sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Voi Rakas!

"Voi rakas! Tule tänne sieltä pöydän alta! Ei mitään hätää! Rauhoitupa nyt, rakas. Kaikki on ihan hyvin."
"Voi rakas! Yritäpä nyt vähän syödä. Ethän sinä koskaan kasva isoksi koiraksi, jos et syö. Noin, hyvä koira. Nyt sinä voit kasvaa isoksi koiraksi."
"Oletpas sinä nyt innostunut. Älä hauku ihan noin paljon. Otapa vähän rauhallisemmin."
"Siinähän sinä olet, rakas! Olikin jo hirmuinen ikävä."
"Voi rakas! Yritäpä nyt nukkua kiltisti. Älä kekkuloi! Tähän aikaan sinun pitäisi jo olla nukkumassa."

Kröhöm. Pikkukoira siis on erittäin rakas. Se nyt selviää pienemmälläkin. Vaikka käytössä on voimakkaita sanoja, niin myös eleet ja ilmeet kuvastavat hyvin noita tunnetiloja. Voi sitä riemua, kun Pikkukoira löytyy oltuaan hetken hävyksissä. Yleisesti ottaen Pikkukoiran kanssa taidetaan käydä läpi äidin ja isän neuvoja, jotka muuten tuntuvat menevän kuin kuuroille korville. Ehkä pientä toivoa silti on olemassa ja joskus nuo neuvot otetaan ihan oikeasti käyttöönkin. Täytyyhän sitä Pikkukoiraakin kasvattaa olemaan ihmisiksi.

Ei kommentteja: