Nyt se on sitten totisinta totta. Päikkyarki kaikkine ihanuuksineen ja kamaluuksineen on alkanut. Viime viikolla tytöt ehtivät olla kahtena päivänä hoidossa. Keskiviikkona ja torstaina tytöt olivat aamukahdeksasta noin kahteentoista. Pyrimme pehmeään aloitukseen hoidon aloituksessa, koska etenkin Nokkelalle asia on aivan uusi ja kammottava. Miksi äiti ei voikaan olla koko aikaa läsnä? Lisäksi Nokkelalla on taipumusta muutosvastarintaan, joten pehmeä aloitus vähentää myös sitä. Sitten väliin tulikin pitkän viikonlopun reissu Istanbuliin, (josta lisää toisessa postauksessa,) ja päikkyarki uudelleen sitten tiistaista eteenpäin tällä viikolla. Tämän viikon tytöt olivat vähän pidempiä päiviä eli aamukahdeksasta noin kolmeen, jotta päiväunien nukkuminenkin tulisi tutuksi ja siihen liittyvät rutiinit. Lisäksi äidille jäi hieman enemmän aikaa tehdä pitkäksi aikaa rästiin jääneitä hommia ja järjestellä asioita ennen töihin paluuta.
Päikky aloitettiin terveinä ja heti ensimmäisen päivän jälkeen oltiin vähän nuhaisia. En tiedä tuliko nuha kylmenneistä keleistä, sunnuntaina paljain jaloin juoksentelusta vai päikyssä vilisseistä vieraista pöpöistä. Joka tapauksessa Nokkela toipui nuhastaan reissumme aikana, mikä on sinänsä jo pieni ihme, koska viime talvena neiti oli on-off kipeänä ihan koko ajan ja kaiken lisäksi pienenä nuhana alkanut flunssa päättyi yleensä kunnon köhäröhään ja kuumeiluun. Vekkuli sen sijaan oli tukossa reissun ajan ja koko tämän viikon. Perjantaina illalla sitten nousikin kuume ja neiti lojui lauantainkin tuolla sängyn pohjalla. Toivottavasti tästä toivutaan pian ja kyseessä on joku pieni syyslenssu. Niin ja toivottavasti ei kierrä enempää meidän perhettä...
Jotain hauskaakin päikyn aloitukseen liittyy, sillä ensimmäisenä päivänä päikystä hakiessani Vekkuli juoksi luokseni huutaen:
V: Äiti! Täällä on paljon kavereita. Ihan ruuhka!
Nokkela puolestaan oli nyyhkinyt pitkin päivää ja oli varsin huojentunut äidin nähdessään. Vekkuli totesi myöhemmin kotona, että "Nokkela parku siellä päikyssä". Hienointa oli kuitenkin se, että vaikka ruokana oli ollut juustokasviskeittoa (joka arvatenkaan ei ollut neideille uponnut), niin päällimmäiseksi mieleen oli jäänyt hyvä ruoka, koska jälkkärinä oli ollut jätskiä! Lisäksi Vekkuli oli päässyt auttamaan päikyn mieshoitajaa kasaamaan päiväunisänkyjä. Se oli tärkeä tehtävä.
Pikku hiljaa Nokkelankin aamut helpottuivat ja itku loppui piakkoin äidin hävitessä paikalta. Muutamana aamuna huuto tosin kuului ulos asti ja aika pahaa teki, kun piti iloisesti vilkutella ja vain kävellä pois. No, ensi viikolla ei oikein ole muita vaihtoehtoja... Vekkuli puolestaan itki kotona, kun herätykset olivat kamalia ja kaikki oli huonosti. Aina päikkyyn päästessä mieli kuitenkin muuttui ja neiti hävisi leikkeihin iloisena ja hädin tuskin kävi ikkunasta vilkuttamassa. Kyllä nuo siskokset voivat olla niin erilaisia...toinen on iltavirkku ja toinen aamuvirkku. Toinen rakastaa kavereiden seuraa ja ohjelmaa, toinen tykkää rauhallisemmasta menosta ja äidin läheisyydestä. Toinen syö ruokaa kaksi lusikallista ja toinen kaksi lautasellista. Tämän ovat myös päikyn tädit jo huomanneet ja ääneen todenneet. :)
Toivottavasti syksyiset kelit pysyisivät suhteellisen kuivina vielä ainakin jonkin aikaa ja tytöt pääsisivät nauttimaan ulkoilusta niin päikyssä kuin kotonakin. Päikyssä on vuoden kestävänä teemana nyt metsä ja sen myötä he varmaankin vierailevat lähimetsässä, laulavat metsään liittyviä lauluja ja askartelevat luonnonläheisiä juttuja. Se kuulostaa todella hyvältä ja itse ainakin arvostan luonnonläheisyyttä ja ulkoilua paljon.
