No niin. Muutaman kuukauden "ikuisuusprojekti" on nyt saatu valmiiksi. Eräässä blogissa näin tällaisen aikaa sitten ja totesin idean erittäin tarpeelliseksi. Sitä ideaa sitten vähän muokkaamalla tein meille omanlaisen. Päällystin kuvakehyksen taustapahvin pilkullisella kankaalla, lähinnä liimasin liepeet takapuolelle kiinni. Tämän jälkeen katsottiin varastoista sopivan levyiset ja pituiset nauhanpalat, jotka jollain tavalla sopivat taustakankaan väreihin. Nokkela sai päättää nauhojen järjestyksen. Yhteen nauhaan löysin kätköistäni muovisen "kiinnitysklipsun", jonka ompelin yhden nauhan keskelle. Ja tässä se on, pinnien ja pompuloiden säilytyspaikka! Ei enää pinnejä siellä ja pompuloita täällä, eikä, hups, nyt se meni imuriin!
 |
| Pinnipompulataulu |
 |
| Taulu takaa, toteutus tehty liimaamalla. |
Pompulat saa kätevästi nauhaan kiinnitettyä, kun klipsun saa avattua ja pompulat sujautettua paikalleen. Pinnit puolestaan pysyvät nätisti rivissä, kun ne laitetaan nauhoihin kiinni. Nyt kun vielä löydettäisiin tälle seinältä joku hyvä edustava paikka...
Lisäksi valmistui hääjuhliin ostamani mekon lyhennyslankaa ostaessani löytämistäni siilikankaista tytöille pipot. Näistä toinen kärsi jo hieman saksivahinkoa, mutta onneksi Vekkulin sakset osuivat sellaiseen paikkaan, ettei se juuri ulospäin näy. Toisaalta se on sellainen paikka, jota ei oikein pysty korjaamaan eikä pipoa voi purkaa ja tehdä uusiksi, ettei se näkyisi lainkaan. Onneksi on trikookangasta, joka ei ole yleisin purkautuja. Nämä ovat siis kesä-/välikausipipot.
 |
| Siilipipot valmiina käyttöön... |
Samaisesta siilikankaasta päätin tehdä tytöille myös kesämekot. Tähän kangaskauppias sai ylipuhuttua kokeilemaan rypytystä kuminauhalangalla. "Tämän helpompia mekkoja ei olekaan..." -kommentilla. No, kyllähän siinä leikkaamisessa säästi vaivaa, kun leikkasi suorat kaistaleet vain sopivan mittaisiksi ja ompeli niistä sivureunat aikaansaaden pötkön. Tämän jälkeen sitten alkoikin se isompi urakka, nimittäin kuminauhojen ompelu. Kuminauhoja tuli noin sentin välein, Nokkelan mekkoon 9 kpl ja Vekkulin mekkoon 13. Ompelukin kävi vielä nopeasti ja jouheasti. Tylsintä oli se kuminauhojen kiristäminen... Vekkulin mekon kuminauhoja kiristäessäni sain monta kuminauhaa poikkikin ja pelkäsin, jääkö mekko liian kireäksi. Onneksi pelko oli kuitenkin turha ja mekko kiristää juuri oikealla tavalla eikä jätä ikäviä jälkiä ihoon. Kangas itsessään venyy väärään suuntaan, mutta pesin kankaan ennen ompeluita ja leikkauksia, jotta kutistuminen olisi jo suoritettu etukäteen. Halusin kuitenkin siilien kulkevan oikein päin enkä ylös tai alas saadakseni jouston oikein päin. Olkaimet ovat lähinnä näköä tuomaan ja sellaista varmempaa oloa, ettei mekko tipu päältä. Olkaimet nimittäin on tehty kankaasta samoin päin kuin itse mekko, joten joustoa löytyy pituussuunnassa...
 |
| Tekstiilikaksoset |
 |
| Vekkulin prinsessamekko |
 |
| Nokkelan prinsessamekko |
V: Voi ei, nyt ne siilit menee ihan ruttuun! Onko äiti, pakko ommella niiden päältä?
V: Eiii...Siihen siiliin sattuu, kun ajat sen päältä...
M: Tällä kohtaa on vain ajettava siilien päältä, että saadaan mekko valmiiksi....Näistä tulee vähän semmoisia pienempiä siilejä näiden kuminauhojen kohdalle, täällä alareunassa on kyllä vielä kokonaisia siilejä kulkemassa...
V: Äiti, saanko minä jo laittaa tuon prinsessamekon päälle, saanhan?
M: No, tämä ei kyllä ole ihan valmis, kun täytyy olkaimet vielä kiinnittää.
V: Saanhan sitten heti huomenna laittaa sen päälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti