Mummolaa ja mustikkaa

Hui hai. Sitä on taas viikko vierähtänyt huomaamatta. Viime viikolla suunnattiin tiistaina kohti mummolaa parin kirpparin kautta. Saaliiksi jäi Titi-Nallen yksi DVD, mutta sitä on kyllä katseltu jo muutamaan otteeseen. Taitaa kirpparikin olla puolittain lomalla, kun ihmiset lomailee, tai sitten ei vain sattunut mitään meidän juttuja matkalle. Tiistai-iltana ja vähän aikaa vielä keskiviikkoaamunakin "pelastettiin perunoita" eli käytännössä kitkettiin sankkaa rikkaruohorintamaa pois perunoiden juurilta. Josko saisimme sitten parempia perunoita ja hiukan enemmän kun saavat vapaammin kasvaa. Tytöt löysivät yhden sammakonkin, josta pitivät sitten hyvää huolta. Viimeiset mansikat menivät maalta tyttöjen suihin, koska Nokkela "lakastaa mansikoita". Keskiviikkona päivällä suuntasimme päiväkahville käsityökahvilaan, joka toimii kylällä kesäkeskiviikkoisin. Tapahtuma oli ihan mielenkiintoinen, jonne oli kokoontunut sekä kylän väkeä että mökkiläisiä. Työn alla porukalla oli kylmälaukkuja kahvipusseista sekä kasseja, pussukoita jne virkaten, joissa koristeina käytettiin tölkkien avausnipsukoita. Vielä kun osaisi virkata... Täytynee laittaa to do -listalle. Tämän jälkeen suuntasimmekin iltaruoan tekoon mökille ja Vekkuli pääsi kalastamaan. Onkiminen, matojen etsiminen ja etenkin sen onkimisen katselu ja ohjeistus tuntuu olevan nyt erittäin tärkeä juttu. Äidin onkiessa kuului takaa sitten josain välissä plumpis ja Vekkuli kahlasi kohti rantaa... Onneksi oli pelastusliivit päällä ja putosi suht matalaan, ettei hätä tullut. Vesi oli kyllä kuulemma kylmää. Suurin murhe taisi kuitenkin koitua siitä, kun saappaat olivat täynnä vettä... Kuivat vaatteet vain päälle ja meno jatkui taas. Kenkien puuttuminen toki vähän hidasti, äiti kun ei ollut tajunnut ottaa varakenkiä mukaan. Sisällä mökissä tytöt näkivät kärpäsen ja Nokkela lähti etsimään "tappaislätkää". Hetki meni ennen kuin ymmärsin, että kärpäslätkähän se on hakusessa..

Torstaina lähdettiin käymään Mikkelissä ja vierailtiin äidin hyvän lukioaikaisen ystävän luona. Talon olohuoneessa on iso sohvaryhmä, jonka päällä tytöt kiipeilivät. Nokkela osasi lisäksi laittaa TV:n pyörimään taustalle. Keksit maistuivat, tai ainakin niiden väliosa. Äidin lautaselle taisi päätyä suurin osa ylä- ja alapuolista. Tämän vierailun jälkeen suuntasimme Graaniin ruoka- ja saapasostoksille (mummu tarvitsi uudet saappaat), jossa vierähtikin sitten muutama tunti.Käytännössä koko päivä vierähti kaupungilla, koska lähdimme liikkeelle ennen yhdeksää aamulla ja tulimme takaisin mummolaan lähempänä neljää iltapäivällä. Sinänsä kaupunkipäivä osui kohdalleen, koska lähes koko päivän tihuutteli vettä ja illalla sateli sitten jo reippaamminkin.

Perjantaina aamusta otimme pyörät alle ja suuntasimme naapuriin. Naapurin pojat odottivat innoissaan tyttöjä kylään ja hetki siinä sitten kehuskeltiin puolin ja toisin osaamisilla ennen kuin päästiin leikeissä vauhtiin. Nokkela viihtyi hiekkalaatikolla ja leikkimökissä, Vekkuli puolestaan kiipeili paljon poikien kanssa kiville ja kasoille. Perheen kisu sai osakseen valtavasti huomiota, haleja ja silityksiä. Lisäksi kävimme katsomassa hevosia laitumella ja noin 8 tunnin ikäistä vasikkaa navetassa. Ensi kerralla paikalla saattaa olla lisäksi kissanpentuja...

Lauantaina Vekkuli olisi kovasti taas tahtonut naapuriin, mutta lähdimmekin pyörillä käymään kylän koululla. Olen itse käynyt ala-asteen aikoinaan tuolla koululla ja paljon on piha muuttunut niistä ajoista. Meidän aikaan pihalta löytyi keinut ja rautaiset rekkitangot, nythän pihalla viihtyy isompikin lauma lapsia ja aktiviteetteja piisaa. Vekkuli pääsi sydämensä kyllyydestä kiipeilemään, koska pihalla oli erilaisia kiipeilytelineitä. Lisäksi putkea pitkin alas laskeutuminen on jostain syystä hirmu hauskaa. Alla olevien vempeleiden lisäksi paikalla on myös tavalliset ja vauvakeinut sekä katoksen alla pingispöytä. Lisäksi löytyi pieni katusählypaikka ja pieni skeittausramppikin.

Tässä häkkyrässä saa kiipeilyä kerrakseen.

Perinteisempi kiipeily-liukumäkisetti

Verkkokeinu, johon Nokkela on erittäin tykästynyt.

Mummolasta koululle on noin 3,5 kilometriä eli yhteensä pyöräilimme taas noin 7 kilometriä. Iltapäivällä siirryimme taas mökille saunottelua varten ja pääsinpä minä sitten mustikkaan. Kummieno meni Vekkulin kanssa ongelle ja metsään asti kuului, milloin kala oikein nappasi. Toki kalansaaminen oli niin valtavan huumaannuttavaa, että seuraavan kalan ongintapaikkaa ohjeistaessaan Vekkuli pulahti jälleen kerran järveen. Tällä kertaa vähän syvemmällä, mutta pääsi kuitenkin omin avuin hilautumaan takaisin kivikolle. Oli todennut vain, että "Kävin vähän uimassa, onneksi oli pellarit päällä". Mummu veikin tytöt tämän jälkeen suoraan saunaan ja vahingosta viisastuneena äitikin oli tajunnut ottaa varakengät mukaan ja päästiin omin jaloin autolle ja takaisin mummolaan mustikoita syömään.

Sunnuntaina olikin kotiinlähdön aika, mutta toki pienen mutkan kautta. Vierailimme äidin opiskelukavereiden mökillä Lammilla. Yllätyksenä paikalta löytyi myös kaksi kisua, jotka eivät olleet kovin tottuneita lapsiin. No, meidän tytöt osaavat tarvittaessa käyttäytyä nätisti ja niinpä nuo kisut antoivat tyttöjen jopa silitellä ja rapsutella itseään. Muutama tunti vierähti vauhdikkaasti ja kotimatkalla kyseltiin jo, että mentäisiinkö seuraavana päivänä jo heti aamusta ja koko päiväksi kyseiselle mökille.

Maanantaina otettiinkin iisista ja käytiin lähipuistossa leikkimässä ja iltapäivällä mummin nimpparikahveilla. Vekkulilla oli kaverisynttärit illalla ja niitä oli hartaasti odotettu ja reilu viikko. Reippaasti neiti käveli synttäreille ja hauskaa oli ollut. Synttäreiltä kotiin pääsivät itse askarreltu kruunu ja pari väännettyä ilmapalloa, ampiainen ja hiiri.

