Mökkitalkoot ja lastenjuhlat

Edellisviikonloppuna meillä piti kiirusta. Leikkimökki piti käsitellä vähän paremmin säätä kestäväksi, jotta syksy voisi rauhassa tulla. Lisäksi sunnuntaina työnantajani järjesti lapsille juhlat tai paremminkin toimintaa, jossa nautittiin myös asiaan kuuluvia eväitä. :)

Vekkuli hoiteli leikkimökin alaosan maalausta, kunhan ensiksi oltiin vaihdettu päälle "runtturunttu" vaatteet. Äidin varastoista joku vanha t-paita päälle, sukat käsien suojaksi ja hajalliset housut jalkaan, niin maalaus sai alkaa.

Kato isi, kun mä osaan hienosti maalata!

Näin se käy: koko mökki tulee käsiteltyä, kun toinen hoitaa yläpuolen ja toinen alapuolen.

Kun mökki oli saatu käsiteltyä olikin aika lähteä lastenjuhliin. Saimme perheemme täydennykseksi matkaan mukaan myös kummipoikamme. Kiitos vaan K&E lainasta! :)

Juhlien sisältö oli täysin yllätys, jotain aavistuksia toki sai tapahtumassa mukana olleiden tahojen nimistä. Sää ei ollut paras mahdollinen, sillä sataa tihuutti vähän väliä. Se ei kuitenkaan onneksi meitä eikä lapsia haitannut. Kengät ja sukat riisuttiin pois ja lapset viipottivat urheilukentällä paljain jaloin (välillä toki kengät laitettiin jalkaan, jos oli pidempiä siirtymiä). Koska sää ei suosinut ei paikalle ollut tullut ihan niin paljoa väkeä kuin ilmoittautuneita oli. Siispä saimmekin lähes jonottamatta mennä paikasta toiseen. Ehkä se päivän paras ja tietysti myös ensimmäinen kohde oli pomppulinnat! Niitä oli yhteensä 6 kappaletta ja jokaista piti tietysti päästä kokeilemaan. Näistä suosikiksi nousi ehdottomasti prinsessalinna, jossa pääsi linnan salissa pomppimaan ja sen jälkeen sai kiivetä mäen ylös ja laskea liukumäellä linnasta ulos. Tässä viihdyttiin pitkään!

"Mä meen eka ja sä tuut sitten." Menossa prinsessalinnaan sisälle.

Linnansali on nähty, voidaan siirtyä kohti liukumäkeä.

Paikalla oli myös muutamia muita vekottimia. Vekkulin piti niistä päästä ehdottomasti kokeilemaan rodeoratsastusta. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen ja muutamat kieputukset neiti kesti hyvin kyydissä (tuossa onneksi oli säätövipu, millä setä sitä vetkutusta sai säädeltyä. Jos isompien tahtiin olisi kieppunut, niin neidin olisi saanut hakea toiselta puolen kenttää... :) )

Oho! Tää meneekin lujaa!

Kummipoikaa kiinnostanut juttu oli formularenkaan vaihto. Hän suorittikin mallikkaasti pulttien irrotuksen kuvassa näkyvän porakoneen avulla. Kun rengas piti vaihtaa toiseen, vaihtui työvastuu naisille. ;) Tytöt yhdessä tuumin sitten kuljettivat irrotetun renkaan vaihtopaikalle, ottivat uuden renkaan mukaansa ja asensivat pultit takaisin paikoilleen. Pääasia, että rengas saatiin vaihdettua ja mikä parasta, yhteistyöllä.

Kiinnittämässä renkaan pultteja.

Näiden aktiviteettien jälkeen aloimme kerätä urheilulajipasseihin leimoja. Kävimme potkimassa jalkapalloa maaliin (tosin Nokkela tykkäsi enemmän juosta itse sinne maaliin kuin potkia sitä palloa...). Jalkapallon jälkeen syöksyimme salibandyn pariin. Tämä olikin hauskaa ja palloja jaksettiin yrittää saada maaliin pitkän aikaa. Aina piti hakea uusia palloja ja taas yritettiin uudestaan. Selkeästi kiinnostava laji kaikille.

Lyönti lähtee nyt!

Nokkela asettelee palloa paikalleen lyöntiä varten.

Salibandyn jälkeen vaihtoehdot oli jatkaa leimojen keräämistä tai evästellä vähän. Koska kaikki (!) lapset ilmoittivat, että on nälkä, päädyimme ensin evästelemään. Tarjolla oli banaaneita, omenoita, pillimehua, sipsejä ja domino-keksejä. Näitä pääsikin nautiskelemaan urakalla, vaikka kummipoika olikin viemässä keksejä ensin kotiin herkkupäivää odottamaan. :) Lopulta pussi kuitenkin avattiin jo paikan päällä (pois lähtiessä saimme ottaa mukaan viemisiä kotiin, joten jäihän niitä keksejä sitten herkkupäivääkin varten).

Kaikki kolme evästelemässä kentän reunalla.

Kun eväät oli syöty lähdimme kokeilemaan frisbee-golfia. Koska lasten keski-ikä oli kolmisen vuotta, emme lähteneet kiertämään kenttää ja tekemään tuloksia eri koreihin. Päätimme tutustua lajiin ylimääräisen korin avulla ja heitellä frisbeetä ihan muuten vaan. Välillä kohti koria lähti todella hienoja heittoja. Välillä taas pelkäsi lähistöllä olevien ihmisten puolesta, mutta se kuulunee asiaan

Kummipojalla oli heittotyyli hallussa ja frisbee lähti oikeaoppisesti eteenpäin.

Viimeiset "heitot" korin lähellä olivat yleensä niitä vaarallisimpia.

Nokkela päätti viimein, että helpommalla pääsee, kun laittaa frisbeen suoraan koriin. Mitä sitä turhaan heittelemään.

Kun saa korin, niin ehtii tehdä vähän muutakin, kuten keräillä sählypalloja.

Neljäs rastimme oli temppurata. Tämä oli lasten mieleen ja rata kierrettiin monta kertaa. Siihen sisältyi sopivassa suhteessa kiipeilyä, pomppimista, tasapainoilua ja kuperkeikkaa. Tosin osaan radan vaiheista lapset kehittivät omat tyylinsä edetä...

Temppuradan alkupuolella oli kiipeilyä...

...jonka jälkeen pääsi pomppimaan!

Ei tää kiipeily ollutkaan ihan helppo nakki, kun nää palaset on vähän irtonaisia ja heiluu kiivetessä.

  

Mitä sitä suotta aitoja ylittämään, kun pienemmällä vaivalla menee niiden ali!

Vekkuli tasapainoilee, Nokkela alittaa aitoja.

Tämän jälkeen kävimme kokeilemassa myös kuvasuunnistusta. Keskellä kenttää oli valokuvia jostain päin kenttää. Kun kyseiseen paikkaan meni, löysi sanoja, joiden kirjaimet uudelleen järjestelmällä sai urheilulajin. Tämä oli todella vaikea rasti, jopa aikuisille. Kentän reunoilta löytyikin useita aikuisia otsa kurtussa miettimässä, kun lapset viipottivat jossain muualla. Me keräsimme kolme rastia, joista yhden ratkaisin paikan päällä: työtön lukuna = kuulantyöntö. Ratkaisematta jäivät Pommi haihtua ja Nostaja muumi. Näistä ensimmäinen ratkesti kummipojan kotona, kun paperilla oli vain kirjaimet ja siitä tuli ampumahiihto. Muumi sen sijaan jäi arvoitukseksi pidemmäksi aikaa ja vasta googlen urheilulajihaun avulla löysin kirjaimille vastaavuuden eli jousiammunta! Kaikkein eniten tietysti ihmetytti, että rastin pitäjä ei meinannut antaa lapsille passeihin leimoja, koska vaatimuksena oli 4 ratkottua urheilulajia. Lopulta leimat heltyivät, mutta lista piti ottaa mukaan, että niitä olisi pitänyt vielä ratkoa. Mielestäni rasti ehkä hieman menetti merkitystään suunnistuksesta, jos huomio keskittyi joihinkin paikoilla sijainneisiin tehtäviin. Pääasia oli, että rastit löydettiin! Ja lapset osasivat kyllä kuvat sijoittaa oikeaan ympäristöön mallikkaasti. Hienoa oli myös, kun pääsi kiipeämään ihan ylös katsomoon.

Kuudes rasti, heitot, jätettiin suosiolla väliin, koska alkoi taas sataa. Sadetta ennen lapset ehtivät kuitenkin vielä pomppimaan linnoissa ja heittelemään kepukoita maitotonkkaan. Sateen alkaessa palautettiin leimakortit arvontaa varten ja kerättiin taskut täyteen eväitä, koska niitä ihan kuulutuksilla mukaan tarjottiin.

Heittämässä pötköjä maitotonkkaan.

Meitä suosi tuplaonni, sillä sekä Vekkuli että Nokkela voittivat arvonnassa jotain. Nähtäväksi jää mitä, koska palkinnot tulevat meille kotiin postilla. :)

Toimintapäivän jälkeen poikkesimme vielä syömään epäterveellistä ruokaa kansainväliseen perheravintolaan, josta päätimme ottaa onkeemme vastaisuuden varalle. Sunnuntaina klo 17 ei kannata perheen kanssa vierailla ko. ravintolassa, koska siellä on useampi kymmenen muutakin perhettä samalla asialla!

Tämän jälkeen kummipoika palautettiin iloisena ja väsyneenä takaisin kotiin. Tapahtuma kokonaisuudessaan oli onnistunut ja hauska, sää vain olisi saanut olla himpun verran parempi! Ehkä silti ensi vuonna uudestaan...