Yksi arjen pelastaja, joka valmistuu nopeasti ja on hyvän makuinen, on onneksi myös tyttöjen mieleen. Tästä on jopa muodostunut yksi heidän suurimmista herkuistaan, jota toivotaan tehtävän vähän joka välissä ja aina kotiuduttaessa. Kyseessähän on eräänlainen jauhelihakastike, joka on alunperin ollut muunnelma chili con carnesta. Raaka-aineina papukastikkeessamme on siis jauhelihaa, sipulia, tomaattimurskaa ja papuja (yleensä kidney, välillä myös valkoisia) tölkillinen. Lisäksi tietysti sekaan vaihtelevasti mausteita, joko mieltymysten mukaan tai sitten sen mukaan, mitä on tarjolla. Sama sääntö pätee lisukkeisiin, sillä välillä meillä on pastaa, välillä riisiä ja välillä perunaa. Koskaan ei ole kuitenkaan jäänyt syömättä. :)
Monesti kun meillä aletaan valmistaa ruokaa, Vekkuli jo huutelee "mää haluan papukastiketta!" tai vaihtoehtoisesti "en mää halua tollasta, mää haluan papukastiketta!". Nokkela on oppinut isosiskon jäljille nopeasti. On aika liikuttavaa huomata, että molemmat tytöt tuntevat jo tämän lempiruoan reseptin. Esimerkiksi kotiuduttamme Istanbulin reissulta puoli yhdeksän aikaan illalla neidit olivat yhdessä tuumin kaivaneet tomaattimurskan ja pavut esiin, että "nyt tehdään papukastiketta!". Hetken sai selitellä, että ei enää tähän aikaan aleta valmistaa ruokaa, vaan on iltapalan aika.
Äidin sairastaessa viime viikolla isi pääsi keittiöhommiin ja isi ilmoittikin tytöille, että nyt aletaan tehdä ruokaa. Ruokalistalla oli silloin porkkanalettuja, jotka tarvitsi vain lämmittää. Isin etsiessä jääkaapista porkkanalettuja, oli pöydälle kuin pienenä vihjeenä nostettu tölkillinen papuja sekä tomaattimurskaa. Vihjettä tehostettiin ilmoituksella "mä otin isi jo aineet esiin". Tosin eihän ruoan tekeminen ole sama asia kuin lämmittäminen, että sinänsä Vekkuli oli oikeilla jäljillä. Isin täytyy ehkä panostaa oikeisiin sanoihin jatkossa. :)
Vekkuli on tosin mennyt tässä papukastikevillityksessä niin pitkälle, että ollessamme yhdessä kaupassa hän käy hakemassa myös jauhelihat tiskistä kyytiin. Hän tiedustelee vain, että "onko tämä jauheliha sitä meidän jauhelihaa vai tuo toinen?". Tosin onneksi jauhelihasta on moneksi ja ihan pelkästään papukastiketta meillä ei syödä. Jos kuitenkin jotain nopeaa, helppoa ja varmasti uppoavaa ruokaa haluaa tehdä, niin tämä on tyttöjen ehdoton suosikki!
Monesti kun meillä aletaan valmistaa ruokaa, Vekkuli jo huutelee "mää haluan papukastiketta!" tai vaihtoehtoisesti "en mää halua tollasta, mää haluan papukastiketta!". Nokkela on oppinut isosiskon jäljille nopeasti. On aika liikuttavaa huomata, että molemmat tytöt tuntevat jo tämän lempiruoan reseptin. Esimerkiksi kotiuduttamme Istanbulin reissulta puoli yhdeksän aikaan illalla neidit olivat yhdessä tuumin kaivaneet tomaattimurskan ja pavut esiin, että "nyt tehdään papukastiketta!". Hetken sai selitellä, että ei enää tähän aikaan aleta valmistaa ruokaa, vaan on iltapalan aika.
Äidin sairastaessa viime viikolla isi pääsi keittiöhommiin ja isi ilmoittikin tytöille, että nyt aletaan tehdä ruokaa. Ruokalistalla oli silloin porkkanalettuja, jotka tarvitsi vain lämmittää. Isin etsiessä jääkaapista porkkanalettuja, oli pöydälle kuin pienenä vihjeenä nostettu tölkillinen papuja sekä tomaattimurskaa. Vihjettä tehostettiin ilmoituksella "mä otin isi jo aineet esiin". Tosin eihän ruoan tekeminen ole sama asia kuin lämmittäminen, että sinänsä Vekkuli oli oikeilla jäljillä. Isin täytyy ehkä panostaa oikeisiin sanoihin jatkossa. :)
Vekkuli on tosin mennyt tässä papukastikevillityksessä niin pitkälle, että ollessamme yhdessä kaupassa hän käy hakemassa myös jauhelihat tiskistä kyytiin. Hän tiedustelee vain, että "onko tämä jauheliha sitä meidän jauhelihaa vai tuo toinen?". Tosin onneksi jauhelihasta on moneksi ja ihan pelkästään papukastiketta meillä ei syödä. Jos kuitenkin jotain nopeaa, helppoa ja varmasti uppoavaa ruokaa haluaa tehdä, niin tämä on tyttöjen ehdoton suosikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti