Kooste kuulumisista

Muutama viikko sitten olimme lähdössä kahvilasta kotiin. Mummin auto oli samassa parkkihallissa meidän automme kanssa.
V: Me nähtiin sun auto siellä samassa parkkihallissa meidän auton kanssa.
Mummi: Juu, niin se taisi olla.
V: Kuinka sä jaksoit kävellä näin kauas?

Mummi oli hoitamassa lapsia sen aikaa, kun kävimme isin kanssa teatterissa. Koska esitykset ovat ilta-aikaan laittoi mummi tytöt myös nukkumaan. Täällä oli ollut varsin vauhdikas ilta, mutta molemmat nukkuivat kuitenkin sikeästi äidin ja isin kotiutuessa. Unta riitti pienemmälläkin puoli yhdeksään asti aamulla, mikä tarkoittaa jo rastia seinään! Parasta oli kuitenkin Vekkulin kommentti aamulla.
V: Mummi ei ollenkaan ymmärtäny tulla meidän viereen nukkumaan illalla.

Siivotessa neitien parasta huvia on istuskella imurin perässä. Sehän on vähän sama asia kuin olisi tuulikoneessa. :) Meillä ei siis enää Nokkelakaan pelkää imuria vaan melkeinpä jo kyselee, joko voitaisiin taas imuroida.

Kiistaa syntyy, kumpi saa olla lähempänä imuria.

Meillä on nyt käynyt urakalla rokko kylässä. Ensin oli enterorokko, joka Nokkelalla oli ilmeisesti pelkkänä kovana kuumeena. Tuosta viikko eteenpäin ja äiti luuli ensin sairastavansa kurkkukipuista fllunssaa, kunnes käsiin, suuhun ja jalkapohjiin ilmestyi näppylöitä. Jep, enterorokkohan se. Töistä piti olla useampi päivä pois tartuntavaaran vuoksi. Tytöt olivatkin sitten muutaman päivän kotosalla äidin ilona, kun näppylöitä lukuun ottamatta äidin olo oli aivan normaali. Yhtenä näistä aamuista Vekkuli totesi herätessään näin: "Mun tunne oli semmonen, että on pakko herätä ja mennä halaan iskää. Sitten mennä takas sänkyyn ja nukahtaa." Harmi, kun isi oli sillä hetkellä töissä. Onneksi halin ehti antamaan vielä illemmalla. :)

Kotona ollessa ehdimme kaivaa kätköistä myös paperinuket, joilla Vekkuli ehti leikkiä, kun Nokkela nukkui päiväunia. Ehkä hieman isompana näillä osataan enemmänkin leikkiä, mutta nyt ainakin pukuleikit onnistui hyvin.

Ei meinaa tyttö enää pystyssä pysyä, kun päällä on 5 kerrosta vaatteita...

Tanssijatytölle riitti yksi mekko.

Tästä pari viikkoa ja meillä on jälleen rokko kylässä. Vekkulilla aluksi vain posket punoittivat, mutta muutaman tunnin päästä koko kroppa helotti ja taas lähdettiin päikystä kesken päivän. Olimme saaneet kylään parvorokon. Päikystä ollaan taas pois, tällä kertaa isi oli seurana, äiti sai mennä töihin.

Rokkojen välissä ehdimme vierailla mummolassa. Jälleen kerran maahan satoi lunta matkaa ennen ja sen aikana ja tytöt pääsivät laskemaan mäkeä rinta rottingilla. Lumienkeleitä tehtiin myös, samoin jäädytettiin lyhtyä (lumilyhtyä kun ei pystynyt tekemään, korvattiin se jäälyhdyllä). Kun pakkasta on reilu 10 astetta ei jäälyhdy jäädy kovin kauaa. Kun pakkaset kiristyivät, kaivettiin esille myös tyttöjen paksummat talvihaalarit. Etenkin Vekkulin haalari on kerännyt ihasteluja, kun se näkyy niin hyvin. :)

Nokkela halusi ehdottomasti kokeilla isosiskon haalaria ennen kuin pakataan se matkaan mukaan...ainakin reilusti kasvunvaraa. :)

Tässä neidit tositoimissa mummolassa.

Tutkitaan jälkiä. Ei taida olla tällä kertaa jänis vaan traktori.

Vekkulin tekemä lumienkeli.

Nokkela on myös alkanut haastelemaan enemmän. Melkeinpä täältä kuuluukin iloinen laulu tai selostus, kun tytöt yksitellen tai yhdessä jotain touhuavat. Nokkela on myös oppinut sanomaan "yäk", kun eteen asetetaan jotain ei niin mieluista ruokaa ta nenästä vuotaa räkää. Siskosta katsotaan mallia ihan joka asiassa. Toisaalta vessassa käyminen on taas alkanut sujua omatoimisemmin, kun senkin on hoksattu olevan isojen tyttöjen juttuja.