Tiistaina lähipuistoon sattui tulemaan päikkykavereita enemmänkin ja aika vierähti kalliolla ja kiipeilytelineillä vauhdikkaasti. Iltapäivällä suuntasimme yhden päikkytädin kotiin katsomaan silkkikanoja. Hauskoja otuksia päätöyhtöineen ja hautomisintoineen. Lisäksi pihalla oli pari luppakorvakania ja perheellä oli vielä lisäksi dalmatialainen! Vekkuli oli tänä aamuna innoissaan menossa kylään ihan koko päiväksi. Ehtisi kuulemma vähän syöttää kaneja ja kanoja ja sen jälkeen keinua ja hyppiä trampoliinilla. Ehkäpä kolmen viikon päästä vierailemme uudestaan, kun silloin odotetaan saapuvaksi pieniä tipuja taloon hautomisen jäljiltä.

Tänään piti helteen jo saapua, mutta aamulla niin vain puimme vielä hupparit päälle ulos lähtiessä ja ei niitä juuri tytöt halunneet ulkoilun aikana riisua. Näimme taas muutamia entisiä ja myöskin tulevia päikkykavereita puistossa. Vekkuli pyöräili puistoon ja takaisin kotiin. Nokkela halusi ensin potkutella, mutta kun pihassa oli kuorma-auto, tuli hätä, ja sitten potkupyörä jäi kotiin. Ilmeisesti meno oli aika hurjaa, kun Vekkulikin nukahti päiväunille, kun kävin Nokkelan nukuttamassa. Välillä pitää myös muistaa levätä, että jaksaa, joten toivottavasti unet maistuivat! Vielä muutama päivä tätä arkea edessä ja sitten vaihdetaankin pariksi viikoksi isin kanssa osia, minä menen töihin ja hän jää lasten kanssa lomalle.

Kädentöitä kesän iloksi

No niin. Muutaman kuukauden "ikuisuusprojekti" on nyt saatu valmiiksi. Eräässä blogissa näin tällaisen aikaa sitten ja totesin idean erittäin tarpeelliseksi. Sitä ideaa sitten vähän muokkaamalla tein meille omanlaisen. Päällystin kuvakehyksen taustapahvin pilkullisella kankaalla, lähinnä liimasin liepeet takapuolelle kiinni. Tämän jälkeen katsottiin varastoista sopivan levyiset ja pituiset nauhanpalat, jotka jollain tavalla sopivat taustakankaan väreihin. Nokkela sai päättää nauhojen järjestyksen. Yhteen nauhaan löysin kätköistäni muovisen "kiinnitysklipsun", jonka ompelin yhden nauhan keskelle. Ja tässä se on, pinnien ja pompuloiden säilytyspaikka! Ei enää pinnejä siellä ja pompuloita täällä, eikä, hups, nyt se meni imuriin!

Pinnipompulataulu

Taulu takaa, toteutus tehty liimaamalla.

Pompulat saa kätevästi nauhaan kiinnitettyä, kun klipsun saa avattua ja pompulat sujautettua paikalleen. Pinnit puolestaan pysyvät nätisti rivissä, kun ne laitetaan nauhoihin kiinni. Nyt kun vielä löydettäisiin tälle seinältä joku hyvä edustava paikka...

Lisäksi valmistui hääjuhliin ostamani mekon lyhennyslankaa ostaessani löytämistäni siilikankaista tytöille pipot. Näistä toinen kärsi jo hieman saksivahinkoa, mutta onneksi Vekkulin sakset osuivat sellaiseen paikkaan, ettei se juuri ulospäin näy. Toisaalta se on sellainen paikka, jota ei oikein pysty korjaamaan eikä pipoa voi purkaa ja tehdä uusiksi, ettei se näkyisi lainkaan. Onneksi on trikookangasta, joka ei ole yleisin purkautuja. Nämä ovat siis kesä-/välikausipipot.

Siilipipot valmiina käyttöön...

Samaisesta siilikankaasta päätin tehdä tytöille myös kesämekot. Tähän kangaskauppias sai ylipuhuttua kokeilemaan rypytystä kuminauhalangalla. "Tämän helpompia mekkoja ei olekaan..." -kommentilla. No, kyllähän siinä leikkaamisessa säästi vaivaa, kun leikkasi suorat kaistaleet vain sopivan mittaisiksi ja ompeli niistä sivureunat aikaansaaden pötkön. Tämän jälkeen sitten alkoikin se isompi urakka, nimittäin kuminauhojen ompelu. Kuminauhoja tuli noin sentin välein, Nokkelan mekkoon 9 kpl ja Vekkulin mekkoon 13. Ompelukin kävi vielä nopeasti ja jouheasti. Tylsintä oli se kuminauhojen kiristäminen... Vekkulin mekon kuminauhoja kiristäessäni sain monta kuminauhaa poikkikin ja pelkäsin, jääkö mekko liian kireäksi. Onneksi pelko oli kuitenkin turha ja mekko kiristää juuri oikealla tavalla eikä jätä ikäviä jälkiä ihoon. Kangas itsessään venyy väärään suuntaan, mutta pesin kankaan ennen ompeluita ja leikkauksia, jotta kutistuminen olisi jo suoritettu etukäteen. Halusin kuitenkin siilien kulkevan oikein päin enkä ylös tai alas saadakseni jouston oikein päin. Olkaimet ovat lähinnä näköä tuomaan ja sellaista varmempaa oloa, ettei mekko tipu päältä. Olkaimet nimittäin on tehty kankaasta samoin päin kuin itse mekko, joten joustoa löytyy pituussuunnassa...

Tekstiilikaksoset

Vekkulin prinsessamekko

Nokkelan prinsessamekko

V: Voi ei, nyt ne siilit menee ihan ruttuun! Onko äiti, pakko ommella niiden päältä?
V: Eiii...Siihen siiliin sattuu, kun ajat sen päältä...

M: Tällä kohtaa on vain ajettava siilien päältä, että saadaan mekko valmiiksi....Näistä tulee vähän semmoisia pienempiä siilejä näiden kuminauhojen kohdalle, täällä alareunassa on kyllä vielä kokonaisia siilejä kulkemassa...
V: Äiti, saanko minä jo laittaa tuon prinsessamekon päälle, saanhan?
M: No, tämä ei kyllä ole ihan valmis, kun täytyy olkaimet vielä kiinnittää.
V: Saanhan sitten heti huomenna laittaa sen päälle?

Pyöräillen matka taittuu

Eilen illalla päätimme tyttöjen kanssa käydä vähän pyöräilemässä illalla, kun isi oli laittamassa venettä kuntoon. Totutusta reitistä poiketen lähdimme toiseen suuntaan pyörillä, kohti toista pikkukauppaa, Siwaa. Matka tuohon suuntaan on huomattavasti vaihtelevampaa ja haastellisempaa. Toiselle kaupalle matka on pääasiassa tasaista, Siwalle mallia ylämäki-alamäki. Lisäksi matka on hiukan pidempi, yhteen suuntaan 3,1km. Vekkuli jaksoi kuitenkin muutamaa isompaa mäkeä lukuunottamatta polkea mäet ylös asti ja matka taittui yllättävänkin joutuisasti. Siwalta haimme jäätelöt ja nautiskelimme ne kaupan portailla auringon paistaessa. Tämän jälkeen suuntasimme vieressä olevan päiväkodin pihaan leikkimään (Vekkulin kerhopaikka). Siellä virtaa riitti molemmissa tytöissä kiipeillä, keinua ja tutkailla mökit läpi. Matka takaisinkin onnistui mainiosti ja Vekkuli pääsi joka kerta lähtemään jo itse pyörällä liikkeellekin. Lähinnä, jos yritti tarjota apua, niin sai vastaansa kuikkuisen vastauksen, että "Ei saa pitää kiinni, osaan lähteä jo ihan itse!".

Kesäjäätelöt maistuu pyöräilyn lomassa.

Koska eilinen pyöräily onnistui niin hyvin ja tänään paistoi aamusta jo aurinko, niin päätimme lähteä vähän pidemmälle pyöräilyreissulle. Pyöräilimme Citymarketille asti, jonne meiltä tulee matkaa lähes 7 km suuntaansa. Menomatkalla pidimme kaksi juomataukoa, muuten pyöräilimme yhtä soittoa. Hienosti Vekkuli kyllä jaksoi pyöräillä! Kävimme postissa asioilla sekä ostamassa kaupasta vähän evästä, jotka nautimme ulkoilmassa pyörien vieressä. Ulkoilmalounaan jälkeen suuntasimme tangot kohti kotia ja pysähdyimme ensimmäisen kerran matkan varrella olevaan leikkipuistoon. Täällä ei olla koskaan aikaisemmin käyty, mutta auton ikkunasta olen monesti paikkaa katsellut. Kiipeilyteline oli etenkin Vekkulin mieleen ja Nokkela viihtyi keinueläimissä ja karusellissa. Täältä sitten jonkun ajan päästä jatkettiin matkaa Siwalle jälleen kerran jäätelöille. :) Jäätelöiden jälkeen kaarrettiinkin suoraan kotiin, koska uupumus alkoi jo kolkutella jäseniä. Hienosti kyllä matka taittui ja nyt uskaltaa jo haaveilla vähän pidemmistäkin pyörälenkeistä, kun näin hienosti meni! Mennessä kävimme Vekkulin kanssa tosin seuraavanlaista keskustelua:
V: Olispa meillä auto.
M: Kuinka niin?
V: No me oltais jo siellä postissa.
M: Mutta nythän on hieno ilma ja meillä ei ole mitään kiirettä. Voidaan pyöräillä vaikka koko päivä.
V: Niin, ja nyt me voidaan mennä sinne puistoonkin.

Ei sitä siis tiedä, mihin kaikkialle me tänä kesänä vielä pyörillä päästäänkään...

Lomapuuhastelua

Torstaina päädyimme aamupäivän paistattelemaan päivää takapihalla erinäisiä kotiaskareita tehden. Lounaan jälkeen suunnistimme bussille ja kohti isän työpaikkaa. Tarkoituksena oli hakea auto. Kahden bussin matka sujui ihan hyvin ja tytöillä riitti matkan aikana kaikenlaista ihmeteltävää. Nopea autonhaku ja suuntasimme nokan kohti Ylöjärveä ja mansikkapaikkaa. Kävimme jo viime vuonna tyttöjen kanssa poimimassa itse talven mansikat pakkaseen ja toistimme saman myös tänä kesänä. Mansikkaa oli hyvin ja ämpärit täyttyivät nopeasti. Tosin, olisihan se pitänyt arvata, että kun pellon reunaan päästään keräämään, niin ensimmäinen kommentti, jonka kuulee on: "äiti, mulla on pissahätä." Onneksi se ei näin kesällä ole mikään iso ongelma. :) Nokkela ehti parin tunnin aikana syödä varmaan oman painonsa verran mansikoita, jos ei enemmänkin, Vekkuli luultavasti lähestulkoon samoja lukemia. Tosin tytöt kyllä kirmasivat myös mansikkarivien välissä ja purkivat ylimääräistä energiaa. Vekkuli juoksi yhdessä vaiheessa luokseni hengästyneenä:
V: Äiti, henki lähtee, kun mä juoksin niin lujaa.
M: Ihan niin lujaa ei varmaan kannata kuitenkaan juosta. ;)
V: Okei.

Perjantaina puolestaan lähdimme läheiselle uimarannalle. Vaihtoehdoiksi annoin uimarannan tai pyöräilyn, neidit äänestivät rannan puolesta. :) Sieltä löytyi tuttuja ja hetken katselun jälkeen uskalsivat tytöt myös veteenkin. Uimaan ei varsinaisesti kumpikaan mennyt, mutta vedessä touhuilivat ja leikkivät muiden lasten kanssa ihan kivasti. Ilta oltiinkin sitten kotona ja leivottiin mansikkakakku. Lisäksi tytöt kävivät ulkona leikkimässä vesisateessa. Iso ukkoskuuro osui kohdalle ja vettä tuli ensin niin paljon, ettei mikään ränni tai kaivo vetänyt. Kun sade vähän hellitti ja satoi enää "normaalisti", tytöt halusivat takapihalle ja siellä leikkivätkin pitkän tovin. Mekothan siinä kastuivat, mutta ei se haitannut. Vaihdettiin kuivaa päälle, kun tulivat sisälle.

