Talvi-iloittelua mummolassa

Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua tässä viikon aikana. Ihan kaikkea ei tännekään ehdi/muista kirjoitella. Nyt ollaan muutama päivä vietetty mummolassa hiihtolomalla ja seuraavaksi pientä koostetta mummolan tapahtumista.

Lauantaina oli aamusta erittäin mukava ulkoilukeli. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pakkasta oli vain viitisen astetta. Aamu käytettiinkin ulkopuuhissa mäkeä laskien, linnaa rakentaen ja kakkuja tehden.

 Variksen pesässä on tietysti kaksi poistumisaukkoa, ettei varis vain jää kiipeliin! Varis vähän lähimetsiköstä raakkuikin ja välillä huudeltiin, että "kohta on pesä valmis!".

Innostuihan se isikin sitten lumipuuhiin ja Vekkuli sai itselleen linnan variksen pesän viereen.

"Äiti, tuu sääkin tänne korkeelle! Isi tekee mulle nyt tanssisalia!"

Illalla suunnittelimme lähtevämme aamusta pilkille.
- Äiti, mikä se pilkki on?
- Se on sellainen onki, millä voi onkia jään alta. Jäähän tehdään reikä ja sitten pilkillä ongitaan kaloja.
- Mehän voidaan samalla katsoa sitten ne katiskatkin.
- Ei talvella voi kyllä katiskoja käyttää, kun jäähän pitäisi sitten tehdä hirmuisen suuri kolo, jotta katiskan saisi järveen ja sieltä pois.
- No mutta verkkoja voi kyllä käyttää.
- Se on kyllä totta. Talvella voi kalastaa verkoilla, mutta tänä vuonna jäät on sen verta heikot, että vaari ei ole laittanut verkkoja jään alle. Huomenna mennään siis vain pilkille. Otetaan vaikka eväät mukaan.
- Joo, tehdäänkö me ne eväät heti?
- Ei tehdä. Me ehditään tehdä ne sitten aamullakin.
- Mutta jos tehtäis nyt, niin ne olisi sitten aamulla jo valmiina.
- No niinhän ne olisi, mutta ne on tuoreemmat sitten, jos tehdään ne vasta aamulla.

Sunnuntaina lähdimme sitten aamusta pilkille. Vaari meni jo edeltä rantaan ja me Vekkulin kanssa ahkiolla perästä. Jään päällä oli paljon vettä ja Vekkulin oli todella vaikea liikkua järvellä. Pieni alue järven selältä löytyi, missä hanki kantoi Vekkulia ja siinä kohdassa myös äitiä ja vaaria. Se ei kuitenkaan pilkkimästä estänyt. Vekkuli sai oman pilkkinsä ja tietysti reiän, mihin kalankuva katosi.
- Kukkuu! Onko siellä kaloja?
- Äiti, miksei niitä kaloja vielä tule?
- Huhuu? Kuuleeko kalat?
- Kyllä ne kalat on tainnu hypätä tuolta pois, kun ei niitä näy.

Kalaonni ei siis suosinut, vaan hommassa kertyi pelkkää kokemusta. Vaari onneksi sai muutaman ahvenen, niin Vekkuli pääsi ihmettelemään, miten kala sieltä reiästä oikein nousee ja miten se jäällä hetken sätkyttelee.

Maanantaina lähdimme käymään naapurissa, jossa asustaa samaa ikäluokkaa olevia poikia. Ennen kuin pojat ehtivät ulos, ehdittiin katsastaa paikan hevoset, jotka olivat ulkona syömässä heinää. Sen jälkeen mietittiinkin, missä lehmät oikein ovat ja tulevatko nekin kohta ulos. Ei, ne eivät näin pakkasilla ole ulkona, kun utareet jäätyisivät. Ne ovat sisällä navetassa. No, asuuko variskin siellä? Meillä on viime aikoina luettu ja katseltu paljon Mimmi Lehmää ja Varista, joten lehmä ja varis kuuluvat saumattomasti yhteen.

Leikit sujuivat oikein hyvin yksiin ja 3-vuotiaiden keskustelut olivat myös aika mielenkiintoisia niiltä osin, kun niitä pystyi kuuntelemaan.
- Onko teillä lehmiä?
- Ei ole, kun meillä ei ole navettaa.
- No... teille tarttis sit vissiin rakentaa navetta.

Rivitalon takapihalle navetan rakentaminen voi olla hieman hankalaa, mutta saahan sitä toki suunnitella. :)

Päivällä mummolan pihaan kaarsi setä auton kanssa kauppaamaan muikkuja. Itselläni oli vielä kädet täynnä pukemista, kun kalakauppias yllätti tytöt potalta. Kalakauppias haki kalat autosta ja astui sisään.
- Miksi sää kalakauppias tuut tänne meille sisälle?
- Setä toi meille niitä kaloja. Illalla päästään varmaan sitten syömään niitä.

Illalla päästiinkin mummun kanssa perkaamaan kaloja. Se oli oikein mieluisaa puuhaa. Ei haitannut yhtään, vaikka kalat olivatkin vähän liukkaita. Niitä oli hauska yrittää kerätä nyrkkiin mahdollisimman monta kerralla. Kalojen perkaaminen itsessään aiheutti kysymystulvan, kun kiinnosti tietää miksi kaloja perataan, mistä ne tunnistaa ja mitä sieltä kalan sisältä oikein otetaan pois peratessa. Muikun tunnusmerkeiksi paljastui rasvaevä ja pidempi alaleuka. Suolet perattiin sisältä pois, koska niissä on kakkaa. Ihmetystä toki herätti, miten kala voi kakata?
- Vaari, kalojen kanssa ei sitten saa leikkiä. Muista se!
Tämä kommentti siis suora kopio mummulta, kun vaarikin oli tulossa perkaamaan, mutta ei yhtä aikaa mahtunut ja mummu passitti loput kalat takaisin jääkaappiin, etteivät ne lämpiä.

Tänään sitten laitettiin pyykkikone pyörimään. Siinä neidit sitten tovin viihtyivätkin koneen ääressä katselemassa.

Meillä kun on kotona päältä täytettävä pesukone, niin mitään tällaista huvia ei ole koskaan tarjolla. :)