Keväästä kesän kautta syksyyn osa 2

Osassa 1 ehdittiin keväästä keskelle kesää, joten josko tämä osa tarjoaisi sitten kesästä syksyyn kuulumiset. :)

Purjehdusreissulle lähdettiin viikoksi Ahvenanmerelle tuttavaperheen kanssa heinäkuun alkupäivien jälkeen. Ensimmäisenä iltana kohteeksi otettiin Trunsö, mutta sinne päästyämme saimme vain todeta sataman olevan aivan täysin. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme jatkaa eteenpäin ja rantauduimme kansallispuistomaisemiin Björkön luonnonsatamaan. Björkön erikoisuus on saarella sijaitseva makean veden järvi, jossa oli mukava käydä pulahtamassa. Matkaan lähtiessämme merikin oli vielä kirkasta ja suhteellisen puhdasta.

Björköstä starttasimme aamu-uintien jälkeen kohti Kökaria. Pääsimme perille hyvissä ajoin ja saimme illalle saunan varattua. Ennen saunaa kävimme kuitenkin pelailemassa minigolfia koko porukalla ja koska kenttää ei vielä oltu kunnostettu, mailat ja pallot sai hakea käyttöön ilmaiseksi. Se taisi olla meidän onni, sillä aika vauhdikasta menoa tuo pelaaminen välillä oli. 3-, 4-, 5-, 8- ja 9-vuotiaat saavat paljon toimintaa aikaan muutamalla mailalla ja pallolla. :D Pelailun jälkeen ehdimme vielä ravintolaan syömään, josta sai maukasta ruokaa. Vatsat täynnä suuntasimme sitten saunaan, joka oli vastikään satamaan rakennettu. Sauna oli hieno, mutta ehkä hieman keskeneräinen. Erikoinen oli myös ratkaisu, että suihku oli "terassilla" eli saunasta piti tulla pukuhuoneen kautta ulos päästäkseen suihkuun. Näköala saunasta ja terassilta oli kyllä sitten sitäkin parempi. Merivedessäkin pyörähdettiin, mutta jääkylmässä vedessä ei tohtinut kauaa olla.

Kolmanneksi yöksi tähtäsimme Maarianhaminaan. Rantauduimme Västra hamniin, jossa sai saunotella satamamaksun koodia vastaan. Saunaan toki jälleen menimme, mutta kauaa siellä ei viihtynyt, sillä lämmintä vettä ei ollut tällä kertaa tarjolla. Jääkylmä suihku ei motivoinut etenkään tyttöjä peseytymään, joten saunareissu jäi aika lyhyeksi. Syömään lähdimme kaupungille illalla. Aamulla sitten miehet kävivät lasten kanssa Bommernissa ihmettelemässä, jonka jälkeen menimme lounaalle Svarta Katten kahvilaan. Kahvila oli ihanan idyllinen ja ruoka hyvää. Ruokaostosten jälkeen pakkauduttiin jälleen veneeseen ja suuntasimme Rödhamniin.

Rödhamnin satama oli myös aivan täynnä, mutta sopu sijaa antaa ja yövyimme ÅSS:n laiturissa. Kävimme illalla radiomajakalla retkellä ja muutenkin saaren kiertäminen oli hauskaa illan puuhaa. Saunaa ei ollut tarjolla, mutta lämpimät aamusämpylät veneisiin tuotiin.

Seuraava etappi löytyi Sottungasta. Tämän sataman etu on ilmaiset polkupyörät, joita voi lainata satamatoimistosta. Kunto näissä ei toki ole mitään kilpapyörän tasoa, mutta eteenpäin pääsi ja lastenistuimiakin löytyi. 3 kilometrin matka taittui kyläkaupalle hetkessä ja Vekkulikin polki lainapyörällä ihan itse. Kyläkaupan vierestä löytyi myös leikkipaikka, jossa oli vaijerirata, mitä oli toki pako päästä testaamaan. Sottungan miinus oli suihku, jossa 2 eurolla sai 4 minuuttia suihkua. Jonon kasvettua suureksi alkoi lämmin vesi tehdä loppuaan myös täälläkin. Sataman läheltä löytyi auton yliajama kyy, jota lapset toki innoissaain pääsivät tutkimaan.

