Synttärit ja joulun iloa

Nokkelan synttärit osuvat joulun alle ja nyt on otettukin tavaksi juhlistaa synttäreitä yhdessä siskon kanssa tammikuun lopulla (varsinaisten synttäripäivien puolivälissä). Tällöin synttärit tulevat muistettua eikä niitä sekoiteta jouluun. Äiti ja isä kuitenkin muistavat varsinaisena juhlapäivänä, ettei se pääse unohtumaan. :)
Kummastus ja ihastus oli suuri, kun olohuoneessa odotti aamulla paketti. Nokkela on meidän aamuvirkku, joten ei ollut pelkoa, että kukaan muu olisi päässyt siihen käsiksi ennen häntä.
 

Haa! Paketti!

Sainpas auki! Mitä täältä löytyy?

Minä ongin kaloja!

Syntymäpäivälahjaksi hankimme Haban Kalastus pelin, joka käy 2-vuotiaasta ylöspäin. Pelissä voi opetella värejä, kehittää koordinaatiota, pelisääntöjä ja ennen kaikkea se on ihka oma peli! Tästäkin tosin meinasi siskon herättyä tulla jo riitaa...

Joulun vietimme mummolassa ja lähtöä edeltävänä iltana Vekkuli asettelikin tontun kivasti katselemaan tulta.

Tonttu vartioi tulta.

Tässä on hyvä istuskella.

Joulu itsessään sujui rauhallisissa merkeissä. Ensin toki näimme pitkästä aikaa myös veljiäni, koko perhe oli siis pitkästä aikaa yhdessä koossa. Nokkela ilmeisesti toi jostain tullessaan vatsataudin kylään ja oksensikin lauantain ja sunnuntain välisen yön. Seuraava sairastui aattona iltapäivällä ja kaksi seuraavaa aattoiltana. Joulupäivän iltakin oli yhdelle kohtalokas. Muut säästyimme suuremmilta oireilta. Vekkulilla ei ollut minkäänlaisia oireita koko aikana, että hänellä ilmeisesti on aikamoinen teräsvatsa! :D Porukan lepäillessä ja toipuessa ei suuria riehuttu ja aikaa vietettiin todellakin yhdessä. Saippuaa ja käsidesiä kului reilusti. Kinkku vaihtui pääosin kiisseleihin ja laatikot limuihin. Mutta kerrankos sitä nyt sairastetaan. Onneksi ei ehditty toista kinkkua paistaa! Yritin vähän Nokkelalle vihjailla, että josko tämä vuosi 2012 oli nyt sairastelun vuosi ja seuraava vuosi oltaisiin sitten enemmän taas terveiden kirjoissa. :)

Joulupukki ei päässyt henkilökohtaisesti käymään, mutta Vekkuli oli näkevinään joulupukin liitelevän porojen kera taivaalla. Hetkinen siitä ja ovikello soi ja eteinen oli täynnä säkkejä. Tytöt olivat innokkaita apulaisia ja kiikuttivat paketteja oikeille tahoille äidin tavatessa pakettikortteja. Mieluisiakin lahjoja löytyi. Heti aloitettiin pelaamaan Choco-peliä ja muovaillakin piti heti illalla ennen nukkumaanmenoa. Muovailuvälineistö innosti neidit kyllä muovailun pariin useampaankin kertaan joulun aikaan.

Mitenkäs tätä nyt sitten oikein pelataan?

Mää painan tästä.

Me tehdään lumiukkoja!

Nokkela lauleli Paljon onnea vaan, pieni tytön tylleröinen, tuu tuu tupakkarulla jne sujuvasti sekaisin ja muutenkin selitti paljon kaikkea. Yksi ilta nukuttaessani, mummu tuli keittiöön kolistelemaan ja siitä sainkin hyvän tekosyyn lähteä käymään keittiössä.
M: Äiti käy katsomassa, mitä mummu kolistelee keittiössä.
N: Kahvia.

Nokkela kummasteli myös leivinuunissa olleita tulia (jouluruoat kypsyvät paremmiksi leivinuunissa, joten sitä sitten melkein päivittäin lämmitettiin). "Mummu, tulipalo" oli kommentti, jonka mummu sai osakseen sytytettyään tulet pesään. Nokkela piti myös huolta, ettei vaari tai mummu jääneet ilman paikkaa. Välittömästi kuului "vaarin paikka, ei saa mennä" tai "mummun paikka, pois siitä", jos erehtyi väärälle paikalle pöydän ääreen istahtamaan. Lisäksi Nokkela huuteli kaikkia aina syömään, kun oli sen aika: "Vaari, ruoka-aika, nyt heti syömään!".

Vekkuli puolestaan sai taas nukkua yläsängyssä ja alasänkyyn sai aina päivän ajaksi kätevästi majan. Neiti kiikuttikin sinne useamman lautasellisen pähkinöitä ja muita eväitä, joiden parissa aika majassa vierähtikin kivasti. Ulkoilukelit olivat aika kipakat, joten päivittäin lähinnä vain käväistiin ulkona, laskemassa mäkeä ja vähän muuta touhuilemassa. Joulu vilahti siis rauhallisissa merkeissä, uutta vuotta odotellessa...

