tiistai 7. helmikuuta 2012

Oikea koira

Tänään oli keskustelun aiheena yllättäen koirat. Rakas unilelu Pikkukoira, kun seuraa Vekkulin (3v) mukana lähes joka paikkaan. Onhan se jo pariin otteeseen käynyt Kreikassa, yöpynyt hotellissa ja joskus pinnaa kiristävissä piinaavissa kylvyissä (pesukoneessa siis). Jos joku lelu voi olla rakas, niin Pikkukoira on.

Tämä siis selittänee sen, että myös koirista meillä puhutaan paljon. Niinpä tänään, kun aloitimme syömään lounasta Vekkuli totesi ääneen, että Jannilla ei ole koiraa. Eikä ole Mionallakaan. Kun kysyin, että onko sinulla sitten koira, Vekkuli totesi ykskantaan, että tietysti on, Pikkukoira. Selitin sitten, että Pikkukoira on kuitenkin vain leikkikoira eikä oikea koira ja kerhokaverit tarkoittivat varmaan oikeaa koiraa. Hetken hän istui ja söi ihan hiljaa kunnes yhtäkkiä hyvin määrätietoisena kommentoi, että "Sitten kun mä oon iso tyttö, niin sitten mun mahasta tulee ihan oikea koira!".

Niinpä niin.
-Mutta, jos sieltä mahasta sitten joskus kuitenkin syntyisi ihan oikea vauva, pieni tyttö tai poika?
-Niin... tai sitten sieltä tulee ihan oikea koira! Kyllä sekin voi olla mahdollista. Se olis Pikkukoiran hyvä kaveri.
-Vai niin. No sen näkee sitten joskus.
-Joo ja sieltä voi silloin tulla oikea koira. Kun mä ensin kasvan vaan isoksi tytöksi.

Ei kommentteja: