Oi ja voi. Hektinen päiväkotiarki vie mennessään ja aikaa istua koneen ääressä työpäivän jälkeen ei enää juurikaan ole. Eikä se kone muutenkaan juuri vedä puoleensa, kun on sen ääressä kokonaisen päivän jo viettänyt. Illat tuntuvat kovin lyhyiltä ja aikaa touhuihin on aiempaa huomattavasti vähemmän. Sopeutuminen päiväkotiin on onneksi sujunut hyvin. Nokkelakin viime perjantaina toivotti jo hei heit ennen kuin olin edes ehtinyt häntä tätien luokse viedä. Pienestä äitiin takertujasta on kasvanut reipas päikkyläinen. :)
Lisäksi ruoka on päikyssä alkanut maistua myös aina niin epäileväiselle Vekkulille. Hän jaksaakin iltaisin aina kehuskella, että on syönyt lautasensa päiväruoalla aivan tyhjäksi. Nokkela on päikyssä syönyt alusta asti hyvin, paitsi niinä päivinä, kun ei sitten suostu syömään mitään. Päikyn täditkin ovat jo oppineet, että jos ei itse syöden uppoa, niin turha on yrittää syöttää. Ei mene. :)
Vekkuli on myös saanut suuren kipinän piirtämiseen ja värittämiseen. Pariin viikkoon ei ole ollut päivääkään, etteikö päikystä kotiutuisi vähintään 2 piirrosta, useimmiten piirustuspaperien määrä lähentelee 6 kappaletta. Tämän lisäksi kotona on joka päivä/ilta väritetty ja piirretty niin puuväreillä, tusseilla kuin liiduillakin. Nyt tuntuukin meille syntyvän taidetta ihan urakalla. Täytynee hankkia kansio noita varten, että on sitten tallessa myöhempiä aikoja varten edes jotain, jos piirustushalut yhtäkkiä väheneekin yhtä dramaattisesti kuin on alkanutkin. Tämä on toki innostanut myös Nokkelan piirtelemään ja useimmiten tytöt istuvatkin vierekkäin keittiön pöydän ääressä piirtelemässä iltaruoan jälkeen.
Koska iltaisin ei enää juurikaan ehdi syvällisiä pohtia ja suurempia kokonaisuuksia ylös kirjoitella, tässä pläjäys hauskoista kommenteista ja tilanteista viime viikkojen ajalta. Nämä eivät välttämättä ole aikajärjestyksessä, mutta se ei liene se pääasia.
Olen nyt kahtena lauantaina vieraillut uimahallissa Vekkulin kanssa. Nokkela oli toisella kerralla isin mukana miesten puolella ja toisella kertaa kipeänä kotona. Vekkuli kiinnittää nykyään huomiota kaikkiin pukuhuoneessa olijoihin ja täysin estottomasti kaikkea kummastelee.
V: Äiti, katso! Tuolla tädillä on pepussa tuollainen kuva. (tatuointi)
M: No niinpä näyttää olevan.
V: Miksi?
M: Täti on varmaan halunnut siihen sellaisen kuvan.(Keskustelun aikana samainen täti naureskellen tiiraili meitä olkansa yli...)
V: Äiti, tuolla tädillä on iso laastari.
M: Joo-o.
V: Onkohan tädillä siinä iso pipi, kun tarvitsee noin ison laastarin?
M: Voi olla.
V: Äiti, sitten kun mä kasvan isoksi, niin sitten mä meen kouluun. Ja sitten kun mä kasvan yhtä isoksi kuin te, niin sitten mä pääsen töihin.
M: Toivottavasti pääset joskus isona töihin. :)
Ollessamme Prisman kassalla pakkaamassa ostoksiamme, viereiselle kassalle tuli rastapäinen mieshenkilö avaamaan kassaa (omaa kassatätiämme suuresti huvitti käymämme keskustelu).
V: Äiti, miksi tuolla sedällä on tuollaista suoraa hiuksissa?
M: Sedällä on rastat. Tuollaisia hiuksia sanotaan rastoiksi.
V: Mutta miksi sedällä on tuommoiset rastat?
M: Siihen äiti ei osaa vastata.
Pari viikkoa sitten isi toi kotiin ison kimpun punaisia ruusuja, jotka sijoitettiin keittiön pöydälle. Vekkuli piirteli keittiön pöydän ääressä, kun isi kävi ruusuja haistelemassa.
I: Kylläpä nämä tuoksuvat ihanilta. Oletko muuten tiennyt, että punainen on ruusuissa rakkauden väri?
M: Juu, tuoksuvat hyviltä ja olen tiennyt.
V: Joo, ja sininen on vanhuuden väri (edelleen piirtäen).
Mummolan mökkinaapuri on sukunimeltään Ukkonen ja yksi ilta tämä kyseinen mökkinaapuri sitten soitti minulle kysyäkseen kuulumisia. Puhelun päätyttyä Vekkuli aloitti kysymykset välittömästi.
V: Kuka se oli?
M: Se oli Ukkosen setä.
V: On se hyvä, ettei se Ukkosen setä alkanu jyriseen.
Viime kerralla mummolassa ollessamme nostimme perunoita ja pellon ollessa tien vieressä meni ohitsemme muutamia autojakin. Ohi meni muun muassa yksi henkilöauto perässään peräkärry, joka oli peitetty pressulla.
V: Höh. Ne ei näyttäny meille, mitä on kyydissä.
Päikyn jälkeen, kun tuli puhetta syömisestä:
V: Keittäjä kysyi tänään, että olenko laittanut ruoat taskuuni, kun lautanen oli ihan tyhjä. Mä sanoin, että en ole, kun ne ruoat on menny tänne mun masuun. Keittäjä oli ihan ihmeissään, että mahtuiko ne kaikki sinne masuun ja mä sanoin, että joo. Sitten keittäjä sanoi, että hyvä Vekkuli.
Nokkela puolestaan höpöttää tätä nykyä vähän koko ajan jotain. Sanoista puuttuu useimmiten ensimmäinen kirjain tai sitten se on vaihtelevasti korvautunut jollain muulla konsonantilla. Pääasiassa kommunikointi sujuu kuitenkin tätä nykyä puhumalla ja jopa mummi pysyy perillä, mitä neidillä on mielessään ja mitä hän mahdollisesti haluaa. Lisäksi nykyään pitäisi koko ajan pomppia (osaa hypätä tasajalkahyppyjä) ja juosta.
N: Kisko, yömään! (sisko, syömään)
N: Mehmä ammuu (lehmä)
N: Äiti, tähän viekkuun pökköttään. (pötköttään)
N: Lähtee kouluun, hei hei! (samalla vetää oven joko edestään tai takaansa kiinni)
Tänään isi kävi tyttöjen kanssa pikaisesti piipahtamassa mummin mökillä. Mummikin oli kuulemma nähty paikan päällä.
V: Mummi tuli meidän kanssa vähäksi aikaa leikkimään hiekkikselle.
M: Mitäs mummi oli tekemässä, kun menitte mökille?
V: Mummi tuli rannasta uimasta.
M: Mummihan taitaa olla oikea teräsmummi, kun vielä käy uimassa.
V: Ai miksi?
M: No vesi on jo aika kylmää.
V: Mummilla on lämmin nahka.
Lisäksi ruoka on päikyssä alkanut maistua myös aina niin epäileväiselle Vekkulille. Hän jaksaakin iltaisin aina kehuskella, että on syönyt lautasensa päiväruoalla aivan tyhjäksi. Nokkela on päikyssä syönyt alusta asti hyvin, paitsi niinä päivinä, kun ei sitten suostu syömään mitään. Päikyn täditkin ovat jo oppineet, että jos ei itse syöden uppoa, niin turha on yrittää syöttää. Ei mene. :)
Vekkuli on myös saanut suuren kipinän piirtämiseen ja värittämiseen. Pariin viikkoon ei ole ollut päivääkään, etteikö päikystä kotiutuisi vähintään 2 piirrosta, useimmiten piirustuspaperien määrä lähentelee 6 kappaletta. Tämän lisäksi kotona on joka päivä/ilta väritetty ja piirretty niin puuväreillä, tusseilla kuin liiduillakin. Nyt tuntuukin meille syntyvän taidetta ihan urakalla. Täytynee hankkia kansio noita varten, että on sitten tallessa myöhempiä aikoja varten edes jotain, jos piirustushalut yhtäkkiä väheneekin yhtä dramaattisesti kuin on alkanutkin. Tämä on toki innostanut myös Nokkelan piirtelemään ja useimmiten tytöt istuvatkin vierekkäin keittiön pöydän ääressä piirtelemässä iltaruoan jälkeen.
Koska iltaisin ei enää juurikaan ehdi syvällisiä pohtia ja suurempia kokonaisuuksia ylös kirjoitella, tässä pläjäys hauskoista kommenteista ja tilanteista viime viikkojen ajalta. Nämä eivät välttämättä ole aikajärjestyksessä, mutta se ei liene se pääasia.
Olen nyt kahtena lauantaina vieraillut uimahallissa Vekkulin kanssa. Nokkela oli toisella kerralla isin mukana miesten puolella ja toisella kertaa kipeänä kotona. Vekkuli kiinnittää nykyään huomiota kaikkiin pukuhuoneessa olijoihin ja täysin estottomasti kaikkea kummastelee.
