Neljät juhlat ja yhdet hautajaiset

Toukokuu ja kesäkuun alku on ollut melkoista matalalentoa. Veljeni häitä juhlittiin kaksi kertaa, ensin Istanbulissa ja sitten Lahdessa. Istanbulissa saimme nauttia kolmenkymmenen asteen helteistä, kauniista hääjuhlasta ja leppoisasta menosta. Toista se meno taitaa siellä olla nyt, kun erimielisyyksistä kinastellaan. Viikko hääjuhlasta ja saimme nauttia samaisen hääparin vihkimisestä, nähdä sukulaisia ja tuttuja sekä ihailla Suomen alkanutta kesää. Helteet taisimme tuoda tullessamme Istanbulista. ;)

Näkymä hotellin ylimmän kerroksen parvekkeelta Istanbulissa.

Aamupalaa syötiin todella ylimmässä kerroksessa.

Kun on 14 kerrosta matkaa alas, on hyvä turvautua vaariin!

Tuolla näkyy vähän myös lentokenttää...

Onneksi löytyi hotellin läheltä myös leikkipuisto.

Äiti, katso! Tuolla on lentokoneita!

Istanbulin lentokenttä on varsin vilkas ja kulkijoita riittää moneen menoon. Siellä tuli vastaan ihmisiä myös pyyhkeet päällä, turbaanit päässä ja burkhat päällä. Tämä tietysti ihmetytti etenkin Vekkulia.
V: Isi, isi, katso, tuolla on kummitus! (nainen musta burkha päällä vähän matkan päässä)
I: Ei se ole kummitus, vaan se on täti. Toiset ihmiset vain pukeutuvat vähän eri tavalla kuin me.


Häiden jälkeen maanantaina kävimme juhlimassa erästä pientä poikaa, joka yksivuotiaana hurmasi vieraat ihastuttavilla portugalilaisilla hiuskikkuroillaan. Harvemmin työpävän jälkeen tulee koko porukalla lähdettyä minnekään, mutta kun tarjolla oli illallinen synttärikakulla, niin eihän sellaisesta voi kieltäytyä! ;) Tytöille taisi illassa parasta olla se, että oli tarjolla jäätelöä ja päivänsankarin isosiskon monipuoliset lelut. Kotiin lähdettiin vasta iltapala-aikaan ja tytöt kyselivät, milloin mennään uudestaan.

Saman viikon lauantaina juhlittiinkin sitten lakkiaisia. Sää suosi valmistuneita ja aurinko paistoi aamun tihkusateen jälkeen komeasti. Mummu ja vaari kävivät aamulla kylässä, koska suuntasivat sitten iltapäiväksi toisiin lakkiaisiin vähän etäämmälle ja tässä meillä oli sopiva pysähdyspaikka. Varsinaisiin lakkiaisiin päästiin Nokkelan päiväunien jälkeen ja siellä vierähtikin aikaa sitten alkuiltaan asti. Poistuimme sujuvasti, kun meno alkoi kiihtyä kakun siivittämänä turhan vauhdikkaaksi.

Aamulla meitä odottikin sitten suru ja murhe. Rakas lemmikkimme kreikankilpikonna Kalevi oli siirtynyt vihreämmille niityille. Nokkelalle uutinen ei aiheuttanut olankohautusta kummempaa reaktiota, mutta Vekkulille aamu oli raskas. Kysymyksiä itkun seasta kirposi pitkän aikaa: "Eiii! Miksi Kalevi on kuollut? Kamalan surullista! Miten Kalevi voi olla taivaassa, kun se on tuolla laatikossa? Miten se pärjää, kun sielu on siirtynyt taivaaseen? Miksi sen ruumis ei voi mennä taivaaseen? Kuka Kalevista pitää taivaassa huolen? Sehän voi tippua taivaasta!..."

Vekkulin kanssa kävimme sitten iltapäivästä hautaamassa Kalevin mummin mökille sireenin juureen. Siinä on kaunis kukka kukkimassa ja toisaalta paikan tunnistaa ja muistaa. Myös kuoppaa kaivaessa ja laatikkoa kuoppaan laskiessa itkettiin ja surtiin. Kuoppaan laitettiin muutama kukkanen ja Kalevin herkkua voikukanlehtiä. Sitten multaa päälle. Tähänkin Vekkuli totesi: "Onpa surullista!". Kun sitten puoliääneen totesin, että maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet tuleva, niin Vekkuli kivahti, että "Ei Kalevi ole maasta tullut, kun se syntyi munasta!". Niinpä niin. Tässä kohtaa viimeistään tiesin, että ratkaisumme kertoa tapahtuneesta tytöille oli oikea. Kyllä suru täytyy saada surra, kun on sen aika. Olisihan se ollut aivan outoa, jos konna olisi vain yhtäkkiä hävinnyt mitään sanomatta. Se olisi aiheuttanut melkoiset etsintäoperaatiot myöhemmin. Nyt Vekkuli voi aina kertoa, missä Kalevin hauta on ja mitä sille on tapahtunut.

Mökillä vietimme sitten sen jälkeen vähän pidempäänkin aikaa. Mökillä on ollut jäiden takia pienoinen laituriprojekti nyt alkukevään, joka omalta osaltaan on kiinnittänyt iltoja ja viikonloppuja korjaustoimenpiteisiin. Isä pudotti naulan järveen laituria purkaessa. Tähän Vekkuli totesi: "Heeeiiiii, ei nauloja saa heitellä tollain! Ne voi mennä kalan suuhun ja kala voi tukehtua ja mennä rikki! Miehet on just tollasia kömpelöitä...."