Nokkela köysiradalla

Seuraavana päivänä suuntasimme Verkan nimiseen satamaan. Tämä satama on kohtalaisen uusi ja sen satamaravintola on tunnettu ribseistään. Täältä teimme kävelyretken Korppoon keskustaan, jossa oli myös leikkipaikka lapsille. Koska ravintola oli ribseistään kuuluisa, niin pitihän niitä maistaa...Ja olivathan ne hyviä. Eli toisenkin kerran voi samaan ravintolaan syömään mennä. Yllättäen törmäsimme satamassa myös veljeeni, joka oli lähtenyt yllättäen tyttöystävänsä kanssa rengastiematkalle. Toisistamme tietämättä pysähdyimme samaan satamaan ja ehdimme lyhyet 10 minuutin kuulumiset vaihtaa. Verkan huono puoli oli suhteellisen ahdas laituri eli jos tänne haluaa suunnata, niin ajoissa täytyy olla paikalla.

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, koska tavoitteena oli seikkailupäivä. Suuntasimme Ahvensaarelle, jossa lähes kymmenen vuotta sitten olimme viimeksi vierailleet. Saarella sijaitsee kalkinpolttolaitoksen rauniot sekä iso kirkasvetinen louhosjärvi. Eväiden kanssa jaksettiin kävellä saaren toiselle puolelle ja reittikin pienen muistelun jälkeen löytyi vallan mainiosti. Reitti kulki lehmihaan läpi ja lampaitakin saarella vaelteli. Lisäksi louhosjärvi jyrkkine rinteineen oli hieno näky lapsille. Lisäksi polkujen varrelta löytyi mahtava määrä metsämansikoita, joiden avulla matka taittui vielä jouhevammin. Illalla päädyimme ensimmäisen illan satamaan eli Björkööseen, minne meitä houkutti helteiden alla järvivesi, koska merivesi oli parissa päivässä muuttunut täysin vihreäksi puuroksi, jonne ei todellakaan tehnyt mieli varpaitaan kastella. Ranta oli hiukan kivikkoinen, mutta kyllä sen kestää, jos uida haluaa. :)

Ahvensaaren itäpuolella pieni kallion sisällä oleva louhosjärvi.

Saaren keskivaiheilta löytyy kivisilta, jonka ylitys oli jännää puuhaa.

Metsätietä pitkin taivalletaan...

Kalkin polttouuni

Näkymä saaren louhosjärvelle. Vesi on varsin kirkasta ja makeaa eli täysin uimiseen sopivaa.

Aamulla sitten lähdimme kevyillä tuulilla kohti lähtösatamaa Kasnäsiä. Vene siivottiin mahdollisimman pitkälle jo matkalla, mutta ainahan sitä satamaan jää jotakin puuhaa. Jos ei muuta, niin tavaroiden pois kantaminen. Lasten kanssa matkustaessa myös murusia kertyy jonkin verran, joiden poistamisessa Dysonin rikkaimuri osoittautui äärimmäisen käteväksi. Kotia kohti lähdettiin reilusti ruskettuneina ja väsyneinä, mutta monta seikkailua rikkaampina.

Purjehdusreissun jälkeen Vekkuli ilmoittautuikin sitten rantauimakouluun. Vekkulihan oli päättänyt, että ui vain uimahallissa, joten äiti katsoi parhaimmaksi ilmoittautua uimakouluun, jonka kautta voisi käydä opettelemassa vähän uiskentelua myös järvessä. Koska ikää ei vielä ollut 6 vuotta, niin uimakoulu meinasi jäädä väliin. Pelastajaksi koitui uimataito (10m), koska jatkoryhmässä oli kyllä tilaa, johon myös hieman alaikäinen mahtui. Uimakoulu vei iltapäivät tehokkaasti kahden viikon ajan ja helteellä myös Rosendahlin rannassa oli ruuhkaa. Iltapäivällä parkkipaikat olivat välillä kiven alla ja hetkisen sai aina pörrätä, että saatiin auto sakottomalle paikalle. Parkkipirkot olivat helteen myötä myös aktivoituneet alueella... Muutama kerta peruttiin ukkosen takia, mutta reservissähän noinakin päivinä oltiin, kun kuurot ja salamat olivat aika paikallisia. Ensimmäisen uimakerran aikana uimaan ei uskallettu, mutta uimaopet muuttivat tämän jälkeen alun lämmittelyleikkejä, jonka jälkeen myös Vekkuli alkoi näppärästi uida järvessä. Toisena päivänä selkäuintia ja seuraavana päivänä kaikkea muuta lisää. Sukelluksien kanssa vielä vähän jännitti, mutta uiminen oli jo iso askel ja helpotti kuumina päivinä huomattavasti. Niin hyvin oppi meni perille, että uimakoulun lopuksi palkittiin merkinnällä 25 metriä myyräuintia yhtäjaksoisesti.

