3-v neuvola

Tänään käytiin neuvolassa, jossa tehtiin ensimmäistä kertaa omatoimisesti tehtäviäkin. Eri väriset pallot menivät näppärästi omiin laatikoihinsa, palikoista nousi komea torni ja kuva-arvoituksista osattiin hienosti kertoa, mitä niissä tapahtuu ja mikä on mikäkin. Laatikkoleikki onnistui myös ja sinne päätyi ne tavarat mitkä pitikin. Kuulo- ja näkötehtävät onnistuivat hienosti ja niissä tehtiin myös 4-v tasoisia juttuja. Viivaa pitkin ei haluttu oikein kävellä, mutta sitä pitkin pääsi pituusmittauspaikalle, niin sekin sitten lopulta suoritettiin. Vekkuli oli sitten taas vuodessa hujahtanut liki 10 senttiä ja mitta näytti nyt 101,5 cm. Yläkäyrillä mennään ja onhan tuo ikätovereitaan lähes päätä pidempi.

Kun tuli punnauksen aika neiti näytti todellisen luontonsa.
- Ota mekko ja pusero pois, niin saadaan vähän tarkempi luku vaakaan.
- En ota.
- Ottaisit nyt, ne voi sitten heti punnituksen jälkeen pukea takaisin päälle.
- En ota.
- Saisit vaikka näyttää kuinka hienosti osaat riisua ja pukea.
- Enkä ota.
*huoh*
- No, tule sitten tänne vaakaan. Pikkukoira kyllä täytyy jättää pöydälle punnituksen ajaksi.
- Mitä siinä oikein lukee?
- 15,6 kg.

Äidin jäädessä vielä juttelemaan yleistä neuvolantädin kanssa, Vekkuli pyyhkäisi pikapikaa ulos viemään saamansa tarran ulkona odottaviin vaunuihin. Sisälle palatessaan Vekkuli sai neuvolantädinkin nauramaan kommentoimalla terävästi: "Mikä sillä äidillä oikein voi taas kestää?"