Aivan toukokuun lopussa lähdimme veljeni luokse vierailulle Italiaan, Bergamoon. Lensimme Helsingistä Milanoon ja sieltä vuokrasimme auton, jolla pääsimme kulkemaan Pohjois-Italiassa suhteellisen vapaasti säätilojen ja mielialan mukaan. Nokkela antoi näytteen huumorintajustaan koko lentokoneelle, koska laskeutuessa korviin otti hiukan, vaikka kuinka yritettiin syödä rusinoita ja keksejä ja juoda vettä. Kun kone vihdoin kosketti maan pintaa, pieni ääni vierestäni kysyi: " Äiti, onko tää meidän pysäkki?" Tähän oli pakko vastata: " Kyllä kultaseni, tämä on meidän pysäkki." Tämä keskustelu aiheutti useita naurunpyrskähdyksiä ja hymyileviä katseita ympärillämme. Veikkaan, että muutkin olivat vain tyytyväisiä, että meidän (ja heidän) pysäkki vihdoin koitti. ;)
Lennon lähtöä odotellessa vähän rakenneltiin...

Italiassa vierailimme Comolla, jossa lämpötila pääsi hellelukemiin, vaikka koko matkan ajaksi oli lupailtu vain välikausivaatetuskelejä. Pääsimme siis nauttimaan auringosta ja lämmöstä ihan urakalla. Ja olihan se ihanaa, kun Suomeen jäi silloin taakse vesisade ja +8 astetta.
Comon ihana rantakaupunki

Yksi Comon nähtävyyksistä. Ihana vehreys ja värit.

Kävimme myös Maggiore-järvellä Isola Madre ja Isola Bella saarilla. Näillä saarilla on luonnontieteelliset puutarhat, joissa on paljon erikoisia kasveja sekä luonnonvaraisia lintuja. Riikinkukkot tepastelivat alueella vapaasti ja tavallisten lisäksi löytyi myös valkoisia riikinkukkoja. Yksi riikinkukko lähti jopa meitä seuraamaan, liekö kuvitteli meidän olevan lajitovereita, olihan tytöillä värikkäät vaatteet.
Täältä on kyllä ihanat näkymät!

Oikea riikinkukko ja alle metrin päässä meistä!

Sitten vähän valkoisempaa lintulajia.

Valkoinen riikinkukko (ei ollenkaan niin utelias kuin tavallinen lajitoveri).

Näkymä järvelle saaren reunalta.

Koska hotellimme sijaitsi Bergamossa, kävimme tietysti myös tutustumassa Bergamon vanhaan kaupunkiin. Tänne matka taittui kiskobussilla, joka kulki jyrkkää vuoren rinnettä ylös ja alas. Vanhassa kaupungissa parveili vierailumme aikana paljon nunnia, munkkeja ja muuta väkeä. Ambulassi ja poliisiauto olivat pysäköityinä kirkon edessä. Lisäksi televisiokameroita oli paikalla. Tästä huolimatta uskaltauduimme kirkkoon vierailulle ja samantien seremonia alkoikin. Koska keskiovista pääsi sisälle vai kutsukorttien kera, oletimme, että kyseessä voisivat olla vaikka häät. Seremonian alettua ja päästyä jonkin verran eteenpäin, totesimme, että kummalliset ovat häät, kun itse hääparia ei näy missään. Jossain vaiheessa italian annostus tuli täyteen ja poistuimme kirkosta. Kysyin seuraavana aamuna hotellin vastaanotosta, mikä tilaisuus kirkossa mahtui silloin olla. Ensin sain veikkaukseksi normaalin lauantai-illan sapattimessun, mutta kellonaika ei täsmännyt tuohon. Seuraavaksi minule tarjottiin häitä, joihin sain todeta, että hääparia emme nähneet, mutta miten tällaisissa häissä ylipäänsä on tapana? Vastaanottotäti ei lopulta tiennyt ratkaisua kummalliseen yleisöpaljouteen ja tv-kameroihin, mutta viimeistellessämme aamupalaa, vastaanottotäti palasi paikallisen sanomalehden kanssa, jossa kerrottiin, että paikalla oli edellispäivänä ollut uuden piispan vihkiäiset. Emme siis saaneet osallistua italialaisiin häihin, mutta otimme osaa paikallisen piispan vihkiäisiin.
Kiskobussi kulkee hyvin jyrkkää mäkeä pitkin.

Jopa kiskobussin raiteiden välistä löytyy ihania istutuksia.

Vanhan kaupungin tori ja sukhkulähde.

Holvikaarten takaa pilkistää kolmen kirkon aukio ja kerääntyvä ihmismassa.

Vanhan kaupungin linnakkeen puistoalue.

Näkymä vanhan kaupungin linnakkeen juurelta.

Vierailimme myös ostoskeskuksessa, jossa oli valtavia etanoita ja muita muovisia eläimiä. Tämä oli ilmeisesti jonkun opiskelijaporukan taidetempaus tai vastaava.
Ensimmäinen etana kauppakeskuksen ovella.

Näillähän on vauvakin!

Ja sammakoita ja kettuja!

Paluumatkalla outlet-alueelta kohti Milanon lonetokenttää havaitsimme, että auton palauttamiseen ja lennolle kirjautumiseen oli vielä hyvin aikaa ja päädyimme ohikulkumatkalla poikkeamaan Monzaan jäätelölle. Harvemmin sitä tulee käytyä vieraassa maassa vieraassa kaupungissa nopeasti poiketen ja vain kahvilasta ja jäätelöstä nauttien. Tämä oli kuitenkin tähän väliin täysin sopiva pysäkki.
Kuvaa auton kyydistä Como-järven rannikolta.

Tämäkin on napattu auton ikkunasta.

Kesäkuussa koitti myös päikän kesäretki. Suuntasimme päiväkodin vuoden teeman "Salaisuuksien saari" mukaisesti Viikinsaarelle. Retki oli jännittävä ja tehtävärastien jälkeen vuorossa oli pientä esiintymistä ja vapaata oleilua. Päiväksi valikoitui tälläkin kertaa aurinkoinen keli, vaikka sataa piti koko päivä. Tytöillä on selvästi hyvä onni mukanaan reissuilla.
Ohjeena oli tehdä tauluasetelma kaikesta luonnosta löytyvästä. Tässä meidän perheen tuotos.

Ja päästiinhän sitä vähän puistoilemaankin virallisen ohjelman jälkeen.

Kesäkuussa bongasimme myös Nopsajalan pihaltamme uudelleen. Olihan siili jo keväällä pikaisesti yhtenä aamuna näyttäytynyt, mutta nyt kyseinen yksilö viihtyi pihalla toista tuntia. Kyllä siinä riitti ihmettelemistä ja kertomista. Nopsajalka sai nimensä siitä, että siili oli kovin nopsa jaloistaan ja mennä kipitti kovaa vauhtia pitkin pihaa. Aina välillä siili katosi näkyvistä, mutta taas kohta ilmestyi toisesta kohtaa näkyviin.

Tyttöjen kesäloma alkoi kesäkuun viimeisenä päivänä ja samalla päivämäärällä tytöt päättivät myös leikkiä kotona partureita ja niin tytöille tuli aikaisemmista toiveista poiketen leikattua kesätukat. Vekkulille riitti tukan tasoitus polkkamittaiseksi ja kokonaisuutena kesälle oikein sopiva pituus. Nokkela puolestaan sai kokea hiukan kovemman kynimisen ja koska etuhiukset ja osa takaraivon hiuksista oli leikattu 0mm pituuteen, leikattiin koko pää sitten tasaisesti poikamaiseen lookkiin ja tukasta jäi jäljelle hyvin lyhyt versio entisestä (johon sai kaksi rinnakkaista ranskanlettiä...). Toisaalta hyvä näin, koska muutama tunti oikean parturin tekemän tasauksen jälkeen, Nokkelalle puhkesi vesirokko. Joten tämän äidin kesäloma alkoi rattoisasti. Itsellä silmätulehdus ja tytöllä vesirokko. Podimme siis lomaa neljän seinän sisällä. No, kuumeen laskettua suuntasimme mummolaan, kun siellä sai kuitenkin vapaasti oleilla ulkona. Ei tarvinnut pelätä kenenkään tautia saavan, kun ympärillä ei koko aikaa pyöri muita lapsia. Vesirokko tuli ja meni viikossa ohi, ja nyt on tästä huushollista toistaiseksi kyseinen tauti historiaa, koska molemmat neidit ovat taudin jo sairastaneet.
Kengurumeiniki esiintyi Keskustorilla heinäkuun toisena päivänä.

Mummolasta palattuamme suuntasimme mansikkamaalle, koska ilmat alkoivat lämpenemään ja seuraavalle viikolle luvattiin helteitä. Olimme lähdössä purjehtimaan viikoksi ja halusimme saada kunnon mansikat pakkaseen. Naisvoimin suuntasimme mansikkamaalle ja vaikka pellolla hiukan tuuli ja keli oli pilvinen, niin kerääminen oli mukavaa. Paarmoja ei ollut eikä hikoilla tarvinnut. Reilu 13kg mansikoita tuli poimittua vajaassa parissa tunnissa. Vekkuli keräili ahkerasti mansikoita, Nokkela lähinnä keräili mansikoita omaan suuhun ja mahaan. Kuinka paljon  mansikkaa sitä pieneen mahaan mahtuukaan. Käsittämätöntä! Mutta Nokkelahan "Lakastaa mansikoita", joten ehkä se on ymmärrettävää. :)
Mansikoita mä metsästän, tahdon saada suuren...

Nyt on ämpäri täysi, joko mennään?
 Mansikat pakastimessa oli hyvä suunnata kohti kesän purjehdusreissua. Siitä lisää osassa 2...