Hui hai. Sitä on taas viikko vierähtänyt huomaamatta. Viime viikolla suunnattiin tiistaina kohti mummolaa parin kirpparin kautta. Saaliiksi jäi Titi-Nallen yksi DVD, mutta sitä on kyllä katseltu jo muutamaan otteeseen. Taitaa kirpparikin olla puolittain lomalla, kun ihmiset lomailee, tai sitten ei vain sattunut mitään meidän juttuja matkalle. Tiistai-iltana ja vähän aikaa vielä keskiviikkoaamunakin "pelastettiin perunoita" eli käytännössä kitkettiin sankkaa rikkaruohorintamaa pois perunoiden juurilta. Josko saisimme sitten parempia perunoita ja hiukan enemmän kun saavat vapaammin kasvaa. Tytöt löysivät yhden sammakonkin, josta pitivät sitten hyvää huolta. Viimeiset mansikat menivät maalta tyttöjen suihin, koska Nokkela "lakastaa mansikoita". Keskiviikkona päivällä suuntasimme päiväkahville käsityökahvilaan, joka toimii kylällä kesäkeskiviikkoisin. Tapahtuma oli ihan mielenkiintoinen, jonne oli kokoontunut sekä kylän väkeä että mökkiläisiä. Työn alla porukalla oli kylmälaukkuja kahvipusseista sekä kasseja, pussukoita jne virkaten, joissa koristeina käytettiin tölkkien avausnipsukoita. Vielä kun osaisi virkata... Täytynee laittaa to do -listalle. Tämän jälkeen suuntasimmekin iltaruoan tekoon mökille ja Vekkuli pääsi kalastamaan. Onkiminen, matojen etsiminen ja etenkin sen onkimisen katselu ja ohjeistus tuntuu olevan nyt erittäin tärkeä juttu. Äidin onkiessa kuului takaa sitten josain välissä plumpis ja Vekkuli kahlasi kohti rantaa... Onneksi oli pelastusliivit päällä ja putosi suht matalaan, ettei hätä tullut. Vesi oli kyllä kuulemma kylmää. Suurin murhe taisi kuitenkin koitua siitä, kun saappaat olivat täynnä vettä... Kuivat vaatteet vain päälle ja meno jatkui taas. Kenkien puuttuminen toki vähän hidasti, äiti kun ei ollut tajunnut ottaa varakenkiä mukaan. Sisällä mökissä tytöt näkivät kärpäsen ja Nokkela lähti etsimään "tappaislätkää". Hetki meni ennen kuin ymmärsin, että kärpäslätkähän se on hakusessa..
Torstaina lähdettiin käymään Mikkelissä ja vierailtiin äidin hyvän lukioaikaisen ystävän luona. Talon olohuoneessa on iso sohvaryhmä, jonka päällä tytöt kiipeilivät. Nokkela osasi lisäksi laittaa TV:n pyörimään taustalle. Keksit maistuivat, tai ainakin niiden väliosa. Äidin lautaselle taisi päätyä suurin osa ylä- ja alapuolista. Tämän vierailun jälkeen suuntasimme Graaniin ruoka- ja saapasostoksille (mummu tarvitsi uudet saappaat), jossa vierähtikin sitten muutama tunti.Käytännössä koko päivä vierähti kaupungilla, koska lähdimme liikkeelle ennen yhdeksää aamulla ja tulimme takaisin mummolaan lähempänä neljää iltapäivällä. Sinänsä kaupunkipäivä osui kohdalleen, koska lähes koko päivän tihuutteli vettä ja illalla sateli sitten jo reippaamminkin.
Perjantaina aamusta otimme pyörät alle ja suuntasimme naapuriin. Naapurin pojat odottivat innoissaan tyttöjä kylään ja hetki siinä sitten kehuskeltiin puolin ja toisin osaamisilla ennen kuin päästiin leikeissä vauhtiin. Nokkela viihtyi hiekkalaatikolla ja leikkimökissä, Vekkuli puolestaan kiipeili paljon poikien kanssa kiville ja kasoille. Perheen kisu sai osakseen valtavasti huomiota, haleja ja silityksiä. Lisäksi kävimme katsomassa hevosia laitumella ja noin 8 tunnin ikäistä vasikkaa navetassa. Ensi kerralla paikalla saattaa olla lisäksi kissanpentuja...
Lauantaina Vekkuli olisi kovasti taas tahtonut naapuriin, mutta lähdimmekin pyörillä käymään kylän koululla. Olen itse käynyt ala-asteen aikoinaan tuolla koululla ja paljon on piha muuttunut niistä ajoista. Meidän aikaan pihalta löytyi keinut ja rautaiset rekkitangot, nythän pihalla viihtyy isompikin lauma lapsia ja aktiviteetteja piisaa. Vekkuli pääsi sydämensä kyllyydestä kiipeilemään, koska pihalla oli erilaisia kiipeilytelineitä. Lisäksi putkea pitkin alas laskeutuminen on jostain syystä hirmu hauskaa. Alla olevien vempeleiden lisäksi paikalla on myös tavalliset ja vauvakeinut sekä katoksen alla pingispöytä. Lisäksi löytyi pieni katusählypaikka ja pieni skeittausramppikin.
