Niin se aika rientää ja meidän isompi neiti täytti jo viisi vuotta. Neuvolassa käytiin pari kuukautta sitten, varsinaisen syntymäpäivän lähellä. Ensimmäistä kertaa käytiin uudessa neuvolassa ja reippaasti Vekkuli meni tekemään tehtäviä. Kaikki tehtävät saatiin tehtyä ja mitat otettua. Paino oli 20,6 kg, pituus 118 cm ja pään ympärys 52,5 cm. Korttiin on kirjattu seuraavasti: "Reipas, mukava tyttö. Keskittyy hyvin tehtäviin. Puhetesti sujuu ongelmitta, r-kirjain löytynyt. Kuulo normaali. Kasvaa hyvin, pitkä tyttö." Rokotuksia ei tällä kertaa saatu ja reippaudesta palkittiin tarralla.
Meidän viisivuotias Vekkuli on oppinut tänä keväänä uimaan ja on saanut suoritettua jo uinnin alkeismerkin. Tuo tarkoittaa sitä, että vähintään 10 metriä pystytään uimaan yhtäjaksoisesti auttamatta. Jos Vekkulille pistää räpylät jalkaa, kiihtyy vauhti huomattavasti ja silloin toki jaksetaan uidakin pidempään. Vekkuli uskalsi Ikaalisten kylpylässä laskea ihan yksin vesiliukumäestä, vaikka mäki onkin kohtalaisen vauhdikas ja liukumäki aika pitkä. Kikatus vain kuului alas, kun neiti viiletti putkea pitkin alas.
Pyöräily sujuu myös hyvin jo viime kesinä opittujen taitojen mukaan. Vauhti ja kestävyys ovat toki kasvaneet, joten perhetutuille jaksetaan hyvin pyöräillä itse ja sieltä jaksetaan vielä pyöräillä takaisinkin. Lisäksi Vekkulilla on naapurin tytön kanssa lupa pyöräillä tätä meidän katua pitkin sekä hiekkaista pyörätietä pitkin, joten hiukan saa sitten ominkin päin pyöräilyä harjoiteltua. Vähän aikaa sitten hankittiin uusi pyöräilykypärä, kun vanha kävi jo pieneksi, kun pääkin on viime kesästä vähän kasvanut. ;)
Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttäkin on kertynyt lisää, toki eihän ne vieläkään ihan huipputasoa ole. :) Jos tekeminen on jotain innostavaa ja mielenkiintoista, saattaa Vekkuli puuhastella tunninkin jotain juttua. Tämän ikäiselle se on jo todella pitkä aika. Vekkuli tykkää piirrellä ja väritellä sekä tehdä erilaisia puuhatehtäviä. Lisäksi maalaaminen on kivaa sekä sorminäppäryyttä vaativat jutut kuten hamahelmityöt. Neulomistakin on Vekkuli halunnut kokeilla, mutta siihen ei vielä kärsivällisyys ihan riittänyt. Vähän ajan päästä yritetään uudelleen ja etsitään vähän paksumpaa lankaa, joka ei ole kovin kierteistä, niin homma vähän helpottuu. Perinteiset kotileikit, kurasopat ja hahmoleikit ovat myös tällä hetkellä kivoja leikkejä. Lisäksi pikkusisko otetaan usein mukaan leikkikaveriksi, vaikka välillä täytyykin periaatteesta myös riidellä ja kinastella.
Lisäksi kotitöissä avustaminen ja mukana oleminen ovat edelleen kivoja juttuja. Meillä on pyritty siihen, että lapset voivat olla aina kaikessa touhussa mukana, mikäli se vain turvallisuustekijät huomioiden on mahdollista. Meillä saa siis olla mukana tiskaamassa, mutta äiti/isä tiskaa veitset ja muut terävät tai helposti särkyvät tavarat. Tytöille on omat kolat, joita tosin tänä talvena ei kovin montaa kertaa päästy työntämään, ja omat haravat, kun on jotain haravoitavaa. Leipomiseen ja ruoan laittoon mukaan pääsee aina mahdollisuuksien mukaan. Vekkuli on jo erittäin etevä salaatin tekijä ja suurin osa salaatin aineksista päätyy salaattikulhoon eikä suuhun, kun Nokkelalla. :)
Rohkeutta on kerätty vuoden aikana reippaasti lisää. Siitä kertoo jo tuo vesiliukumäestä yksin tuleminen, mutta Vekkuli uskaltaa myös itsenäisesti käydä naapurista kysymässä kaveria ulos leikkimään. Vekkuli kävi kaverin kanssa kaksin virpomassa naapureissa (tänne siis muutettiin reilu puoli vuotta sitten ja naapureita ei vielä tunneta kovin hyvin) ja uskaltautui koulun ulkoilmatapahtumassa hevosen selkään lenkille.
Viime päivien puhututtanein asia on ollut hammaskeiju. Maanantaina lähti ensimmäinen hammas, joka laitettiin hammaskeijua varten tyynyn alle. Kirjasta opittu loru sanottiin perään: "Ota hiiri maitohammas, anna mulle rautahammas." Aamulla hampaan paikalle olikin ilmestynyt 2 euroinen, joka oli tietysti suuri ihme ja kumma. Päikässäkin asiasta oli puhuttu, kun kovaan ääneen kotona sanottiin, että pojat olivat olleet sitä mieltä, että äiti tai isä sen rahan oli käynyt vaihtamassa. Vekkuli oli siihen todennut, että ei voi olla, kun ei äiti ja isä nyt keskellä yötä kävele sänkyjen luona. Tänään sitten lähti toinen hammas ja sekin on nyt tuolla tyynyn alla odottelemassa noutajaa...
