Sukulaispurjehdus

Heinäkuun puolivälissä suuntasimme merelle muutaman päivän purjehdukselle sukulaisperheen kanssa. Ilmat olivat vähän kehnot, kun vähän väliä sateli ja tuuli oli vähäistä, mutta mukava reissu siitä silti kehkeytyi. Matkaan päästiin lähtemään pari päivää aiottua myöhemmin terhakan flunssan takia, mutta se ei onneksi venereissua haitannut.

Irroitimme köydet Turun Ruissalosta maanantaina iltapäivällä ja määränpää oli Pensar. Isommat tytöt viihtyivät kannen alla napostelemassa ja majoja rakentaen. Majoissa hoidettiin niin hevosia kuin muitakin eläimiä. Perusvoidepurkun löytyminen oli yksi kohokohta ja sen myötä hevoset saivat mm. päällensä rasvakuorrutteen ja pelastusrengas korjattiin samaisella rasvalla. Pienemmät tytöt ja aikuiset viettivät päivän ulkosalla pienistä vesisateista huolimatta. Sadevaatteet on onneksi keksitty! Meidän tytöillä oli veneessään valjaat yllä, jotta myös veneessä liikkuminen onnistuisi. Pelastusliivien lisäksi valjaat ovat oiva apu ja lapsetkin viihtyvät paremmin, kun voivat vapaammin veneessä liikkua. Paikallaan istuminen on etenkin pienille lapsille myrkkyä.

Nokkelan lempipaikka veneessä, takakulmauksen penkki.

Nokkela äidin kanssa kansikävelyllä

Palaamassa istumalaatikkoon.

Pensar oli mukava pieni paikka, jossa oli pieni ravintola. Ulkoa löytyi leikkipaikka ja ruohokenttä, jossa purkaa hieman energiaa. Isompien tyttöjen kanssa kävimme myös luontopolulla, josta olikin komeat näkymät ja matkan varrelta löytyi mustikoita matkaevääksi.

Pensarin satama

Matkantekovälineemme

Pensarin luontopolulla.

Täältähän löytyy sammalta!

Odota vähän, minä tulen.

Polku päättyi rannalle, jossa oli pari keinua ja pitkä liukumäki.

Puolenpäivän tienoilla lähdimme jatkamaan matkaa. Koska vene piti keskiviikkona palauttaa Ruissaloon, emme lähteneet kauemmas saaristoon vaan palasimme vähän takaisinpäin ja nousimme ylemmäs. Päämääränä oli Pähkinäinen. Paikka oli tupaten täynnä veneitä ja mukava paikka olikin!

Vekkulikin lähti kansikävelylle.

Pähkinäisessä oli hyvät suihkut, mukava hiekkaranta lasten uinteja varten, muutama keinu, pieni kahvila ja komea kansallispuistomaisema kallioineen. Aamu valkeni meille varhain, sillä matka kohti Turkua alkoi jo aamukahdeksalta, jotta olisimme perillä puolen päivän tienoilla. Aamupala syötiin ajossa ja matkalla näimme useamman laivan, josta etenkin lapset nauttivat suurin siemauksin. Aalto-huuto kuului kuorossa moneen otteeseen.

Nokkela rusinoiden kimpussa.

Vekkuli tarkastelee veneen takaosaa ja tähystää laivaa.

Nokkela seuraavan napostelun kimpussa.

Äiti! Tuolta tulee laiva!

Tämä oli mukavan pieni purjehdus, mutta olisihan tuolla pidempäänkin voinut olla. Lasten kanssa aina tapahtumia piisaa ja moneen tarvitsee varautua, joten parin päivän reisullekin oli melkein viikon tavarat mukana. Veneessä pitää kuitenkin olla kivaa, jotta sinne viitsii myös uudestaan lähteä!