V: Äiti, katso! Tuolla tädillä on pepussa tuollainen kuva. (tatuointi)
M: No niinpä näyttää olevan.
V: Miksi?
M: Täti on varmaan halunnut siihen sellaisen kuvan.(Keskustelun aikana samainen täti naureskellen tiiraili meitä olkansa yli...)
V: Äiti, tuolla tädillä on iso laastari.
M: Joo-o.
V: Onkohan tädillä siinä iso pipi, kun tarvitsee noin ison laastarin?
M: Voi olla.
V: Äiti, sitten kun mä kasvan isoksi, niin sitten mä meen kouluun. Ja sitten kun mä kasvan yhtä isoksi kuin te, niin sitten mä pääsen töihin.
M: Toivottavasti pääset joskus isona töihin. :)
Ollessamme Prisman kassalla pakkaamassa ostoksiamme, viereiselle kassalle tuli rastapäinen mieshenkilö avaamaan kassaa (omaa kassatätiämme suuresti huvitti käymämme keskustelu).
V: Äiti, miksi tuolla sedällä on tuollaista suoraa hiuksissa?
M: Sedällä on rastat. Tuollaisia hiuksia sanotaan rastoiksi.
V: Mutta miksi sedällä on tuommoiset rastat?
M: Siihen äiti ei osaa vastata.
Pari viikkoa sitten isi toi kotiin ison kimpun punaisia ruusuja, jotka sijoitettiin keittiön pöydälle. Vekkuli piirteli keittiön pöydän ääressä, kun isi kävi ruusuja haistelemassa.
I: Kylläpä nämä tuoksuvat ihanilta. Oletko muuten tiennyt, että punainen on ruusuissa rakkauden väri?
M: Juu, tuoksuvat hyviltä ja olen tiennyt.
V: Joo, ja sininen on vanhuuden väri (edelleen piirtäen).
Mummolan mökkinaapuri on sukunimeltään Ukkonen ja yksi ilta tämä kyseinen mökkinaapuri sitten soitti minulle kysyäkseen kuulumisia. Puhelun päätyttyä Vekkuli aloitti kysymykset välittömästi.
V: Kuka se oli?
M: Se oli Ukkosen setä.
V: On se hyvä, ettei se Ukkosen setä alkanu jyriseen.
Viime kerralla mummolassa ollessamme nostimme perunoita ja pellon ollessa tien vieressä meni ohitsemme muutamia autojakin. Ohi meni muun muassa yksi henkilöauto perässään peräkärry, joka oli peitetty pressulla.
V: Höh. Ne ei näyttäny meille, mitä on kyydissä.
Päikyn jälkeen, kun tuli puhetta syömisestä:
V: Keittäjä kysyi tänään, että olenko laittanut ruoat taskuuni, kun lautanen oli ihan tyhjä. Mä sanoin, että en ole, kun ne ruoat on menny tänne mun masuun. Keittäjä oli ihan ihmeissään, että mahtuiko ne kaikki sinne masuun ja mä sanoin, että joo. Sitten keittäjä sanoi, että hyvä Vekkuli.
Nokkela puolestaan höpöttää tätä nykyä vähän koko ajan jotain. Sanoista puuttuu useimmiten ensimmäinen kirjain tai sitten se on vaihtelevasti korvautunut jollain muulla konsonantilla. Pääasiassa kommunikointi sujuu kuitenkin tätä nykyä puhumalla ja jopa mummi pysyy perillä, mitä neidillä on mielessään ja mitä hän mahdollisesti haluaa. Lisäksi nykyään pitäisi koko ajan pomppia (osaa hypätä tasajalkahyppyjä) ja juosta.
N: Kisko, yömään! (sisko, syömään)
N: Mehmä ammuu (lehmä)
N: Äiti, tähän viekkuun pökköttään. (pötköttään)
N: Lähtee kouluun, hei hei! (samalla vetää oven joko edestään tai takaansa kiinni)
Tänään isi kävi tyttöjen kanssa pikaisesti piipahtamassa mummin mökillä. Mummikin oli kuulemma nähty paikan päällä.
V: Mummi tuli meidän kanssa vähäksi aikaa leikkimään hiekkikselle.
M: Mitäs mummi oli tekemässä, kun menitte mökille?
V: Mummi tuli rannasta uimasta.
M: Mummihan taitaa olla oikea teräsmummi, kun vielä käy uimassa.
V: Ai miksi?
M: No vesi on jo aika kylmää.
V: Mummilla on lämmin nahka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti