Seuraava R ja joulun odotus

Niin se rokko vaan sitten vaihtui räkään ja köhään. Ensin Nokkela kuumeili torstaista maanantaihin, tytöt olivat päikyssä viime viikolla keskiviikon ja Vekkuli aloitti sitten seuraavana torstaina ja on edelleen kipeänä. Vanhemmilta on vaadittu kyllä järjestelykykyä ja kestävyyttä, että kotona tervehdyttäisiin ja toisaalta ne joulun edelle kasaantuneet työtkin saisi kunnialla hoidettua. Minulla on onnekseni mahdollisuus työnantajan piikkiin tilata kotiin hoitaja ja samalla on hoitunut sitten myös se terve sisko eli ei ole tarvinnut erikseen kiikuttaa tervettä lasta päiväkotiin, sairaan jäädessä kotiin. Välillä olen itse ollut kotona, välillä isi. Mummokin kävi pari tuntia viime perjantaina, jotta pystyimme suurin piirtein tekemään normaalin päivän töissä molemmat vaikka hoitajaa ei saanutkaan. Jostain syystä hoitajat olivat kaikki menossa eli epidemialta vähän kuulostaa. Molemmat on käytetty lääkärissä, kun kuumetta on kestänyt yli neljä päivää. Kummaltakaan ei ole löytynyt mitään vikaa. Virustauti, lepo auttaa.

Viime torstaina oli päikyssä joululuhjakin, jonne menin sitten Nokkelan kanssa. Kuumeista Vekkulia ei tietenkään voinut mukaan ottaa ja niin jäi päikyn ensimmäiset juhlat kokematta. Toisaalta Nokkela taas suoriutui tehtävistään erinomaisesti, vaikka sisko ei ollutkaan paikalla. Todella reipas pieni orava. :) Kuvia ei juhlista juurikaan ole, ensinnä hämärän valaistuksen syytä, jonka myötä kuvat ovat aika pimeitä ja toisaalta niissä esiintyy niin paljon lapsia, ettei niitä täällä voi julkaista.

Lasten tekemä hieno joulupuu ja -asetelma. Metsäaihe tässäkin vahvasti läsnä.

"Ota musta kuva! Hähää!"

Kiistaa käydään siitä, kuinka paljon dvd:itä voi päivän aikana katsoa ja seurauksena näistä keskusteluista on yleensä kommentti: Äiti on tyhmä tai Isi on tyhmä. Lisänä monesti vielä, että "mä en oo sun kaveri". Totesipa Vekkuli yhteen väliinkin, että "Vain mummi on minun ystävä, kun mummi käy minun kanssani kahvilassa." No onneksi Nokkelakin on monesti ystävä (ainakin silloin, kun ei ole kiistaa barbien kengistä tai kumpi saa tehdä palapeliä) ja leikit sen myötä kotonakin onnistuvat hienosti.

Koska kotona on nyt vietetty enemmän ja vähemmän aikaa, olemme tyttöjen kanssa ehtineet pariinkiin otteeseen leipomaan pipareita, muovailemaan, piirtämään ja askartelemaan. Joulukortit ehdittiin askarrella jo hyvissä ajoin, mutta aina sitä kaikkea keksii, mitä voi leikata ja liimata.

Tässä leivotaan pieniä pipareita.

"Minä painan"

"Nyt valmista. Minä nostan piparin"

 

"Oho. Se on vielä kiinni."

"Tämmönen sydämen muotoinen!"

"Mä vähän painelen tästä."

Hieman käsitelty jauhoja...

Lisäksi sunnuntaina kannoimme jo kuusenkin varastosta olohuoneeseen ja tytöt pääsivät sitä koristelemaan. Saman illan aikana koristeiden paikat ehtivät vaihtua jo useampaan otteeseen. Seuraavana päivänä töistä palatessamme oli kuuseen lisäksi muuttanut muutama muukin "koriste".

Nokkela asentaa palloa kuuseen.

"Mä haluun äiti laittaa tän kävyn tänne alas."

Vuorotellen kuusen ääreen.

Ja sitten vähän korkeammallekin. Myös pääsiäiskoriste on päässyt kuusen oksille. :)

Tuonne keskelle täytyy saada...

Lisäkoristeita on muuttanut kuusen oksille.

Oksilla on hyvä nukkua, niin barbien kuin pehmojenkin.

Lisää "koristeita".

Tämä vielä kuusen takaa näistä "lisäkoristeista".

Vekkulille alkaa kotona oleminen jo hieman käymään voimille, etenkin kun kavereita on tosiaankin vain oma sisko, ei ketään muita. Kysely "joko mä huomenna pääsen päikkyyn" on nyt jo esitettykin parina iltana. Josko huominen sitten olisi jo se kuumeeton päivä, että pääsisi pariksi päiväksi päikkyyn ennen joululomaa. Sitä vietämmekin sitten mummolassa, mihin enotkin tulevat paikalle ja pari kissaa... Saa nähdä mitä kisut neideistä tuumaavat vai viettävätkö joulua sängyn alla. :)