Tyttöjen koristelema kesäinen mansikkakakku

Saako jo maistaa?

Lauantaina suuntasimme pitkästä aikaa Tammelan torille. Mustan makkaran ja kahvittelun jälkeen olisi mieli tehnyt vielä leikkipuistoon, mutta oltaisiin ehditty olla niin vähän aikaa, että sovittiin menevämme sinne joku toinen päivä paremmalla ajalla. Iltapäivällä menimmekin mökille ja serkkutyttöjen kanssa touhuillessa ilta sujahti nopeasti. Tytöt pääsivät pienelle venereissulle moottoriveneellä ja komeasti huusivat sekä mökkiläisille että vastaantuleville veneille hei heit. Nokkela ui mökkirannassa komeasti käsipohjaa ja Vekkulikin uskaltautui veteen, mutta uimiseen vesi tuntui olevan vielä vähän liian kylmää. Selvästi näki, että mieli teki kovasti, mutta kynnys kastautumiseen oli suuri. Laiturilta sai kyllä uittaa, mutta rannasta ei neiti reisiä pidemmälle veteen kahlannut. Oli hauska kuunnella serkkutyttöjen juttuja, kun isompi parivaljakko oli jutuissaan koko ajan toista parempi (mulla on kaksi tuollaista kotona, mulla onkin viisi tuollaista, se oli metrin päässä, me nähtiinkin ne sentin päästä jne), pienempi parivaljakko puolestaan omi kaikkea itselleen (mun kauha, mun äiti, mun isi, mun lettu jne).


Eilen lähdimmekin sitten käväisemään lentonäytöksessä Jämillä. Ensimmäinen lentonäytös alkoi juuri, kun pääsimme parkkipaikalle. Matkalla itse näytösalueelle ehdimme katsella erilaisia koneita ja kuvioita sekä laskuvarjohyppääjiä.
V: Äiti, nyt tolta lentokoneelta hajos toinen moottori, kun se savuttaa! (taitolentokoneen perästä tuli savuefekti, millä kuviot jne jäivät taivaalle näkyviin hetkeksi)
N: Äiti, nyt se lentokone putoaa!!! (taitolentokone teki näyttäviä nousuja suoraan ylöspäin ja vastaavasti kohtisuoraan alaspäinkin)
N: Taas se lentokone putoaa!
V: Äiti, tuolla on helikopteri!
Samaisessa näytöksessä katselimme myös mopoja surmansilmukassa, leikimme paikalla olevassa leikkipuistossa ja ihmettelimme väen paljoutta.

Lentokoneen moottori savuttaa!

Helikopteri lensi myös takaperin.

Päivän bonukseksi päätimme käväistä Titi-nallen talossa. Jämijärveltä Tampereelle suunnattiin Ikaalisten kautta ja siellä tuo talo sijaitsee. Hiukan mietitytti jaksavatko tytöt enää siellä touhuta, kun on oltu kuumassa katsomassa jo koneita useampi tunti. Kun perille päästiin, niin huoli oli turha. Neidit kirmasivat sisälle jo ennen kuin sain pääsyliput ostettua. :) Talo oli kyllä positiivinen kokemus, vaikka hinta kävijää kohti onkin aika hurja. Talossa oli kuitenkin monenlaista tekemistä ja sinne kannattaa mennäkin moneksi tunniksi eikä vain pikaisesti käymään, jotta ehtii kaikkia touhuja kunnolla kokeilla. Ihan ensimmäiseksi suuntasimme maalaushuoneeseen, jossa tytöt päästivät sisäiset taiteilijansa vauhtiin.

