Audu

Meidän lapset ovat varmaan saaneet insinöörin aihiot itselleen jo geeneissään. No, mitäpä voi kahden insinöörin lapselta toisaalta odottaa... Meidän molemmat tytöt ovat kovasti erilaisten koneiden perään ja Vekkuli tunnisti jo vuosi sitten hienosti eri kaivurit, kuormaajat, bobcatit ja traktorit toisistaan. Jos mummi erehtyi kaivuria sanomaan traktoriksi, niin Vekkuli oli aivan hämillään, mistä mummi puhuu, koska ei sitä osannut yhdistää lainkaan kaivuriin. :) Ja edelleen, meillä auton ikkunasta pongataan kaikki kaivinkoneet, traktorit ja nosturit. Välillä tosin heppoja ja lehmiäkin, mutta pääasiassa noita koneita. Samaan sakkiin alkaa kuulua myös Nokkela. Auton takapenkiltä kuuluu kova "Haa!" ja sormi osoittaa vakaasti ikkunaa, jos auton ikkunasta on sattunut näkymään kaivinkone tai jokin vastaava kone. Myös kuorma-autot ovat pop.

Noin viikko sitten Nokkela on alkanut käyttää sanaa Äi-ti hyvinkin ahkerasti. Ehkä hän on huomannut, että jotain tapahtuu aina, kun sen sanan suustansa päästää. ;) Tänäänkin totesi aamupalan syötyään pöydässä, että Äi-ti (yleensä nimenomaan näin kahdessa tavussa, ei yhteen pötköön), kakka, jonka jälkeen siirryimme potalle isommille asioille. Eilen bussipysäkillä odotellessa Nokkela osoitteli ohiajavia autoja ja sanoi (lähes huusi) jokaiselle "Audu". Tänäänkin puistoon kävellessä osoitteli kaikkia parkkipaikan autoja vuorotellen ja hoki "audu, audu". Sieltä niitä sanoja sitten alkaa tippua. Hienoa!