Meidän viisivuotias Vekkuli on oppinut tänä keväänä uimaan ja on saanut suoritettua jo uinnin alkeismerkin. Tuo tarkoittaa sitä, että vähintään 10 metriä pystytään uimaan yhtäjaksoisesti auttamatta. Jos Vekkulille pistää räpylät jalkaa, kiihtyy vauhti huomattavasti ja silloin toki jaksetaan uidakin pidempään. Vekkuli uskalsi Ikaalisten kylpylässä laskea ihan yksin vesiliukumäestä, vaikka mäki onkin kohtalaisen vauhdikas ja liukumäki aika pitkä. Kikatus vain kuului alas, kun neiti viiletti putkea pitkin alas.
Pyöräily sujuu myös hyvin jo viime kesinä opittujen taitojen mukaan. Vauhti ja kestävyys ovat toki kasvaneet, joten perhetutuille jaksetaan hyvin pyöräillä itse ja sieltä jaksetaan vielä pyöräillä takaisinkin. Lisäksi Vekkulilla on naapurin tytön kanssa lupa pyöräillä tätä meidän katua pitkin sekä hiekkaista pyörätietä pitkin, joten hiukan saa sitten ominkin päin pyöräilyä harjoiteltua. Vähän aikaa sitten hankittiin uusi pyöräilykypärä, kun vanha kävi jo pieneksi, kun pääkin on viime kesästä vähän kasvanut. ;)
Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttäkin on kertynyt lisää, toki eihän ne vieläkään ihan huipputasoa ole. :) Jos tekeminen on jotain innostavaa ja mielenkiintoista, saattaa Vekkuli puuhastella tunninkin jotain juttua. Tämän ikäiselle se on jo todella pitkä aika. Vekkuli tykkää piirrellä ja väritellä sekä tehdä erilaisia puuhatehtäviä. Lisäksi maalaaminen on kivaa sekä sorminäppäryyttä vaativat jutut kuten hamahelmityöt. Neulomistakin on Vekkuli halunnut kokeilla, mutta siihen ei vielä kärsivällisyys ihan riittänyt. Vähän ajan päästä yritetään uudelleen ja etsitään vähän paksumpaa lankaa, joka ei ole kovin kierteistä, niin homma vähän helpottuu. Perinteiset kotileikit, kurasopat ja hahmoleikit ovat myös tällä hetkellä kivoja leikkejä. Lisäksi pikkusisko otetaan usein mukaan leikkikaveriksi, vaikka välillä täytyykin periaatteesta myös riidellä ja kinastella.
Lisäksi kotitöissä avustaminen ja mukana oleminen ovat edelleen kivoja juttuja. Meillä on pyritty siihen, että lapset voivat olla aina kaikessa touhussa mukana, mikäli se vain turvallisuustekijät huomioiden on mahdollista. Meillä saa siis olla mukana tiskaamassa, mutta äiti/isä tiskaa veitset ja muut terävät tai helposti särkyvät tavarat. Tytöille on omat kolat, joita tosin tänä talvena ei kovin montaa kertaa päästy työntämään, ja omat haravat, kun on jotain haravoitavaa. Leipomiseen ja ruoan laittoon mukaan pääsee aina mahdollisuuksien mukaan. Vekkuli on jo erittäin etevä salaatin tekijä ja suurin osa salaatin aineksista päätyy salaattikulhoon eikä suuhun, kun Nokkelalla. :)
 |
| Harjataan lumet pois kulkuväylältä. |
 |
| Minä haluan vatkata! Taikinasta syntymässä muffinseja. |
Rohkeutta on kerätty vuoden aikana reippaasti lisää. Siitä kertoo jo tuo vesiliukumäestä yksin tuleminen, mutta Vekkuli uskaltaa myös itsenäisesti käydä naapurista kysymässä kaveria ulos leikkimään. Vekkuli kävi kaverin kanssa kaksin virpomassa naapureissa (tänne siis muutettiin reilu puoli vuotta sitten ja naapureita ei vielä tunneta kovin hyvin) ja uskaltautui koulun ulkoilmatapahtumassa hevosen selkään lenkille.
 |
| Tässä sitä mennään... |
Viime päivien puhututtanein asia on ollut hammaskeiju. Maanantaina lähti ensimmäinen hammas, joka laitettiin hammaskeijua varten tyynyn alle. Kirjasta opittu loru sanottiin perään: "Ota hiiri maitohammas, anna mulle rautahammas." Aamulla hampaan paikalle olikin ilmestynyt 2 euroinen, joka oli tietysti suuri ihme ja kumma. Päikässäkin asiasta oli puhuttu, kun kovaan ääneen kotona sanottiin, että pojat olivat olleet sitä mieltä, että äiti tai isä sen rahan oli käynyt vaihtamassa. Vekkuli oli siihen todennut, että ei voi olla, kun ei äiti ja isä nyt keskellä yötä kävele sänkyjen luona. Tänään sitten lähti toinen hammas ja sekin on nyt tuolla tyynyn alla odottelemassa noutajaa...