Nokkela maalaa keskittyneenä.

Vekkulilla menossa jo toinen maalaus...(taustalla näkyy kuivumassa olevia taideteoksia)

Seuraavaksi kävimme halihuoneessa ja lukuhuoneessa, jossa oli kaikille lapsille ihanat pienet keinutuolit. Tytöt juoksivat sokkelohuonetta edestakaisin ja huoneeseen oli integroitu myös erilaisia valo- ja ääniefektejä. Kävimme myös kokeilemassa erilaisia soittimia, kuten kattiloita, muoviputkia, guiroja jne. Tämän jälkeen kuulutettiinkin talon vieraat ulkosalle syöttämään eläimiä yhdessä nallejen kanssa. Eläiminä oli kaksi lammasta ulkoaitauksessa ja lapset saivat syöttää heinää lampaille ja siinä sivussa halailla vähän nalleja.

Aitauksen asukit

Vekkuli antaa heinää lampaalle

Nokkela heinänantovuorossa

Tämän syöttöepisodin jälkeen palasimme sisälle taloon ja menimme nikkarointihuoneeseen. Huone oli täynnä puupalasia, isoja nauloja, vasaroita, sahoja jne.

Keskitytään hommaan, kun vasaroidaan...

Eniten aikaa viihdyttiin kuitenkin lopuksi löytyneessä kauppa-/keittiöhuoneessa. Tytöt leikkivät kauppaa, myyden toisilleen korikaupalla tavaraa. Tämän jälkeen ehti vielä käydä tekemässä vähän ruokaa ostetuista tavaroista.

"Annan täältä sinulle vielä yhden porkkanan."

"Paljonko se lasku jo onkaan?"

Lopuksi näimme vielä nallejen tanssin puuhahuoneessa, jossa oli pieniä värikkäitä tuoleja. Nallejen kanssa olisi voinut laulaa ja tanssia, mutta tytöt lähinnä istuivat ja katselivat. Vekkuli sentään otti nallejen kanssa kisaa siitä, kuka on ensimmäisenä ovella ja ulkona. Millään ei olisi haluttu lähteä, mutta nallejen käydessä nukkumaan oli aika suunnata kohti kotia.

Jihuu! Loma alkoi!!!

Niin se vain on kalenteri vierähtänyt siihen pisteeseen, että kesäloman aika koitti. :) Tyttöjen loma alkoi jo heinäkuun alusta, minulla 2. päivä. Viime viikonloppu vietettiin mummolassa, ensimmäinen yö nukuttiin kerrossängyssä "kartanolla" ja toinen yö sitten mökin "ullakolla". Naapuriin olisi Vekkulin mieli tehnyt montakin kertaa, mutta äiti sai loman kunniaksi kivan kesäflunssan ja aika meni aika pitkälti oleskellessa vain. Menemme uudestaan kuun puolivälissä ja silloin on tavoitteena käydä myös mummolan naapurin pojat tervehtimässä.

Sunnuntaina oli sitten serkkuni pojan rippijuhlat ja koska pääni oli täynnä räkää ja tiesin illalla koittavan istumisurakan takaisin kotiin autossa, emme menneet kirkkoon vaan liityimme juhlaseurueeseen vasta kirkon jälkeen. Tosin kotona ennen lähtöä Vekkuli kyllä muisti kysellä, milloin mennään ja eikö me nyt voitaisi jo mennä ja voidaanko nyt jo vaihtaa juhlavaatteet? Kynnetkin lakattiin siinä odotellessa, Prismasta löytyneellä Angry birds -lakalla. Tuo tuli aikoinaan ostettua ennen toukokuun häitä, kun väri oli täsmälleen sama kuin tyttöjen juhlamekoissa. Ongelmaksi meinasi kuitenkin koitua se, kun en ollut muistanut ottaa yhtään hiuspinniä matkaan mukaan. Nokkelan etuhiukset ovat sen verta pitkät, että ne on kiva laittaa pinnillä sivuun. Ja jos toisella on pinni, niin täytyyhän sitä toisellakin olla. Mummun varastoista löydettiin joitain metallisia pinnejä, mutta tyttöjen hiukset ovat sen verran liukkaat ettei niissä pinnit pysy elleivät ole sellaista naksautettavaa mallia. Vekkuli sitten jo tihrustikin, että "en voi lähteä juhliin, jos minulla ei ole pinniä, kun sitten minä en ole yhtään kaunis!". Lopulta kuitenkin päästiin asiasta yhteisymmärrykseen ja matkaan lähdettiin ilman pinnejä (pinnit siis kirjaimellisesti lensivät, kun neidit kääsivät päätään, joten totesin, että parempi ilman). Juhlissa oli hauskaa ja iso takapiha, missä juosta. Kävipä juhlissa kylässä myös Zorro niminen koira ja näimme toisen serkkuni pienen tyttövauvan, ikää 4 viikkoa. Tarjolla oli myös karkkia, josta neidit kävivät vähän väliä hakemassa namuja omien sanojensa mukaan "Yksi vielä ja sitten riittää" periaatteella. Kommentoipa Vekkuli Zorron toimiakin yhdessä vaiheessa, että "ei ota kuuleviin korviinsa näitä käskyjä, hmph".

Eilen sitten aloitettiinkin loma ihan toden teolla ja sulatettiin aamutuimaan ensimmäisenä pakastin. Täytyyhän sitä mansikoille tilaa tehdä! :D Tytöt kantoivat jäätä ja jääpaloja edes takaisin ja "keittivät" jäävelliä siten, että keittiön pöytä ja lattia olivat enemmän ja vähemmän märät. Onneksi se oli kuitenkin vain vettä... Iltapäivällä käytiin nimipäiväkahveilla läheisessä leipomokahvilassa mummin ja papan kanssa. Tarkoitukseni oli tehdä kesän ensimmäinen kunnon mansikkakakku, mutta päästessäni maanantaina töistä, kaikki mansikat oli jo myyty loppuun...No, maistui se munkkikin hyvältä! Illalla kävimme vielä pienellä pyörälenkillä, kun Vekkuli kovasti tahtoi. Nyt tultiin kaupalta kotiin jo pysähtymättä, niin se kunto vaan kasvaa neidilläkin. Vielä kun Nokkelan saisi enemmän innostumaan potkupyörästä...

Tänään puolestaan paistattelimme aamupäivää lähipuistossa ja kavereitakin löytyi paikan päälle. Vekkuli on kyllä reipastunut paljon, kun uskaltaa nyt jo itse sanoa oman nimensä ja ikänsä sitä kysyttäessä. Aiemmin meni monesti selkäni taakse ujostelemaan. Nyt tulee Nokkelankin ikä ja nimi heti oman nimen ja iän perään. Niin sitä saa kavereita vähän vieraammistakin lapsista. Tämän päivän kohokohta taisi kuitenkin olla kissat. Kävimme veljeni luona katsomassa kisuja. Toinen nukkui lokoisasti parvekkeella korissa ja antoi silitellä ja paijata. Toinen kissa puolestaan vierastaa Nokkelaa niin paljon, että neidin nähdessään pinkoi aina piilosille. Vekkulia kyseinen kissa jo vähän sietää eli näköhavaintoja saadaan, vaikka Vekkuli olisikin läsnä. Pienet lapset ilmeisesti vaikuttavat liian arvaamattomilta näin äkkiseltään. Vierailun jälkeen kävimme myös läheisessä leikkipuistossa, jossa oli vaijerikeinu. Sekös vasta hupaa olikin. Siinä olisi voinut mennä vaikka kuinka monta kertaa!

Nukuttaessani tyttöjä kysyin, mikä tässä päivässä oli parasta. Vekkuli vastasi: "Äiti, tässä päivässä parasta oli kaikki."