Äitienpäivän salaisuus

Kerhossa pari viikkoa tehtiin salaisuutta. Kun kyselin, mitä tänään tehtiin kerhossa, niin vastaus oli lähinnä leikkimistä, laulamista ja sitten semmoista salaisuutta. Toki se salaisuus oli aika hyvin arvattavissa, kun välillä vastaus oli, että me tehtiin sellaista salaista kassia, mistä ei voi kertoa äidille. :)

Tiistaina sitten kerhosta käveli ulos neiti suu hymyssä, paketti kainalossa. Paketti ojennettiin heti äidille, mutta kotona sitten kehoituksesta vietiin omaan jemmaan, jossa sitä huolella vaalittiin monta päivää. Eihän se nyt käy päinsä, että äiti avaisi lahjan ennen kuin on äitienpäivä. Mummille lahjaa esiteltiin välillä myös, mutta sitten lahja kiikutettiin pikaisesti omaan jemmaan sunnuntaita odottamaan.

Kun sunnuntaiaamu sitten koitti ja Vekkuli heräsi, niin unen rippeet kyllä kaikkosivat, kun mainitsin, että tänään on muuten sunnuntai, äitienpäivä. Jopa Pikkukoira jäi olohuoneeseen odottamaan, kun neiti pinkaisi omalle jemmalleen pakettia hakemaan.

Paketti äidille

Kevätpäivä suloisin,
kukkain tuoksu ihanin,
tervehdin sua äitikulta,
onnittelut saat sä multa.

Mansikkakassi

 Paketin sisältö oli yllätys yllätys kassi, suuri kassi. Tuo on kätevä esimerkiksi kauppakassina, kun on todella vahvaa kangasta. Ihania ovat nuo mansikat ja ne innosta ja ilosta hehkuvat silmät kassintekijällä, kun tuotos pääsi paketistaan. Sitten riittikin kerrottavaa kassin tekovaiheista: ensin painettiin punainen väri ja sitten piti odottaa kuivumista. Sitten painettiin vihreällä värillä ja sitten taas piti odottaa kuivumista. Lopuksi sai sitten tussilla piirtää mansikoille pilkut. Kiitos Vekkuli, tuo kassi on äidin tämän hetken kaunein kassi!