Synttärit ja joulun iloa

Nokkelan synttärit osuvat joulun alle ja nyt on otettukin tavaksi juhlistaa synttäreitä yhdessä siskon kanssa tammikuun lopulla (varsinaisten synttäripäivien puolivälissä). Tällöin synttärit tulevat muistettua eikä niitä sekoiteta jouluun. Äiti ja isä kuitenkin muistavat varsinaisena juhlapäivänä, ettei se pääse unohtumaan. :)
Kummastus ja ihastus oli suuri, kun olohuoneessa odotti aamulla paketti. Nokkela on meidän aamuvirkku, joten ei ollut pelkoa, että kukaan muu olisi päässyt siihen käsiksi ennen häntä.
 

Haa! Paketti!

Sainpas auki! Mitä täältä löytyy?

Minä ongin kaloja!

Syntymäpäivälahjaksi hankimme Haban Kalastus pelin, joka käy 2-vuotiaasta ylöspäin. Pelissä voi opetella värejä, kehittää koordinaatiota, pelisääntöjä ja ennen kaikkea se on ihka oma peli! Tästäkin tosin meinasi siskon herättyä tulla jo riitaa...

Joulun vietimme mummolassa ja lähtöä edeltävänä iltana Vekkuli asettelikin tontun kivasti katselemaan tulta.

Tonttu vartioi tulta.

Tässä on hyvä istuskella.

Joulu itsessään sujui rauhallisissa merkeissä. Ensin toki näimme pitkästä aikaa myös veljiäni, koko perhe oli siis pitkästä aikaa yhdessä koossa. Nokkela ilmeisesti toi jostain tullessaan vatsataudin kylään ja oksensikin lauantain ja sunnuntain välisen yön. Seuraava sairastui aattona iltapäivällä ja kaksi seuraavaa aattoiltana. Joulupäivän iltakin oli yhdelle kohtalokas. Muut säästyimme suuremmilta oireilta. Vekkulilla ei ollut minkäänlaisia oireita koko aikana, että hänellä ilmeisesti on aikamoinen teräsvatsa! :D Porukan lepäillessä ja toipuessa ei suuria riehuttu ja aikaa vietettiin todellakin yhdessä. Saippuaa ja käsidesiä kului reilusti. Kinkku vaihtui pääosin kiisseleihin ja laatikot limuihin. Mutta kerrankos sitä nyt sairastetaan. Onneksi ei ehditty toista kinkkua paistaa! Yritin vähän Nokkelalle vihjailla, että josko tämä vuosi 2012 oli nyt sairastelun vuosi ja seuraava vuosi oltaisiin sitten enemmän taas terveiden kirjoissa. :)

Joulupukki ei päässyt henkilökohtaisesti käymään, mutta Vekkuli oli näkevinään joulupukin liitelevän porojen kera taivaalla. Hetkinen siitä ja ovikello soi ja eteinen oli täynnä säkkejä. Tytöt olivat innokkaita apulaisia ja kiikuttivat paketteja oikeille tahoille äidin tavatessa pakettikortteja. Mieluisiakin lahjoja löytyi. Heti aloitettiin pelaamaan Choco-peliä ja muovaillakin piti heti illalla ennen nukkumaanmenoa. Muovailuvälineistö innosti neidit kyllä muovailun pariin useampaankin kertaan joulun aikaan.

Mitenkäs tätä nyt sitten oikein pelataan?

Mää painan tästä.

Me tehdään lumiukkoja!

Nokkela lauleli Paljon onnea vaan, pieni tytön tylleröinen, tuu tuu tupakkarulla jne sujuvasti sekaisin ja muutenkin selitti paljon kaikkea. Yksi ilta nukuttaessani, mummu tuli keittiöön kolistelemaan ja siitä sainkin hyvän tekosyyn lähteä käymään keittiössä.
M: Äiti käy katsomassa, mitä mummu kolistelee keittiössä.
N: Kahvia.

Nokkela kummasteli myös leivinuunissa olleita tulia (jouluruoat kypsyvät paremmiksi leivinuunissa, joten sitä sitten melkein päivittäin lämmitettiin). "Mummu, tulipalo" oli kommentti, jonka mummu sai osakseen sytytettyään tulet pesään. Nokkela piti myös huolta, ettei vaari tai mummu jääneet ilman paikkaa. Välittömästi kuului "vaarin paikka, ei saa mennä" tai "mummun paikka, pois siitä", jos erehtyi väärälle paikalle pöydän ääreen istahtamaan. Lisäksi Nokkela huuteli kaikkia aina syömään, kun oli sen aika: "Vaari, ruoka-aika, nyt heti syömään!".

Vekkuli puolestaan sai taas nukkua yläsängyssä ja alasänkyyn sai aina päivän ajaksi kätevästi majan. Neiti kiikuttikin sinne useamman lautasellisen pähkinöitä ja muita eväitä, joiden parissa aika majassa vierähtikin kivasti. Ulkoilukelit olivat aika kipakat, joten päivittäin lähinnä vain käväistiin ulkona, laskemassa mäkeä ja vähän muuta touhuilemassa. Joulu vilahti siis rauhallisissa merkeissä, uutta vuotta odotellessa...