Mummolasta koululle on noin 3,5 kilometriä eli yhteensä pyöräilimme taas noin 7 kilometriä. Iltapäivällä siirryimme taas mökille saunottelua varten ja pääsinpä minä sitten mustikkaan. Kummieno meni Vekkulin kanssa ongelle ja metsään asti kuului, milloin kala oikein nappasi. Toki kalansaaminen oli niin valtavan huumaannuttavaa, että seuraavan kalan ongintapaikkaa ohjeistaessaan Vekkuli pulahti jälleen kerran järveen. Tällä kertaa vähän syvemmällä, mutta pääsi kuitenkin omin avuin hilautumaan takaisin kivikolle. Oli todennut vain, että "Kävin vähän uimassa, onneksi oli pellarit päällä". Mummu veikin tytöt tämän jälkeen suoraan saunaan ja vahingosta viisastuneena äitikin oli tajunnut ottaa varakengät mukaan ja päästiin omin jaloin autolle ja takaisin mummolaan mustikoita syömään.
Sunnuntaina olikin kotiinlähdön aika, mutta toki pienen mutkan kautta. Vierailimme äidin opiskelukavereiden mökillä Lammilla. Yllätyksenä paikalta löytyi myös kaksi kisua, jotka eivät olleet kovin tottuneita lapsiin. No, meidän tytöt osaavat tarvittaessa käyttäytyä nätisti ja niinpä nuo kisut antoivat tyttöjen jopa silitellä ja rapsutella itseään. Muutama tunti vierähti vauhdikkaasti ja kotimatkalla kyseltiin jo, että mentäisiinkö seuraavana päivänä jo heti aamusta ja koko päiväksi kyseiselle mökille.
Maanantaina otettiinkin iisista ja käytiin lähipuistossa leikkimässä ja iltapäivällä mummin nimpparikahveilla. Vekkulilla oli kaverisynttärit illalla ja niitä oli hartaasti odotettu ja reilu viikko. Reippaasti neiti käveli synttäreille ja hauskaa oli ollut. Synttäreiltä kotiin pääsivät itse askarreltu kruunu ja pari väännettyä ilmapalloa, ampiainen ja hiiri.
Tiistaina lähipuistoon sattui tulemaan päikkykavereita enemmänkin ja aika vierähti kalliolla ja kiipeilytelineillä vauhdikkaasti. Iltapäivällä suuntasimme yhden päikkytädin kotiin katsomaan silkkikanoja. Hauskoja otuksia päätöyhtöineen ja hautomisintoineen. Lisäksi pihalla oli pari luppakorvakania ja perheellä oli vielä lisäksi dalmatialainen! Vekkuli oli tänä aamuna innoissaan menossa kylään ihan koko päiväksi. Ehtisi kuulemma vähän syöttää kaneja ja kanoja ja sen jälkeen keinua ja hyppiä trampoliinilla. Ehkäpä kolmen viikon päästä vierailemme uudestaan, kun silloin odotetaan saapuvaksi pieniä tipuja taloon hautomisen jäljiltä.
Tänään piti helteen jo saapua, mutta aamulla niin vain puimme vielä hupparit päälle ulos lähtiessä ja ei niitä juuri tytöt halunneet ulkoilun aikana riisua. Näimme taas muutamia entisiä ja myöskin tulevia päikkykavereita puistossa. Vekkuli pyöräili puistoon ja takaisin kotiin. Nokkela halusi ensin potkutella, mutta kun pihassa oli kuorma-auto, tuli hätä, ja sitten potkupyörä jäi kotiin. Ilmeisesti meno oli aika hurjaa, kun Vekkulikin nukahti päiväunille, kun kävin Nokkelan nukuttamassa. Välillä pitää myös muistaa levätä, että jaksaa, joten toivottavasti unet maistuivat! Vielä muutama päivä tätä arkea edessä ja sitten vaihdetaankin pariksi viikoksi isin kanssa osia, minä menen töihin ja hän jää lasten kanssa lomalle.
Torstaina lähdettiin käymään Mikkelissä ja vierailtiin äidin hyvän lukioaikaisen ystävän luona. Talon olohuoneessa on iso sohvaryhmä, jonka päällä tytöt kiipeilivät. Nokkela osasi lisäksi laittaa TV:n pyörimään taustalle. Keksit maistuivat, tai ainakin niiden väliosa. Äidin lautaselle taisi päätyä suurin osa ylä- ja alapuolista. Tämän vierailun jälkeen suuntasimme Graaniin ruoka- ja saapasostoksille (mummu tarvitsi uudet saappaat), jossa vierähtikin sitten muutama tunti.Käytännössä koko päivä vierähti kaupungilla, koska lähdimme liikkeelle ennen yhdeksää aamulla ja tulimme takaisin mummolaan lähempänä neljää iltapäivällä. Sinänsä kaupunkipäivä osui kohdalleen, koska lähes koko päivän tihuutteli vettä ja illalla sateli sitten jo reippaamminkin.
Perjantaina aamusta otimme pyörät alle ja suuntasimme naapuriin. Naapurin pojat odottivat innoissaan tyttöjä kylään ja hetki siinä sitten kehuskeltiin puolin ja toisin osaamisilla ennen kuin päästiin leikeissä vauhtiin. Nokkela viihtyi hiekkalaatikolla ja leikkimökissä, Vekkuli puolestaan kiipeili paljon poikien kanssa kiville ja kasoille. Perheen kisu sai osakseen valtavasti huomiota, haleja ja silityksiä. Lisäksi kävimme katsomassa hevosia laitumella ja noin 8 tunnin ikäistä vasikkaa navetassa. Ensi kerralla paikalla saattaa olla lisäksi kissanpentuja...
Lauantaina Vekkuli olisi kovasti taas tahtonut naapuriin, mutta lähdimmekin pyörillä käymään kylän koululla. Olen itse käynyt ala-asteen aikoinaan tuolla koululla ja paljon on piha muuttunut niistä ajoista. Meidän aikaan pihalta löytyi keinut ja rautaiset rekkitangot, nythän pihalla viihtyy isompikin lauma lapsia ja aktiviteetteja piisaa. Vekkuli pääsi sydämensä kyllyydestä kiipeilemään, koska pihalla oli erilaisia kiipeilytelineitä. Lisäksi putkea pitkin alas laskeutuminen on jostain syystä hirmu hauskaa. Alla olevien vempeleiden lisäksi paikalla on myös tavalliset ja vauvakeinut sekä katoksen alla pingispöytä. Lisäksi löytyi pieni katusählypaikka ja pieni skeittausramppikin.
 |
| Tässä häkkyrässä saa kiipeilyä kerrakseen. |
 |
| Perinteisempi kiipeily-liukumäkisetti |
 |
| Verkkokeinu, johon Nokkela on erittäin tykästynyt. |
Sunnuntaina olikin kotiinlähdön aika, mutta toki pienen mutkan kautta. Vierailimme äidin opiskelukavereiden mökillä Lammilla. Yllätyksenä paikalta löytyi myös kaksi kisua, jotka eivät olleet kovin tottuneita lapsiin. No, meidän tytöt osaavat tarvittaessa käyttäytyä nätisti ja niinpä nuo kisut antoivat tyttöjen jopa silitellä ja rapsutella itseään. Muutama tunti vierähti vauhdikkaasti ja kotimatkalla kyseltiin jo, että mentäisiinkö seuraavana päivänä jo heti aamusta ja koko päiväksi kyseiselle mökille.
Maanantaina otettiinkin iisista ja käytiin lähipuistossa leikkimässä ja iltapäivällä mummin nimpparikahveilla. Vekkulilla oli kaverisynttärit illalla ja niitä oli hartaasti odotettu ja reilu viikko. Reippaasti neiti käveli synttäreille ja hauskaa oli ollut. Synttäreiltä kotiin pääsivät itse askarreltu kruunu ja pari väännettyä ilmapalloa, ampiainen ja hiiri.
Tiistaina lähipuistoon sattui tulemaan päikkykavereita enemmänkin ja aika vierähti kalliolla ja kiipeilytelineillä vauhdikkaasti. Iltapäivällä suuntasimme yhden päikkytädin kotiin katsomaan silkkikanoja. Hauskoja otuksia päätöyhtöineen ja hautomisintoineen. Lisäksi pihalla oli pari luppakorvakania ja perheellä oli vielä lisäksi dalmatialainen! Vekkuli oli tänä aamuna innoissaan menossa kylään ihan koko päiväksi. Ehtisi kuulemma vähän syöttää kaneja ja kanoja ja sen jälkeen keinua ja hyppiä trampoliinilla. Ehkäpä kolmen viikon päästä vierailemme uudestaan, kun silloin odotetaan saapuvaksi pieniä tipuja taloon hautomisen jäljiltä.
Tänään piti helteen jo saapua, mutta aamulla niin vain puimme vielä hupparit päälle ulos lähtiessä ja ei niitä juuri tytöt halunneet ulkoilun aikana riisua. Näimme taas muutamia entisiä ja myöskin tulevia päikkykavereita puistossa. Vekkuli pyöräili puistoon ja takaisin kotiin. Nokkela halusi ensin potkutella, mutta kun pihassa oli kuorma-auto, tuli hätä, ja sitten potkupyörä jäi kotiin. Ilmeisesti meno oli aika hurjaa, kun Vekkulikin nukahti päiväunille, kun kävin Nokkelan nukuttamassa. Välillä pitää myös muistaa levätä, että jaksaa, joten toivottavasti unet maistuivat! Vielä muutama päivä tätä arkea edessä ja sitten vaihdetaankin pariksi viikoksi isin kanssa osia, minä menen töihin ja hän jää lasten kanssa lomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti