Pyöräillen matka taittuu

Eilen illalla päätimme tyttöjen kanssa käydä vähän pyöräilemässä illalla, kun isi oli laittamassa venettä kuntoon. Totutusta reitistä poiketen lähdimme toiseen suuntaan pyörillä, kohti toista pikkukauppaa, Siwaa. Matka tuohon suuntaan on huomattavasti vaihtelevampaa ja haastellisempaa. Toiselle kaupalle matka on pääasiassa tasaista, Siwalle mallia ylämäki-alamäki. Lisäksi matka on hiukan pidempi, yhteen suuntaan 3,1km. Vekkuli jaksoi kuitenkin muutamaa isompaa mäkeä lukuunottamatta polkea mäet ylös asti ja matka taittui yllättävänkin joutuisasti. Siwalta haimme jäätelöt ja nautiskelimme ne kaupan portailla auringon paistaessa. Tämän jälkeen suuntasimme vieressä olevan päiväkodin pihaan leikkimään (Vekkulin kerhopaikka). Siellä virtaa riitti molemmissa tytöissä kiipeillä, keinua ja tutkailla mökit läpi. Matka takaisinkin onnistui mainiosti ja Vekkuli pääsi joka kerta lähtemään jo itse pyörällä liikkeellekin. Lähinnä, jos yritti tarjota apua, niin sai vastaansa kuikkuisen vastauksen, että "Ei saa pitää kiinni, osaan lähteä jo ihan itse!".

Kesäjäätelöt maistuu pyöräilyn lomassa.

Koska eilinen pyöräily onnistui niin hyvin ja tänään paistoi aamusta jo aurinko, niin päätimme lähteä vähän pidemmälle pyöräilyreissulle. Pyöräilimme Citymarketille asti, jonne meiltä tulee matkaa lähes 7 km suuntaansa. Menomatkalla pidimme kaksi juomataukoa, muuten pyöräilimme yhtä soittoa. Hienosti Vekkuli kyllä jaksoi pyöräillä! Kävimme postissa asioilla sekä ostamassa kaupasta vähän evästä, jotka nautimme ulkoilmassa pyörien vieressä. Ulkoilmalounaan jälkeen suuntasimme tangot kohti kotia ja pysähdyimme ensimmäisen kerran matkan varrella olevaan leikkipuistoon. Täällä ei olla koskaan aikaisemmin käyty, mutta auton ikkunasta olen monesti paikkaa katsellut. Kiipeilyteline oli etenkin Vekkulin mieleen ja Nokkela viihtyi keinueläimissä ja karusellissa. Täältä sitten jonkun ajan päästä jatkettiin matkaa Siwalle jälleen kerran jäätelöille. :) Jäätelöiden jälkeen kaarrettiinkin suoraan kotiin, koska uupumus alkoi jo kolkutella jäseniä. Hienosti kyllä matka taittui ja nyt uskaltaa jo haaveilla vähän pidemmistäkin pyörälenkeistä, kun näin hienosti meni! Mennessä kävimme Vekkulin kanssa tosin seuraavanlaista keskustelua:
V: Olispa meillä auto.
M: Kuinka niin?
V: No me oltais jo siellä postissa.
M: Mutta nythän on hieno ilma ja meillä ei ole mitään kiirettä. Voidaan pyöräillä vaikka koko päivä.
V: Niin, ja nyt me voidaan mennä sinne puistoonkin.

Ei sitä siis tiedä, mihin kaikkialle me tänä kesänä vielä pyörillä päästäänkään...