Päikky aloitettiin terveinä ja heti ensimmäisen päivän jälkeen oltiin vähän nuhaisia. En tiedä tuliko nuha kylmenneistä keleistä, sunnuntaina paljain jaloin juoksentelusta vai päikyssä vilisseistä vieraista pöpöistä. Joka tapauksessa Nokkela toipui nuhastaan reissumme aikana, mikä on sinänsä jo pieni ihme, koska viime talvena neiti oli on-off kipeänä ihan koko ajan ja kaiken lisäksi pienenä nuhana alkanut flunssa päättyi yleensä kunnon köhäröhään ja kuumeiluun. Vekkuli sen sijaan oli tukossa reissun ajan ja koko tämän viikon. Perjantaina illalla sitten nousikin kuume ja neiti lojui lauantainkin tuolla sängyn pohjalla. Toivottavasti tästä toivutaan pian ja kyseessä on joku pieni syyslenssu. Niin ja toivottavasti ei kierrä enempää meidän perhettä...
Jotain hauskaakin päikyn aloitukseen liittyy, sillä ensimmäisenä päivänä päikystä hakiessani Vekkuli juoksi luokseni huutaen:
V: Äiti! Täällä on paljon kavereita. Ihan ruuhka!
Nokkela puolestaan oli nyyhkinyt pitkin päivää ja oli varsin huojentunut äidin nähdessään. Vekkuli totesi myöhemmin kotona, että "Nokkela parku siellä päikyssä". Hienointa oli kuitenkin se, että vaikka ruokana oli ollut juustokasviskeittoa (joka arvatenkaan ei ollut neideille uponnut), niin päällimmäiseksi mieleen oli jäänyt hyvä ruoka, koska jälkkärinä oli ollut jätskiä! Lisäksi Vekkuli oli päässyt auttamaan päikyn mieshoitajaa kasaamaan päiväunisänkyjä. Se oli tärkeä tehtävä.
Pikku hiljaa Nokkelankin aamut helpottuivat ja itku loppui piakkoin äidin hävitessä paikalta. Muutamana aamuna huuto tosin kuului ulos asti ja aika pahaa teki, kun piti iloisesti vilkutella ja vain kävellä pois. No, ensi viikolla ei oikein ole muita vaihtoehtoja... Vekkuli puolestaan itki kotona, kun herätykset olivat kamalia ja kaikki oli huonosti. Aina päikkyyn päästessä mieli kuitenkin muuttui ja neiti hävisi leikkeihin iloisena ja hädin tuskin kävi ikkunasta vilkuttamassa. Kyllä nuo siskokset voivat olla niin erilaisia...toinen on iltavirkku ja toinen aamuvirkku. Toinen rakastaa kavereiden seuraa ja ohjelmaa, toinen tykkää rauhallisemmasta menosta ja äidin läheisyydestä. Toinen syö ruokaa kaksi lusikallista ja toinen kaksi lautasellista. Tämän ovat myös päikyn tädit jo huomanneet ja ääneen todenneet. :)
Toivottavasti syksyiset kelit pysyisivät suhteellisen kuivina vielä ainakin jonkin aikaa ja tytöt pääsisivät nauttimaan ulkoilusta niin päikyssä kuin kotonakin. Päikyssä on vuoden kestävänä teemana nyt metsä ja sen myötä he varmaankin vierailevat lähimetsässä, laulavat metsään liittyviä lauluja ja askartelevat luonnonläheisiä juttuja. Se kuulostaa todella hyvältä ja itse ainakin arvostan luonnonläheisyyttä ja ulkoilua paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti