Pääsiäisenä suuntasimme mummolaan ja siellä olikin vielä sopivasti talviset kelit. Saatiin laskea mäkeä ja rakentaa linnaa tunneleineen. Ulkoilukelit olivat hyvät ja pääasiassa aurinko paistoi. Vekkuli pääsi pellolle hiihtämään ja käytiinpä pilkkimässäkin järven jäällä. Saalis pilkkiessä oli huono (kuten on kuulemma ollut koko talven), joten saimme enemmän kokemusta kuin kaloja. Parasta oli seurata, kun Nokkela vaihtoi asentoa ja kokeili pilkkiä istuen ja seisoen. Välillä sinne reikään piti huudella: "Hei, onko siellä kaloja?" Ilmeisesti veden täyttämällä reiällä ei tämän jälkeen ole ollut niin suurta väliä, sillä vessastakin kuuluu aika ajoin pöntön kannen nostamisen jälkeen: "Hei, onko siellä kaloja?"
Tytöt seurasivat jännittyinä myös verkkojen kokemista jään alta. Vaarilla oli verkot jään alla ja vaikka pilkkien ei saalista saatukaan, niin verkoista saatiin hauki mukaamme.
Itselle muistiin omia sanoja: Vekkuli sanoi aina pienenä "kepusti" ja Nokkela puolestaan puhuu "julultista". Nämähän ovat suomeksi ketsuppia ja jogurttia. :)
Pääsiäisen jälkeen minulla oli muutama päivä vapaata, mutta eipä se kovin rattoisasti mennyt, kun tytöt sairastivat molemmat. Sitkeä kevätflunssa iski kovaa ja kuumetta riitti noin viikoksi molemmilla. Nokkela sai taudin alkumetreillä laryngiitti-kohtauksen, jonka seurauksen keskellä yötä vierailimme myös Mikkelin keskussairaalassa. Vaikka neiti oli hyvin onneton kohtauksen aikana ja sen jälkeenkin, niin sairaalassa neiti näytti parastaan lääkärille. Piti itse saada kävellä, avata ovi, pukea päälle jne. Monesti kyseltiin, että koska mennään mummolaan. Muutaman päivän loma vaihtui siis sairastuvaksi ja töitä pääsi järjestelemään vielä seuraavallakin viikolla. Tuon jälkeen onkin oltu taas terveiden kirjoissa, onneksi!
Viime viikolla isillä oli synttärit ja työpäivän päätteeksi sitten vähän herkuteltiin kotona. Mummi oli kylässä ja kyseli isiltä, kuinka paljon niitä vuosia nyt sitten tulikaan. Saatuaan vastauksen, totesi mummi Vekkulille, että nyt isi höpsöttelee. Tähän Vekkuli totesi hyvin vakavana, että "Höpsöttely on miesten työtä. Pappakin aina höpsöttelee."
Päiväkodissa on ilmeisesti puhuttu ystävistä ja ystävyydestä jotain viime aikoina, koska hyvin usein molempien tyttöjen suusta kuulee: "Äiti, sä olet mun ystävä." Tosin, jos jostain komentaa tai jotain kieltää, niin helposti kuuluu puolestaan: "Mä en enää ole sun ystävä."
Keskustelua yksi ilta:
V: Koska me oikein voidaan muuttaa sinne mummin mökille?
M: Muuttaa? Ei me varmaan muuteta, mutta kesällä voidaan kyllä olla siellä jonkun aikaa.
V: Koska se kesä oikein tulee?
M: Kyllä se koko ajan lähestyy. Onko sinulla jo kiire sinne mökille?
V: Joo, koska sitten sinne mökille voi muuttaa myös Alvin ja Stella.
M: Ahaa. Haluat siis koirien kanssa mökille?
V: Joo!
Edistystäkin on tapahtunut. Vekkuli on löytänyt ärrän. Yksi päivä suusta kuului komeasti "krrruunu" ja kovin ylpeänä jäi päristelemään, kun kyselin, että mikä, kruunuko? Mikä siellä oikein pärisee? Tämä helpottaa kovasti, kun välillä oli aina vaikeuksia ymmärtää, että tarkoititko hiili vai hiiri, velho vai verho jne. Lisäksi hankimme Vekkulille uuden 16" pyörän. Hienosti sujuu polkeminen isommallakin pyörällä ja ilman apupyöriä mentiin alusta saakka (Vekkuli itsekin totesi, että voidaan ostaa tuo pyörä, mutta äiti voisit ottaa nuo apupyörät pois, kun en tarvitse niitä). Liikkeellelähtöä itsekseen täytyy vielä harjoitella, mutta isommalla pyörällä jaksaa polkea vähän pidempääkin matkaa. Maanantaina kävimme mm. kaupassa pyörillä. Nokkela istui peräkärryssä ja Vekkuli polki omalla pyörällään. Keskiviikkona pyöräilimme ihan huvin vuoksi kaupalle ja takaisin. Hienosti meni! Nokkela on puolestaan aloittanut harjoittelun potkupyörällä, mutta ihan vielä hän ei pitkää matkaa sillä pysty ajelemaan. Ehkäpä sitten loppukesästä jo potkutellaan kaupalle ja takaisin...
Tänä aamuna töihin lähtiessämme:
V: Tuletteko sitten hakemaan meitä ajoissa päikystä?
M: Äiti ei välttämättä tänään ehdi, kun tulee töihin vieras täksi päiväksi, mutta isi tulee ainakin hakemaan.
V: Kuka vieras?
M: Sellainen Seija-täti.
V: Mistä se Seija-täti tulee?
M: Helsingistä.
V: Tuleeko se Seija-täti täksi päiväksi tänne Suomeen?
Tytöt seurasivat jännittyinä myös verkkojen kokemista jään alta. Vaarilla oli verkot jään alla ja vaikka pilkkien ei saalista saatukaan, niin verkoista saatiin hauki mukaamme.
 |
| "Onkohan täällä verkossa kaloja?" |
 |
| "Katsotaanpas." |
 |
| "Äiti, minäkin haluan pilkkiä!" |
 |
| "Äiti, milloin se kala tulee?" |
 |
| "Huhuu! Onko siellä kaloja?" |
Itselle muistiin omia sanoja: Vekkuli sanoi aina pienenä "kepusti" ja Nokkela puolestaan puhuu "julultista". Nämähän ovat suomeksi ketsuppia ja jogurttia. :)
Pääsiäisen jälkeen minulla oli muutama päivä vapaata, mutta eipä se kovin rattoisasti mennyt, kun tytöt sairastivat molemmat. Sitkeä kevätflunssa iski kovaa ja kuumetta riitti noin viikoksi molemmilla. Nokkela sai taudin alkumetreillä laryngiitti-kohtauksen, jonka seurauksen keskellä yötä vierailimme myös Mikkelin keskussairaalassa. Vaikka neiti oli hyvin onneton kohtauksen aikana ja sen jälkeenkin, niin sairaalassa neiti näytti parastaan lääkärille. Piti itse saada kävellä, avata ovi, pukea päälle jne. Monesti kyseltiin, että koska mennään mummolaan. Muutaman päivän loma vaihtui siis sairastuvaksi ja töitä pääsi järjestelemään vielä seuraavallakin viikolla. Tuon jälkeen onkin oltu taas terveiden kirjoissa, onneksi!
Viime viikolla isillä oli synttärit ja työpäivän päätteeksi sitten vähän herkuteltiin kotona. Mummi oli kylässä ja kyseli isiltä, kuinka paljon niitä vuosia nyt sitten tulikaan. Saatuaan vastauksen, totesi mummi Vekkulille, että nyt isi höpsöttelee. Tähän Vekkuli totesi hyvin vakavana, että "Höpsöttely on miesten työtä. Pappakin aina höpsöttelee."
Päiväkodissa on ilmeisesti puhuttu ystävistä ja ystävyydestä jotain viime aikoina, koska hyvin usein molempien tyttöjen suusta kuulee: "Äiti, sä olet mun ystävä." Tosin, jos jostain komentaa tai jotain kieltää, niin helposti kuuluu puolestaan: "Mä en enää ole sun ystävä."
Keskustelua yksi ilta:
V: Koska me oikein voidaan muuttaa sinne mummin mökille?
M: Muuttaa? Ei me varmaan muuteta, mutta kesällä voidaan kyllä olla siellä jonkun aikaa.
V: Koska se kesä oikein tulee?
M: Kyllä se koko ajan lähestyy. Onko sinulla jo kiire sinne mökille?
V: Joo, koska sitten sinne mökille voi muuttaa myös Alvin ja Stella.
M: Ahaa. Haluat siis koirien kanssa mökille?
V: Joo!
Edistystäkin on tapahtunut. Vekkuli on löytänyt ärrän. Yksi päivä suusta kuului komeasti "krrruunu" ja kovin ylpeänä jäi päristelemään, kun kyselin, että mikä, kruunuko? Mikä siellä oikein pärisee? Tämä helpottaa kovasti, kun välillä oli aina vaikeuksia ymmärtää, että tarkoititko hiili vai hiiri, velho vai verho jne. Lisäksi hankimme Vekkulille uuden 16" pyörän. Hienosti sujuu polkeminen isommallakin pyörällä ja ilman apupyöriä mentiin alusta saakka (Vekkuli itsekin totesi, että voidaan ostaa tuo pyörä, mutta äiti voisit ottaa nuo apupyörät pois, kun en tarvitse niitä). Liikkeellelähtöä itsekseen täytyy vielä harjoitella, mutta isommalla pyörällä jaksaa polkea vähän pidempääkin matkaa. Maanantaina kävimme mm. kaupassa pyörillä. Nokkela istui peräkärryssä ja Vekkuli polki omalla pyörällään. Keskiviikkona pyöräilimme ihan huvin vuoksi kaupalle ja takaisin. Hienosti meni! Nokkela on puolestaan aloittanut harjoittelun potkupyörällä, mutta ihan vielä hän ei pitkää matkaa sillä pysty ajelemaan. Ehkäpä sitten loppukesästä jo potkutellaan kaupalle ja takaisin...
Tänä aamuna töihin lähtiessämme:
V: Tuletteko sitten hakemaan meitä ajoissa päikystä?
M: Äiti ei välttämättä tänään ehdi, kun tulee töihin vieras täksi päiväksi, mutta isi tulee ainakin hakemaan.
V: Kuka vieras?
M: Sellainen Seija-täti.
V: Mistä se Seija-täti tulee?
M: Helsingistä.
V: Tuleeko se Seija-täti täksi päiväksi tänne Suomeen?