Uimakoulun jälkeen lähdettiin käymään mummolassa, jossa kerättiin talteen talven mustikat. Lisäksi kävimme osallistumassa perinteisiin nuottakunnan juhliin, joissa myös tytöt pääsivät osallistumaan aktiviteetteihin. Vekkuli ui mökillä rannasta laiturille ja toisin päin ja nyt tilanne oli jo kääntynyt siihen, ettei neitiä meinannut enää vedestä edes saada pois.

Mummolassa ahtauduttiin leikeissä myös nuken vaununkoppaan...

Tämän jälkeen äiti menikin pariksi viikoksi töihin ja tytöt jäivät isin hoiviin kotiin. Päivät kuluivat tehokkaasti pihalla puuhaillen ja kaikenlaista kesäistä aktiviteettia tehden. Pyöräilyä harrastettiin paljon ja uitiin aina, kun siihen mahdollisuus koitti. Tämän jälkeen äidillä oli vielä viikko ihana lomaa ja se vietettiin osittain jälleen mummolassa. Siellä käytiin naapurin poikien kanssa leikkimässä ja tietysti mökillä saunottelemassa. Viimeisenä lauantaina ennen normaaliarkeen palaamista suuntasimme Naantaliin, jossa kävimme tuttavaperheen luona kylässä. Nuorin perheen jäsen oli 5 viikkoa vanha ja pieneltähän tuo näytti. :)

Hienosti menee!

Palattuamme arkeen tytöt pääsivät heti ensimmäisenä päikkäpäivänään retkelle entisen hoitotädin luo, jolla on silkkikanoja. Hieno päivä ja hieno retki. Muutenkin päikän arki alkoi hienosti, kun teemana tänä vuonna on maatilan elämä ja retkiä lähitiloille ja ruoan alkulähteille on ollut maniosti. Pyöräilyä jatkettiin aina tilaisuuden tullen. Nokkela oppi ajamaan polkupyörällä, joten matkatkin vähän vauhdittuivat, kun potkupyörä vaihdettiin polkupyörään. Yksi kunnon kaatuminen pyörällä saatiin aikaan, jonka jälkeen Nokkela pitkän talutti KAIKKI alamäet alas. Tästä kammosta on pikku hiljaa päästy pois. Ihan aluksi aloitettiin jarrutusharjoitukset. Polkupyörällä ei jarruteta samalla tavalla kuin potkupyörällä... Kun jarruttelu alkoi olla hallussa, niin ensin lasketeltiin mummolassa mäkeä alas ja siinä ei tehnyt yhtään heikkoa. Siellä samassa mäessä sitä ylipäätään opittiin ajamaan pyörällä. Toisekseen isi "huijasi", että piti kiinni pyörästä alamäestä ja niin neiti pääsi alas mäet hienosti myös asvaltilla.

Syksyn myötä Vekkuli myös jatkoi balettiherrastustaan maanantaisin ja Nokkela puolestaan aloitti omansa, jonka ajankohdaksi valikoitui keskiviikko. Baletin sijaan harrastukseksi tuli lopulta temppuilu, kun neidillä on taipumusta kiipeillä ja roikkua milloin missäkin. Alkujännityksen lauettua tämäkin on osoittautunut hyväksi valinnaksi ja nyt onkin sitten syksyn osalta enää joulunäytös käymättä.

Syksyn myötä on illoille muutenkin riittänyt ohjelmaa. Päätös öljystä maalämöön siirtymisestä tehtiin kesän lopulla ja ensin sen myötä kilpailutettiin toimijoita. Sen jälkeen tietysti käytiin sopimusneuvotteluita ja sovittiin yksityiskohdista. Samaan aikaan alakerran portaikossa tehtiin pientä korjausta, johon liittyi useampia toimijoita ja heidän työvaiheitaan sai sovitella, niin työaikojen kuin työvaiheidenkin osalta. Tämän lisäksi pattereiden termostaatit piti vaihtaa ja niiden ajankohta toki sopia putkimiehen kanssa. Meillä on siis ravannut vaihteleva määrä setiä joko tekemässä tai neuvottelemassa asioista.

Syyskuun lopulla suunnattiin mummolaa, jossa vuorossa oli perunannostotalkoot. "Mitä tarkoittaa talkoot?""Mitä siellä talkoissa tehdään?""Miksi me mennään talkoisiin?"  oli Vekkulin kysymyksiä ennen talkoita. Meillä kotona siis mietittiin sanan tarkoitusta ja sen merkitystä ja kyllä sitä sai äitikin miettiä, miten asian parhaiten lapselle selittää. Ehkä päiväkodissakin tähän jouduttiin ottamaan kantaa, sen verran ihmetystä nuo "talkoot" aiheuttivat. Perunapellolla sen sijaan tytöistä oli iso apu ja hekin keräsivät oman osuutensa tulevan talven syötävistä. Syyskuun lopulla Vekkuli samaisen talkoopäivän päätteeksi päätyi vielä mökillä uimaankin. Kovasti tuo suoritus Vekkulia itseäkin miellyttää, koska siitä muistettiin kehuskella vielä joulukuussa päikässä."Minä uskalsinkin uida 9 asteisessa vedessä syksyllä mummolan mökillä".

Perunaa mä metsästän...

Tahdon saada suuren!

Niin sitä uidaan ilta-auringon laskiessa kylmässä vedessä...

Lokakuun alussa vietettiin Tamperepäivää ja suuntasimme toki paloasemalle (itse asiassa kahdelle, kun ensimmäisellä ei pystynyt harjoittelemaan sammutusta). Samaan aikaan lehdet putosivat puista ja tytöt halusivat välttämättä tehdä pihalla lehtienkeleitä! Kyllähän se kävi sen aikaa, kun lehdet maassa olivat, mutta aika pian äiti ne sieltä kärräsi kasaan lavalle eteenpäin vietäviksi.

Vekkuli paloauton ohjaimissa

Nokkela paloauton ohjaimissa

Alkusammutusharjoitus sujuu hienosti!

Lehtienkelit työn alla...

Marraskuussa lähdimme tyttöjen kanssa ex-tempore läheiselle koululle katsomaan Mimiä ja Kukua. Se oli ihan hauska tapahtuma ja piristi sopivasti muuten niin harmaata päivää. Tämän jälkeen saimmekin maahan pienen lumikerroksen, josta ehdittiin luoda komeat lumiveistokset ja käydä laskemassa mäkeä läheisessä leikkipuistossa. Tätä iloa tosin kesti tasan kaksi päivää, ennen kuin lumet sulivat pois. Pääasia, että lumesta ehdittiin kuitenkin nauttia täysi siemauksin sen ajan, kun sitä riitti.

Kuku juttelee pörriäisen kanssa.

Taideteosta luomassa.

Kissa, ukko ja koira. Huomaa ukon hyppynarusta tehty kaulaliina...

Ja mäkeä laskemassa, jiihaa!

Ensimmäiset piparit leivottiin marraskuun puolivälissä ja niiden leipominen ja koristeleminen on aina vaan yhtä kivaa! Päätimme myös tehdä oman piparitalon, jonka koristelun tytöt hoitivat ihan itse. Seinät koristeltiin, kun ne olivat vielä osia ja katto koristeltiin sitten kasauksen jälkeen. Muutama asukaskin taloon välttämättä haluttiin ja ne onkin erityisen hyvin koristeltuja. :)

Pipareita leipomassa.

Koristelun satoa

Värikkäät hemmot

Valmis talo (huomaa koira katolla, jossa on myös sen eväät...)

Ja talo toiselta puolelta. Täällä on tiilikatto...

Marraskuun lopulla suuntasimme mummolaan ja meidän iloksemme erittäin sankassa lumipyryssä. Vaikka ajomatka oli inhottava ja pitkän oloinen, niin sitäkin suuremmalla riemulla ja ilolla korkkasimme mummolan pihan pulkan, stigan ja tyynyliukurin kanssa. Illalla innostuimme vielä lähtemään ulos leikkimään välkkypiilosta taskulamppujen kanssa ja hauskaa oli. Ei tarvinnut paljoa ulos houkutella, kun jo oltiin mäessä laskemassa!

Stiga ja liukuri välillä huilaamassa.

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa kohti joulua ja lumenodotusta. Toivottavasti sitä tulisi piakkoin, että pääsisi enemmänkin näistä lumiriemuista nauttimaan!