Niin se vain on kalenteri vierähtänyt siihen pisteeseen, että kesäloman aika koitti. :) Tyttöjen loma alkoi jo heinäkuun alusta, minulla 2. päivä. Viime viikonloppu vietettiin mummolassa, ensimmäinen yö nukuttiin kerrossängyssä "kartanolla" ja toinen yö sitten mökin "ullakolla". Naapuriin olisi Vekkulin mieli tehnyt montakin kertaa, mutta äiti sai loman kunniaksi kivan kesäflunssan ja aika meni aika pitkälti oleskellessa vain. Menemme uudestaan kuun puolivälissä ja silloin on tavoitteena käydä myös mummolan naapurin pojat tervehtimässä.
Sunnuntaina oli sitten serkkuni pojan rippijuhlat ja koska pääni oli täynnä räkää ja tiesin illalla koittavan istumisurakan takaisin kotiin autossa, emme menneet kirkkoon vaan liityimme juhlaseurueeseen vasta kirkon jälkeen. Tosin kotona ennen lähtöä Vekkuli kyllä muisti kysellä, milloin mennään ja eikö me nyt voitaisi jo mennä ja voidaanko nyt jo vaihtaa juhlavaatteet? Kynnetkin lakattiin siinä odotellessa, Prismasta löytyneellä Angry birds -lakalla. Tuo tuli aikoinaan ostettua ennen toukokuun häitä, kun väri oli täsmälleen sama kuin tyttöjen juhlamekoissa. Ongelmaksi meinasi kuitenkin koitua se, kun en ollut muistanut ottaa yhtään hiuspinniä matkaan mukaan. Nokkelan etuhiukset ovat sen verta pitkät, että ne on kiva laittaa pinnillä sivuun. Ja jos toisella on pinni, niin täytyyhän sitä toisellakin olla. Mummun varastoista löydettiin joitain metallisia pinnejä, mutta tyttöjen hiukset ovat sen verran liukkaat ettei niissä pinnit pysy elleivät ole sellaista naksautettavaa mallia. Vekkuli sitten jo tihrustikin, että "en voi lähteä juhliin, jos minulla ei ole pinniä, kun sitten minä en ole yhtään kaunis!". Lopulta kuitenkin päästiin asiasta yhteisymmärrykseen ja matkaan lähdettiin ilman pinnejä (pinnit siis kirjaimellisesti lensivät, kun neidit kääsivät päätään, joten totesin, että parempi ilman). Juhlissa oli hauskaa ja iso takapiha, missä juosta. Kävipä juhlissa kylässä myös Zorro niminen koira ja näimme toisen serkkuni pienen tyttövauvan, ikää 4 viikkoa. Tarjolla oli myös karkkia, josta neidit kävivät vähän väliä hakemassa namuja omien sanojensa mukaan "Yksi vielä ja sitten riittää" periaatteella. Kommentoipa Vekkuli Zorron toimiakin yhdessä vaiheessa, että "ei ota kuuleviin korviinsa näitä käskyjä, hmph".
Eilen sitten aloitettiinkin loma ihan toden teolla ja sulatettiin aamutuimaan ensimmäisenä pakastin. Täytyyhän sitä mansikoille tilaa tehdä! :D Tytöt kantoivat jäätä ja jääpaloja edes takaisin ja "keittivät" jäävelliä siten, että keittiön pöytä ja lattia olivat enemmän ja vähemmän märät. Onneksi se oli kuitenkin vain vettä... Iltapäivällä käytiin nimipäiväkahveilla läheisessä leipomokahvilassa mummin ja papan kanssa. Tarkoitukseni oli tehdä kesän ensimmäinen kunnon mansikkakakku, mutta päästessäni maanantaina töistä, kaikki mansikat oli jo myyty loppuun...No, maistui se munkkikin hyvältä! Illalla kävimme vielä pienellä pyörälenkillä, kun Vekkuli kovasti tahtoi. Nyt tultiin kaupalta kotiin jo pysähtymättä, niin se kunto vaan kasvaa neidilläkin. Vielä kun Nokkelan saisi enemmän innostumaan potkupyörästä...
Tänään puolestaan paistattelimme aamupäivää lähipuistossa ja kavereitakin löytyi paikan päälle. Vekkuli on kyllä reipastunut paljon, kun uskaltaa nyt jo itse sanoa oman nimensä ja ikänsä sitä kysyttäessä. Aiemmin meni monesti selkäni taakse ujostelemaan. Nyt tulee Nokkelankin ikä ja nimi heti oman nimen ja iän perään. Niin sitä saa kavereita vähän vieraammistakin lapsista. Tämän päivän kohokohta taisi kuitenkin olla kissat. Kävimme veljeni luona katsomassa kisuja. Toinen nukkui lokoisasti parvekkeella korissa ja antoi silitellä ja paijata. Toinen kissa puolestaan vierastaa Nokkelaa niin paljon, että neidin nähdessään pinkoi aina piilosille. Vekkulia kyseinen kissa jo vähän sietää eli näköhavaintoja saadaan, vaikka Vekkuli olisikin läsnä. Pienet lapset ilmeisesti vaikuttavat liian arvaamattomilta näin äkkiseltään. Vierailun jälkeen kävimme myös läheisessä leikkipuistossa, jossa oli vaijerikeinu. Sekös vasta hupaa olikin. Siinä olisi voinut mennä vaikka kuinka monta kertaa!
Nukuttaessani tyttöjä kysyin, mikä tässä päivässä oli parasta. Vekkuli vastasi: "Äiti, tässä päivässä parasta oli kaikki."
Sunnuntaina oli sitten serkkuni pojan rippijuhlat ja koska pääni oli täynnä räkää ja tiesin illalla koittavan istumisurakan takaisin kotiin autossa, emme menneet kirkkoon vaan liityimme juhlaseurueeseen vasta kirkon jälkeen. Tosin kotona ennen lähtöä Vekkuli kyllä muisti kysellä, milloin mennään ja eikö me nyt voitaisi jo mennä ja voidaanko nyt jo vaihtaa juhlavaatteet? Kynnetkin lakattiin siinä odotellessa, Prismasta löytyneellä Angry birds -lakalla. Tuo tuli aikoinaan ostettua ennen toukokuun häitä, kun väri oli täsmälleen sama kuin tyttöjen juhlamekoissa. Ongelmaksi meinasi kuitenkin koitua se, kun en ollut muistanut ottaa yhtään hiuspinniä matkaan mukaan. Nokkelan etuhiukset ovat sen verta pitkät, että ne on kiva laittaa pinnillä sivuun. Ja jos toisella on pinni, niin täytyyhän sitä toisellakin olla. Mummun varastoista löydettiin joitain metallisia pinnejä, mutta tyttöjen hiukset ovat sen verran liukkaat ettei niissä pinnit pysy elleivät ole sellaista naksautettavaa mallia. Vekkuli sitten jo tihrustikin, että "en voi lähteä juhliin, jos minulla ei ole pinniä, kun sitten minä en ole yhtään kaunis!". Lopulta kuitenkin päästiin asiasta yhteisymmärrykseen ja matkaan lähdettiin ilman pinnejä (pinnit siis kirjaimellisesti lensivät, kun neidit kääsivät päätään, joten totesin, että parempi ilman). Juhlissa oli hauskaa ja iso takapiha, missä juosta. Kävipä juhlissa kylässä myös Zorro niminen koira ja näimme toisen serkkuni pienen tyttövauvan, ikää 4 viikkoa. Tarjolla oli myös karkkia, josta neidit kävivät vähän väliä hakemassa namuja omien sanojensa mukaan "Yksi vielä ja sitten riittää" periaatteella. Kommentoipa Vekkuli Zorron toimiakin yhdessä vaiheessa, että "ei ota kuuleviin korviinsa näitä käskyjä, hmph".
Eilen sitten aloitettiinkin loma ihan toden teolla ja sulatettiin aamutuimaan ensimmäisenä pakastin. Täytyyhän sitä mansikoille tilaa tehdä! :D Tytöt kantoivat jäätä ja jääpaloja edes takaisin ja "keittivät" jäävelliä siten, että keittiön pöytä ja lattia olivat enemmän ja vähemmän märät. Onneksi se oli kuitenkin vain vettä... Iltapäivällä käytiin nimipäiväkahveilla läheisessä leipomokahvilassa mummin ja papan kanssa. Tarkoitukseni oli tehdä kesän ensimmäinen kunnon mansikkakakku, mutta päästessäni maanantaina töistä, kaikki mansikat oli jo myyty loppuun...No, maistui se munkkikin hyvältä! Illalla kävimme vielä pienellä pyörälenkillä, kun Vekkuli kovasti tahtoi. Nyt tultiin kaupalta kotiin jo pysähtymättä, niin se kunto vaan kasvaa neidilläkin. Vielä kun Nokkelan saisi enemmän innostumaan potkupyörästä...
Tänään puolestaan paistattelimme aamupäivää lähipuistossa ja kavereitakin löytyi paikan päälle. Vekkuli on kyllä reipastunut paljon, kun uskaltaa nyt jo itse sanoa oman nimensä ja ikänsä sitä kysyttäessä. Aiemmin meni monesti selkäni taakse ujostelemaan. Nyt tulee Nokkelankin ikä ja nimi heti oman nimen ja iän perään. Niin sitä saa kavereita vähän vieraammistakin lapsista. Tämän päivän kohokohta taisi kuitenkin olla kissat. Kävimme veljeni luona katsomassa kisuja. Toinen nukkui lokoisasti parvekkeella korissa ja antoi silitellä ja paijata. Toinen kissa puolestaan vierastaa Nokkelaa niin paljon, että neidin nähdessään pinkoi aina piilosille. Vekkulia kyseinen kissa jo vähän sietää eli näköhavaintoja saadaan, vaikka Vekkuli olisikin läsnä. Pienet lapset ilmeisesti vaikuttavat liian arvaamattomilta näin äkkiseltään. Vierailun jälkeen kävimme myös läheisessä leikkipuistossa, jossa oli vaijerikeinu. Sekös vasta hupaa olikin. Siinä olisi voinut mennä vaikka kuinka monta kertaa!
Nukuttaessani tyttöjä kysyin, mikä tässä päivässä oli parasta. Vekkuli vastasi: "Äiti, tässä päivässä parasta oli kaikki."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti