Pönttöcocktail

Olisihan tämäkin pitänyt osata ennustaa, mutta jotenkin sen unohtaa ja keskittyy muihin asioihin. Nokkela on pidempään tykännyt vessassa ollessaan pestä käsiään lavuaarin reunalta. Pottailu päättyy käytännössä aina siihen, että noustaan varpailleen seisomaan siskon korokkeelle ja kädet ojennetaan hanan alle. Jos hanasta ei valu vettä, alkaa melkoinen komentaminen. Hienoa sinänsä, että käsien peseminen on tärkeää ja hän haluaa sen aina suorittaa pottailun päätteeksi. Voi, kunpa sama olisi myös ruokailun jälkeen, mutta silloin käsien pesu onkin yhtä tuskaa...

Koska lavuaarin reunalle yltää hyvin ja hanankin alle sormet juuri yltävät, on Nokkela kantanut vessaan erilaisia kannuja, mukeja jne ja leikkinyt ottavansa vettä hanasta ja sen jälkeen hörppinyt niistä suuhunsa tai ystävällisesti tarjoillut äidille tai isille. Vessaan onkin vaihtelevasti päätynyt erilaisia tavaroita. Muutama ilta sitten veljeni ollessa meillä kylässä vessasta alkoi kuulua kilinää. Aluksi en ääniin reagoinut juuri lainkaan, ajattelin, että siellä sitä taas lavuaarin ääressä touhutaan lasipurkin kanssa. Kilinän kuitenkin jatkuessa hälytyskellot alkoivat soitella ja päätin käydä katsomassa millaisia leikkejä vessassa oikein harrastellaan. No...Nokkela oli vienyt vessaan tällä kertaa lasisen maustepurkin, joka kilisi osuessaan posliiniin. Tällä kertaa osumien kohde ei kuitenkaan ollut lavuaari vaan pönttö! Eikä se vielä mitään. Nokkela ammensi onnellinen hymy huulillaan vettä pöntöstä tuolla maustepurkilla ja kaatoi sen sisällön sen jälkeen vessan lattialle. Lattialla siis lainehti ja Nokkela oli käsistään jokseenkin märkä. Ei auttanut kuin nostaa neiti työn touhusta ja pestä kädet reilulla saippualla ja sen jälkeen passittaa muihin puuhiin, että pääsi pesemään/kuivaamaan vessan lattiaa. No, maustepurkit ovat tuon episodin jälkeen päätyneet hieman korkeammalle odottelemaan tulevaa leikkimökkiä. Eikä vessaan juurikaan pääse enää vartiotta.