keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Etukanaa

On varsin mielenkiintoista, miten lasten aivot raksuttavat, yhdistelevät asioita ja ihan oikeasti pohtivat kaikkea olevaa ja olematonta. Välillä sitä aivan ällistyy, mitä kaikkea jo pienen lapsen päässä kulkee. Omalla tavallaan lapsi myös pysäyttää, koska itse ei aina muista tai edes osaa kyseenalaistaa sellaista, mikä nyt "on vaan aina ollut näin tai niin".

Olemme useasti odotelleet pysäkillä bussia ja katselleet, kun ohitse kulkee autojono tai peräti autojonoja. Tai vaihtoehtoisesti olemme olleet auton kyydissä ja se meidän auto on kulkenut jonossa. Autot ovat siis menneet peräkkäin eli peräkanaa. Vekkuli tosin on jo useamman kerran todennut, että "nuo autot menevät peräkanaa eli etukanaa". Niin, onhan kaikki ensimmäistä seuraavat autot toistensa perässä ja ne menevät siis peräkanaa. Mutta voisiko asiaa ajatella myös niin, että ensimmäisestä autosta lähtien autot ovat toisen auton edessä eli menevätkin etukanaa? Niin ja mistä se kana siihen jonoon on yleensä tupsahtanut?

Tämä kuulostaa taas näiltä suomenkielen kukkasilta, jotka ovat vain jostain tulleet. Joku tietysti on sitä mieltä, että oikean vastauksen löytää kielitieteilijöiltä, joilta löytyy sanojen perimätieto. Tai kehottaa lähettämään sanan Yhteishyvään, jotta he voivat sitten kaivaa sen selityksen seuraavaan lehteen. En taida tehdä kumpaakaan, vaan hyväksyä sen, että jos autot (tai ylipäänsä kaikki) voivat mennä peräkanaa, ne voivat myös mennä etukanaa.

Ei kommentteja: