lauantai 18. helmikuuta 2012

Sivumaja

Kaikenlainen pesänrakennus on meillä nyt käynnissä. Majaa rakennetaan milloin Pikkukoiralle, milloin Nokkelalle, milloin äidille, mutta sitäkin useammin itselleen. Ei päivää, etteikö tuo sohva kokisi muodonmuutosta ja tyynyjä saisi keräillä milloin mistäkin. Useimmiten ne pysyvät kyllä sohvan lähettyvillä, mutta onpa ne löytyneet kylpyhuoneestakin yksi päivä, kun siellä oli rakentumassa kylpylämaja.



Useimmiten mummia, isiä ja äitiä pyydetään kuitenkin rakentamaan sivumaja. Tämä on Vekkulin oma nimitys majalle, joka rakentuu sohvan päälle selkänojatyynyjä apuna käyttäen. Useimmiten selkänojat nojaavat toisiaan vasten ja pienet sivutyynyt muodostavat oven. Auta armias sitten, jos jompi kumpi ovista sattuu putoamaan tai maja luhistuu. Hankaluutena tuossa vaan on aina se, että maja on suhteellisen pieni ja siellä ei oikein mahdu edes kääntymään. Maja kokee siis kovia vähän väliä.



Tärkeintä tässä touhussa on ehkä kuitenkin se rakennus- ja hetkellinen asutusvaihe. Se, mistä maja on saanut juuri nimen sivumaja, en tiedä. Sillä nimellä maja kuitenkin aina rakentuu.
- Äiti, rakenna mulle sivumaja!
- Mummi, mä haluan nyt sivumajan!
- Isi, rakennetaan meille sivumaja!


Jos Vekkuli rakentaa majan ihan itse ja sen jälkeen sen asuttaa, niin lopputulos näyttää paljolti yllä olevalta. Majan sisältä voi löytyä aivan kaikkea tuikkukynttilöistä ja omenoista lähtien, pääasiassa onneksi kuitenkin leluja. Täytyy vain todeta, että onneksi meidän sohva ei ole väriltään valkoinen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Maija!
Löysin tänne, kun perheenjäsenesi jakeli osoitetta FB:ssa.
Hauska blogi, Vekkulin ääni kuuluu hyvin!

terveisin,
serkkutyttöjen äiti

Maija kirjoitti...

Kiva, kun löysit tiesi tänne. Jutut ovat varmasti tutun kuuloisia myös teidän arjessanne. :)