Seuraava R ja joulun odotus

Niin se rokko vaan sitten vaihtui räkään ja köhään. Ensin Nokkela kuumeili torstaista maanantaihin, tytöt olivat päikyssä viime viikolla keskiviikon ja Vekkuli aloitti sitten seuraavana torstaina ja on edelleen kipeänä. Vanhemmilta on vaadittu kyllä järjestelykykyä ja kestävyyttä, että kotona tervehdyttäisiin ja toisaalta ne joulun edelle kasaantuneet työtkin saisi kunnialla hoidettua. Minulla on onnekseni mahdollisuus työnantajan piikkiin tilata kotiin hoitaja ja samalla on hoitunut sitten myös se terve sisko eli ei ole tarvinnut erikseen kiikuttaa tervettä lasta päiväkotiin, sairaan jäädessä kotiin. Välillä olen itse ollut kotona, välillä isi. Mummokin kävi pari tuntia viime perjantaina, jotta pystyimme suurin piirtein tekemään normaalin päivän töissä molemmat vaikka hoitajaa ei saanutkaan. Jostain syystä hoitajat olivat kaikki menossa eli epidemialta vähän kuulostaa. Molemmat on käytetty lääkärissä, kun kuumetta on kestänyt yli neljä päivää. Kummaltakaan ei ole löytynyt mitään vikaa. Virustauti, lepo auttaa.

Viime torstaina oli päikyssä joululuhjakin, jonne menin sitten Nokkelan kanssa. Kuumeista Vekkulia ei tietenkään voinut mukaan ottaa ja niin jäi päikyn ensimmäiset juhlat kokematta. Toisaalta Nokkela taas suoriutui tehtävistään erinomaisesti, vaikka sisko ei ollutkaan paikalla. Todella reipas pieni orava. :) Kuvia ei juhlista juurikaan ole, ensinnä hämärän valaistuksen syytä, jonka myötä kuvat ovat aika pimeitä ja toisaalta niissä esiintyy niin paljon lapsia, ettei niitä täällä voi julkaista.

Lasten tekemä hieno joulupuu ja -asetelma. Metsäaihe tässäkin vahvasti läsnä.

"Ota musta kuva! Hähää!"

Kiistaa käydään siitä, kuinka paljon dvd:itä voi päivän aikana katsoa ja seurauksena näistä keskusteluista on yleensä kommentti: Äiti on tyhmä tai Isi on tyhmä. Lisänä monesti vielä, että "mä en oo sun kaveri". Totesipa Vekkuli yhteen väliinkin, että "Vain mummi on minun ystävä, kun mummi käy minun kanssani kahvilassa." No onneksi Nokkelakin on monesti ystävä (ainakin silloin, kun ei ole kiistaa barbien kengistä tai kumpi saa tehdä palapeliä) ja leikit sen myötä kotonakin onnistuvat hienosti.

Koska kotona on nyt vietetty enemmän ja vähemmän aikaa, olemme tyttöjen kanssa ehtineet pariinkiin otteeseen leipomaan pipareita, muovailemaan, piirtämään ja askartelemaan. Joulukortit ehdittiin askarrella jo hyvissä ajoin, mutta aina sitä kaikkea keksii, mitä voi leikata ja liimata.

Tässä leivotaan pieniä pipareita.

"Minä painan"

"Nyt valmista. Minä nostan piparin"

 

"Oho. Se on vielä kiinni."

"Tämmönen sydämen muotoinen!"

"Mä vähän painelen tästä."

Hieman käsitelty jauhoja...

Lisäksi sunnuntaina kannoimme jo kuusenkin varastosta olohuoneeseen ja tytöt pääsivät sitä koristelemaan. Saman illan aikana koristeiden paikat ehtivät vaihtua jo useampaan otteeseen. Seuraavana päivänä töistä palatessamme oli kuuseen lisäksi muuttanut muutama muukin "koriste".

Nokkela asentaa palloa kuuseen.

"Mä haluun äiti laittaa tän kävyn tänne alas."

Vuorotellen kuusen ääreen.

Ja sitten vähän korkeammallekin. Myös pääsiäiskoriste on päässyt kuusen oksille. :)

Tuonne keskelle täytyy saada...

Lisäkoristeita on muuttanut kuusen oksille.

Oksilla on hyvä nukkua, niin barbien kuin pehmojenkin.

Lisää "koristeita".

Tämä vielä kuusen takaa näistä "lisäkoristeista".

Vekkulille alkaa kotona oleminen jo hieman käymään voimille, etenkin kun kavereita on tosiaankin vain oma sisko, ei ketään muita. Kysely "joko mä huomenna pääsen päikkyyn" on nyt jo esitettykin parina iltana. Josko huominen sitten olisi jo se kuumeeton päivä, että pääsisi pariksi päiväksi päikkyyn ennen joululomaa. Sitä vietämmekin sitten mummolassa, mihin enotkin tulevat paikalle ja pari kissaa... Saa nähdä mitä kisut neideistä tuumaavat vai viettävätkö joulua sängyn alla. :)

Kooste kuulumisista

Muutama viikko sitten olimme lähdössä kahvilasta kotiin. Mummin auto oli samassa parkkihallissa meidän automme kanssa.
V: Me nähtiin sun auto siellä samassa parkkihallissa meidän auton kanssa.
Mummi: Juu, niin se taisi olla.
V: Kuinka sä jaksoit kävellä näin kauas?

Mummi oli hoitamassa lapsia sen aikaa, kun kävimme isin kanssa teatterissa. Koska esitykset ovat ilta-aikaan laittoi mummi tytöt myös nukkumaan. Täällä oli ollut varsin vauhdikas ilta, mutta molemmat nukkuivat kuitenkin sikeästi äidin ja isin kotiutuessa. Unta riitti pienemmälläkin puoli yhdeksään asti aamulla, mikä tarkoittaa jo rastia seinään! Parasta oli kuitenkin Vekkulin kommentti aamulla.
V: Mummi ei ollenkaan ymmärtäny tulla meidän viereen nukkumaan illalla.

Siivotessa neitien parasta huvia on istuskella imurin perässä. Sehän on vähän sama asia kuin olisi tuulikoneessa. :) Meillä ei siis enää Nokkelakaan pelkää imuria vaan melkeinpä jo kyselee, joko voitaisiin taas imuroida.

Kiistaa syntyy, kumpi saa olla lähempänä imuria.

Meillä on nyt käynyt urakalla rokko kylässä. Ensin oli enterorokko, joka Nokkelalla oli ilmeisesti pelkkänä kovana kuumeena. Tuosta viikko eteenpäin ja äiti luuli ensin sairastavansa kurkkukipuista fllunssaa, kunnes käsiin, suuhun ja jalkapohjiin ilmestyi näppylöitä. Jep, enterorokkohan se. Töistä piti olla useampi päivä pois tartuntavaaran vuoksi. Tytöt olivatkin sitten muutaman päivän kotosalla äidin ilona, kun näppylöitä lukuun ottamatta äidin olo oli aivan normaali. Yhtenä näistä aamuista Vekkuli totesi herätessään näin: "Mun tunne oli semmonen, että on pakko herätä ja mennä halaan iskää. Sitten mennä takas sänkyyn ja nukahtaa." Harmi, kun isi oli sillä hetkellä töissä. Onneksi halin ehti antamaan vielä illemmalla. :)

Kotona ollessa ehdimme kaivaa kätköistä myös paperinuket, joilla Vekkuli ehti leikkiä, kun Nokkela nukkui päiväunia. Ehkä hieman isompana näillä osataan enemmänkin leikkiä, mutta nyt ainakin pukuleikit onnistui hyvin.

Ei meinaa tyttö enää pystyssä pysyä, kun päällä on 5 kerrosta vaatteita...

Tanssijatytölle riitti yksi mekko.

Tästä pari viikkoa ja meillä on jälleen rokko kylässä. Vekkulilla aluksi vain posket punoittivat, mutta muutaman tunnin päästä koko kroppa helotti ja taas lähdettiin päikystä kesken päivän. Olimme saaneet kylään parvorokon. Päikystä ollaan taas pois, tällä kertaa isi oli seurana, äiti sai mennä töihin.

Rokkojen välissä ehdimme vierailla mummolassa. Jälleen kerran maahan satoi lunta matkaa ennen ja sen aikana ja tytöt pääsivät laskemaan mäkeä rinta rottingilla. Lumienkeleitä tehtiin myös, samoin jäädytettiin lyhtyä (lumilyhtyä kun ei pystynyt tekemään, korvattiin se jäälyhdyllä). Kun pakkasta on reilu 10 astetta ei jäälyhdy jäädy kovin kauaa. Kun pakkaset kiristyivät, kaivettiin esille myös tyttöjen paksummat talvihaalarit. Etenkin Vekkulin haalari on kerännyt ihasteluja, kun se näkyy niin hyvin. :)

Nokkela halusi ehdottomasti kokeilla isosiskon haalaria ennen kuin pakataan se matkaan mukaan...ainakin reilusti kasvunvaraa. :)

Tässä neidit tositoimissa mummolassa.

Tutkitaan jälkiä. Ei taida olla tällä kertaa jänis vaan traktori.

Vekkulin tekemä lumienkeli.

Nokkela on myös alkanut haastelemaan enemmän. Melkeinpä täältä kuuluukin iloinen laulu tai selostus, kun tytöt yksitellen tai yhdessä jotain touhuavat. Nokkela on myös oppinut sanomaan "yäk", kun eteen asetetaan jotain ei niin mieluista ruokaa ta nenästä vuotaa räkää. Siskosta katsotaan mallia ihan joka asiassa. Toisaalta vessassa käyminen on taas alkanut sujua omatoimisemmin, kun senkin on hoksattu olevan isojen tyttöjen juttuja.