Mattopyykillä ja mökillä

Kaiken mökkeilyn ja reissujen välissä ehdimme myös mattopyykille. Se olikin tytöille elämys, koska sitä ei koe muuta kuin kesäisin ja aiempina kesinä ne ovat jääneet vähän vähille.

Ensin pestään eli harjataan ja huuhdellaan.

Sitten mankeloidaan kuivemmaksi.

Täytyy laittaa altaat kuntoon seuraavia pesijöitä varten.

Nokkelakin halusi kokeilla mankelia, tosin ilman mattoa.

Mökillä meillä oli sukulaisvieraita ja heidän mukanaan liikkuu kaksi ihastuttavaa koiraa, Alvin ja Stella. Lapset olivat etenkin koirista kovin riemuissaan ja niitä pitikin päästä taluttamaan ja paijaamaan vähän väliä.

Vekkuli taluttaa Alvinia.

Koirat vartioivat taustalla tietä, tytöt herneitä syömässä.

Tuli ne kesäkelitkin sitten ukkosineen. Onneksi niistä sai nauttia hyvässä seurassa!

Sukulaispurjehdus

Heinäkuun puolivälissä suuntasimme merelle muutaman päivän purjehdukselle sukulaisperheen kanssa. Ilmat olivat vähän kehnot, kun vähän väliä sateli ja tuuli oli vähäistä, mutta mukava reissu siitä silti kehkeytyi. Matkaan päästiin lähtemään pari päivää aiottua myöhemmin terhakan flunssan takia, mutta se ei onneksi venereissua haitannut.

Irroitimme köydet Turun Ruissalosta maanantaina iltapäivällä ja määränpää oli Pensar. Isommat tytöt viihtyivät kannen alla napostelemassa ja majoja rakentaen. Majoissa hoidettiin niin hevosia kuin muitakin eläimiä. Perusvoidepurkun löytyminen oli yksi kohokohta ja sen myötä hevoset saivat mm. päällensä rasvakuorrutteen ja pelastusrengas korjattiin samaisella rasvalla. Pienemmät tytöt ja aikuiset viettivät päivän ulkosalla pienistä vesisateista huolimatta. Sadevaatteet on onneksi keksitty! Meidän tytöillä oli veneessään valjaat yllä, jotta myös veneessä liikkuminen onnistuisi. Pelastusliivien lisäksi valjaat ovat oiva apu ja lapsetkin viihtyvät paremmin, kun voivat vapaammin veneessä liikkua. Paikallaan istuminen on etenkin pienille lapsille myrkkyä.

Nokkelan lempipaikka veneessä, takakulmauksen penkki.

Nokkela äidin kanssa kansikävelyllä

Palaamassa istumalaatikkoon.

Pensar oli mukava pieni paikka, jossa oli pieni ravintola. Ulkoa löytyi leikkipaikka ja ruohokenttä, jossa purkaa hieman energiaa. Isompien tyttöjen kanssa kävimme myös luontopolulla, josta olikin komeat näkymät ja matkan varrelta löytyi mustikoita matkaevääksi.

Pensarin satama

Matkantekovälineemme

Pensarin luontopolulla.

Täältähän löytyy sammalta!

Odota vähän, minä tulen.

Polku päättyi rannalle, jossa oli pari keinua ja pitkä liukumäki.

Puolenpäivän tienoilla lähdimme jatkamaan matkaa. Koska vene piti keskiviikkona palauttaa Ruissaloon, emme lähteneet kauemmas saaristoon vaan palasimme vähän takaisinpäin ja nousimme ylemmäs. Päämääränä oli Pähkinäinen. Paikka oli tupaten täynnä veneitä ja mukava paikka olikin!

Vekkulikin lähti kansikävelylle.

Pähkinäisessä oli hyvät suihkut, mukava hiekkaranta lasten uinteja varten, muutama keinu, pieni kahvila ja komea kansallispuistomaisema kallioineen. Aamu valkeni meille varhain, sillä matka kohti Turkua alkoi jo aamukahdeksalta, jotta olisimme perillä puolen päivän tienoilla. Aamupala syötiin ajossa ja matkalla näimme useamman laivan, josta etenkin lapset nauttivat suurin siemauksin. Aalto-huuto kuului kuorossa moneen otteeseen.

Nokkela rusinoiden kimpussa.

Vekkuli tarkastelee veneen takaosaa ja tähystää laivaa.

Nokkela seuraavan napostelun kimpussa.

Äiti! Tuolta tulee laiva!

Tämä oli mukavan pieni purjehdus, mutta olisihan tuolla pidempäänkin voinut olla. Lasten kanssa aina tapahtumia piisaa ja moneen tarvitsee varautua, joten parin päivän reisullekin oli melkein viikon tavarat mukana. Veneessä pitää kuitenkin olla kivaa, jotta sinne viitsii myös uudestaan lähteä!

Mansikkaa hakemassa

Sateinen kesä ja torilta tehdyt huonohkot mansikkaostokset sinetöivät päätöksen mennä keräämään talven mansikat itse. Isillä oli torstaina asiaa työpaikalle, joten samalta suunnalta katsottiin itsepoimintapaikka. Mansikoita löytyi ja ei kun matkaan.

Aloitimme rivin päästä ja tytöt kirmasivat pitkin rivejä, juttelivat muiden mansikoiden kerääjien kanssa ja ennen kaikkea söivät mahansa täyteen mansikoita. Nokkelaa kiinnostivat myös varsin erikoiset valkoiset mansikat (raakileet), joita jossain vaiheessa pienessä ämpärissä oli pohjan täydeltä. Todennäköisesti montaa noista valkoisista ei päätynyt masuun, koska mahakivuilta vältyttiin. Tytöt keräilivät sieltä täältä mansikoita, pistelivät poskeensa ja kun oma keräystahti alkoi tympiä, niin verokarhu iski äidin ämpäreille. Reipas kaksi tuntia vierähti mansikoiden äärellä, kunnes nälkä voitti ja lähdettiin lounaalle mustamakkarabaariin. Vekkuli kyseli keräämisen lomassa, koska oikein mennään loivaa alamäkeä. Yritin selittää, että nyt meidän keräyssuunta on loivaan ylämäkeen ja ihan hetkeen ei kannata kyllä alamäkeen mennä, kun siellä ei ole enää kerättävää. Tuo loiva alamäki vaivasi jonkun aikaa, joten jostain hän on varmasti tuon ilmaisun kuullut ja mietti sopiiko se tähän tilanteeseen.

Tytöt olisivat saaneet kyydin maitokärryillä pellolta autolle, mutta vain Nokkela uskaltautui kyytiin. Vekkulinkin selkeästi teki mieli, mutta aina kysyttäessä vastaus oli ei, en halua kyytiin. Lopulta Nokkela sai vierelleen osan keräämistämme mansikoista. Isot korit kuvassa ovat viereisen penkkirivin tätien keräämiä, joista toinen oli jo yli 80-vuotias. Aika hyvin sen ikäiseltä!

Nokkela nauttii mansikkakyydistä. Käsi kävi välillä apajilla...

Naama, paita ja housut mansikassa pakkauduimme autoon ja muutaman mutkan kautta kotiin. Ilmeisesti mansikkamaha on pohjaton sillä vielä kotonakin kerätyt mansikat tuntuivat maistuvan, etenkin Nokkelalle.

Vanhasta uutta ja tarpeellista

Tässä kesän ja loman kunniaksi iski ompeluvimma. Tytöille olin kaavaillut pyjamia käytöstä poistamistani paituleista ja kaavatkin piirsin niihin jo pari kuukautta sitten. Jotenkin se kankaiden leikkely sitten vain jäi ja projekti jäi odottamaan toteuttamistaan. Nämäkin kaikki valmistuivat jo pari viikkoa sitten, mutta kuvien siirtäminen koneelle ja kirjoittaminen tuntuu vievän oman aikansa.

Ompeluvimman oikeastaan käynnisti huomio siitä, että Vekkuli on kasvanut sen verran, että hupulliset pyyhkeet ovat käymässä pieniksi.Ja toisaalta Nokkelalle taas ns. nurkkahuppupyyhkeet ovat jo auttamattomasti liian pieniä ja tarvetta on isommalle huppupyyhkeelle. Mietin jo isomman hupullisen pyyhkeen metsästystä, kun isi kommentoi sivulauseessa Vekkulille, että sinulle tarvitsee varmaan hankkia kylpytakki. Jäin miettimään ajatusta ja nettikaupasta joitain kylpytakkeja katselinkin. Järkytyin, kun HelloKitty -kylpytakilla oli hintaa lähes 50 euroa. Toki yksivärisen perusversion olisi saanut noin 25 eurolla, mutta silti! Kävin sitten katsastamassa kangasvarastoni, koska muistini mukaan anoppi olisi jotakin froteekangasta tuonut meille joskus. Löytyihän se sieltä kaapista sitten. Vanha kylpytakki, josta oli jo hihatkin poistettu parempaan tarkoitukseen ja pari reikää löytyi helmasta. Kangasta oli kuitenkin juuri sopivasti siihen, että 116cm kylpytakki oli mahdollista ommella. Toisen hihan kanssa piti vähän improvisoida, mutta ylimääräisellä saumalla siitäkin selvittiin. Käyttäjä on ollut kylpytakkiin täysin tyytyväinen ja sehän se pääasia onkin. Nyt pitäisi kuulemma alkaa suunnitella jo toista kylpytakkia...

Kaava: Ottobre 6/2011

Koko: 116 

Tähän on mukava kietoutua saunan/suihkun jälkeen.

Pituutta olisi ehkä voinut olla hiven lisää, mutta kaavaan nähden tässäkin on jo ylimääräistä...

Kun kerran ompelukone ja saumuri oli kaivettu esille oli aika jatkaa aiemmin aloiteltua projektia eli pyjamaa. Vekkuli valitsi itselleen kuvioksi koiran ja siitähän tuli ihan näppärä paita. Housujen kanssa meinasi tulla hieman hankaluuksia, koska lahjepituus on sen verta suuri, että ajattelemastani mustasta kankaasta ei niitä enää saanut. Improvisoimme housut siis toisesta paitulista ja lisäsimme niihin polvipaikat paidan kankaasta vähän yhtenäisyyttä tuomaan. Kaavat oli koolle 110cm ja hiukan jännitti kuinka pyjama sopii, mutta juuri sopiva kesäpyjama näistä saatiin. Heti piti saada yöksi päällekin ja aamuisin ei meinata päivävaatteita vaihtaa lainkaan...

Kaava: Ottobre 6/2011

Koko: 110

Muuta: pyjaman lahkeisiin laitettu resorit päärmeiden sijaan

Meen pikkukoiran taakse piiloon, kun otat kuvaa.

Voin mä vähän ekä seisoakin...

 

Toinen "hieman" rästissä ollut projekti on ollut päiväpeitto Vekkulin lasten sänkyyn. Olin jo 2 vuotta sitten hankkinut kankaat päiväpeittoa varten taustatikkiä ja vinonauhaa myöten, mutta toteutus oli jäänyt uupumaan. Nyt sitten samalla innolla tämäkin työn alle. Vekkulille annoin vaihtoehdoiksi lilan ja tummansinisen kankaan, mutta neiti tyrmäsi molemmat katsomatta ja ilmoitti kovaan ääneen, että haluaa ruskean päiväpeiton. Asiaa ei auttanut edes ajattelemieni kankaiden katsominen. Ei, haluan ruskean päiväpeiton. Äidille tuli hieman päänvaivaa, että mitäs nyt sitten. Onneksi mummi (anoppi jälleen) oli tuonut meille joitakin aikoja sitten vanhan verhokankaan, joka on roikkunut ikkunassa joskus 70- ja 80-lukujen taitteessa isin lastenhuoneessa. Taustaväri on tummanruskea ja sen Vekkuli kelpuutti sitten päiväpeittokankaakseen. Eurokankaan vinonauhavalikoimasta tähän kankaaseen valikoitui vihreä vinonauha ja se sopivasti piristääkin ja keventää muuten tummaa kangasta. Päiväpeitolle pitikin päästä heti makoilemaan, kun se ompelukoneen alta valmistui! Onneksi on mieleinen!

Koko: n. 140 x 80 cm

Päällikangas: retrokangas varastoista

Alapuolen kangas: taustatikki Eurokankaasta

Muuta: päällikangas kiinnitetty taustatikkiin tikkaamalla pilvien kohdalta 

Päiväpeitto koko komeudessaan.

Väritkin sopivat lastenhuoneeseen ihan hyvin.

Samaan syssyyn tuli ommeltua sitten Nokkelankin lasten sänkyyn päiväpeitto. Kun nyt kerran on toiseen, niin onhan se kiva, että on molempiin. Nokkelalle onneksi kelpasi aiemmin tarjoamani lila kangas ja niinpä Nokkelan sänky näyttää tätä nykyä päivisin aika hempeältä. Kyllä tälläkin päiväpeitolla on usein käyty makoilemassa, että eiköhän tämäkin ole ihan nappisuoritus!

Koko: sama kuin toinen

Kankaat: uusia (kaapissa marinoituja), vastaavat kuin toisessa, Eurokankaasta 

Muuta: päällikangas tikattu kiinni taustatikkiin sydämien ääriviivoja myöten 

 

Tämä olikin nähtävillä jo aiemmin, kun postasin pinnasängyn vaihtumisesta lasten sänkyyn.

Kun kerran isosisko sai oman pyjaman, piti pikkusiskonkin saada omansa. Näistä kankaista ei kyllä Vekkulille olisi toisaalta saanutkaan kuin t-paita-shortsipyjaman, että sikälikin päädyin tekemään Nokkelalle omansa.

Kaava: Ottobre 6/2011

Koko: 92

Muuta: Lahkeiden suissa myös resorit 

 

Miten niin roskakaapille ei saa mennä?

Mä tuun hei kattoon sitä kameraa, nyt!

Lisäksi olin aloittanut Vekkulille tekemään "harkkapikkareita", mutta ne eivät koskaan ehtineet valmistua, kun neiti oppi kuivaksi sen verta nopeasti. Nyt sitten tuumasta toimeen, ja mikäpä sen mukavampaa kuin kirmata pihalla hiemen kevyemmällä vaipalla, kuin normisti.

Malli: piirretty Mannamaan vastaavista harkkahousuista

Koko: n. 90

Muuta: Froteesisus ja -imut vanhastapyyhkeestä, päällikangas "uusi" PUL-kangas

Peikot sienessä

 

Viimeisenä valmistuneena (vaan ei suinkaan vähäisimpänä) valmistui Kekelle uusi huppari. Sama huppari menee myös vauvan päälle, jolla se tällä hetkellä taitaakin olla. Kätevää, kun nukuet ja osa pehmoista on saman kokoisia, niin voi vaihdella vaatteita ja toisaalta ei tarvitse tehdä miljoonaa eri kokoista vaatetusta.

Malli: apinoitu Keken alkuperäisestä hupparista

Koko: sopii n. 30cm nukelle

Kangas: Samaa trikoota kuin Nokkelan pyjama

Muuta: huppua suurennettu alkuperäiseen nähden, niin nukenkin pää peittyy paremmin 

Keke komeilee uudessa tähtihupparissaan!

Tässähän näitä olikin parin viikon projekteiksi. Onneksi nämä olivat nopeita tehdä. Jotenkin se aloittaminen vaan on niin tuskallista. :) Pääasia, että näistä on iloa pitkään!

Ukkonen

Vaikka kesäsää onkin ollut tänä vuonna varsin koleaa ja sateista, on täällä silti esiintynyt ukkosia. Niitä on edeltänyt muutaman tunnin järkyttävän hiostava keli ja yhtäkkinen taivaan pimentyminen. Rankka vesikuuro on kestänyt muutaman minuutin ja koko homma on ohitse. Vekkulia on kiinnostanut salamat ja ukkonen jo jonkin aikaa ja aina välillä hän onkin kysellyt, koska ukkonen tulee. Eilen illalla oli sitten yksi ukkonen juuri iltapala-aikaan ja se tietysti herätti paljon kysymyksiä ja ihmettelyjä.

M: Katsopas ulos. Nyt taitaa ukkonen tulla, kun taivaalla välähti.
V: Koska tulee toinen ukkonen?
M: No se sama ukkonen taitaa edelleen tulla, mutta salamoita voi tulla useita.
V: Millainen se salama on?
M: Me asutaan tässä maantasalla, niin meille salamat näkyvät sellaisina valon välähdyksinä.
V: Isi, onko ukkonen aidan takana vai pihassa?
I: Ukkonen on tuolla ylhäällä pilvessä.
V: No, voisko se ukkonen tulla alas sieltä?
I: Ei, kun ukkonen on osa sitä pilveä.
V: No voisko sen sitten käydä vaikka kuumailmapallolla hakemassa tänne alas?
I: Ei se taida oikein onnistua.
V: No mutta kun se kuuma ilma voisi hakea sen ukkosen alas sieltä.
(pari salamaa näkyy ikkunasta)
V: Ehkä siellä taivaalla on monta ukkosta, kun tuli noin monta välähdystä.

Saunassa keskustelu jatkuu...
V: Näkyykö äiti välähdyksiä?
M: Nyt ei ole hetkeen näkynyt, mutta kuminaa on kyllä vähän kuulunut.
V: Voisko se salama vaikka soittaa ennen kuin välähtää?
M: Ei se kyllä pysty soittamaan.
V: No ukkonen voi kyllä soittaa.
M: Se on mahdollista silloin, kun soittaja on ihminen, jonka nimi on Ukkonen. Taivaalla oleva ukkonen ei kyllä soita, koska se on sääilmiö.
V: Miksi silloin se ukkonen voi soittaa, jos se on ihminen nimeltään Ukkonen.
M: Ihmisillä yleensä on puhelimia, mutta sateella, auringolla, pilvillä ja muilla sääilmiöillä ei ole puhelimia.
V: Mummilla on sellainen erilainen puhelin pöydällä. Miksi?
M: Sellaista puhelinta sanotaan lankapuhelimeksi. Ehkä se on mummilla varalla, jos kännykkä vaikka hukkuu tai unohtuu johonkin. Silloin voi kuitenkin soittaa, jos on tärkeää asiaa.
V: Joo, mummilla on toinen semmonen valkoinenkin puhelin. Se voi unohtua vaikka Mikon Leipään ja mummi voi sitten sillä toisella puhelimella soittaa sinne.
M: Onhan se ihan mahdollista, että kysyy onko puhelin löytynyt sieltä.
V: Mutta ehkä se ukkonen kuitenkin soittaa kohta.

Saunan jälkeen...
V: Miksi ukkonen ehti tänne illaksi?
I: Ukkonen oli jossain muualla päivällä ja se liikkui sellaisella nopeudella, että se ehti sitten tänne illaksi.
V: Tuliko se sillä kuumailmapallolla sieltä tänne meidän aidan taakse?

Nokkelan nopeat

Meidän reilu puolitoistavuotias neitokainen on nyt reilun kuukauden nukkunut Vekkulin kanssa samassa huoneessa. Iltatoimet on pystytty jakamaan tasaisemmin isin ja äidin kesken, kun on pystytty vuorottelemaan iltasatujen ja -toimien kesken. Nokkela hyväksyykin jo isin lukemaan ja nukuttamaan, mikä ei vielä pari kuukautta sitten tullut lainkaan kuuloon.

Nokkela tosin on sen verran kiipeävää sorttia, että pinnasänkyä piti hieman päivittää. Mummolassa äiti sai juuri ja juuri napattua kiinni unipussissa laidan yli kampeavan tytön ennen kuin putosi... Nyt onkin jo viikon verran nukuttu lasten sängyssä pinnasängyn vieressä. Pinnasänky voitaneen siirtää pois huoneesta, kun sinne ei enää haluta mennä (tai no Vekkuli kiipeää sinne välillä leikkimään, mutta muuten sänkyä ei enää käytetä).

Siinä ne nyt ovat rinnakkain. Vauvasänky ja isojen tyttöjen sänky.

Nokkela on alkanut lisäksi erittäin aktiivisesti harjoittelemaan pukemista. Riisuminen onnistuu jo sukkien, hattujen ja takkien osalta, mutta housut ovat liian vaikeat vielä riisua. Pukeminen sen sijaan onnistuu jo sukkien, housujen ja toki lakkien osalta. Välillä tosin vähän erehdytään siitä, mitkä ovat housut ja mitkä eivät... Etenkin Vekkulin paitoja on hauska pukea housuiksi tai hameeksi päälle.

Hameena isosiskon T-paita...kaula-aukko näytti sopivasti vyötäröltä...

Puhetta on alkanut myös tulla. Useampia sanoja on löytynyt Italian reissun jälkeen. Pitää aika hyvin paikkansa, että reissuilla opitaan aina uutta. Vekkuli oppi aikoinaan hyvin kävelemään, jopa juoksemaan ulkomaan reissulla ja Nokkela puolestaan sai nyt kipinän sanoihin. Löytyy äidin ja auton lisäksi jo muki, maito (aito), kurkku (kuukku), varpaat (vaapaat), heippa, ruoka (uoka), lintu (iitu), lentää (entää) jne. Monesti toistelee siskon perässä sanoja ja viimeksi mökkimatkalla nauraa kikattivatkin auton takapenkillä, kun toinen sanoi sanan ja toinen yritti toistaa sen. Kärpänen ja mjuut pienet lentävät ovat tosin vain "ka" ja kaivinkone ja traktori on "kai". Nyt tosin pystyy jo ulkopuolinenkin jotain ymmärtämään siitä, mitä Nokkela milloinkin tarkoittaa.

Mökillä ollessa hauskaa on keräillä käpyjä. Viimeisin villitys on mummin mökillä pyydystää sammakoita ja silitellä niitä kädessä. Etenkin Vekkuli nauttii pyydystämisleikistä ja silittelystä, mutta Nokkelaakin selkeästi sammakot kiinnostavat. Ja pitkät loikat ne vasta ihmetystä aiheuttavatkin.

Nokkela käpyjä keräämässä.

Täytyy välillä vähän pyyhkiä hikeä, kun esittelee saalista.

Siskokin on onnistuttu ylipuhumaan mukaan käpyjen keräämiseen.

Kahvilan ja kaupan vessassa

Lauantaina kävimme kahvilassa ja koska Vekkulin aamutoimet olivat jääneet kotona vajaiksi (ei kuulemma ollut lainkaan hätä), niin kahvilassa tuo hätä sitten yllätti ja päädyimme vessaan. Vessa oli kuitenkin varattu ja oven takana pieni tovi odoteltiin. Vessasta poistui vanhempi naishenkilö ja hän jäi pesemään käsiään, kun me sitten jo rynnistimme vessan puolelle. Vekkuli toki heti aloitti keskustelun totuttuun tapaansa.
V: Äiti, katso, tuossa seinässä on reikä.
M: No niinpäs onkin. Se on kyllä paikattu.
V: Joo, niin on. Äiti, miksi mummo oli täällä vessassa?
M: Mummolla oli varmaankin pissahätä ja sen takia hän kävi täällä vessassa.
V: Äiti, katso! Mummon pissa on roiskunut tuohon reunalle! (järkyttyneellä äänellä, koska pöntön reunalla oli yksi pisara) Täytyy heti pyyhkiä!
Poistuttuamme vessasta ei kyseisestä naishenkilöstä näkynyt kahvilassa enää jälkeäkään...

***

Läheisessä Prismassa käymme yleensä ruokaostoksilla ja tänään sielläkin sitten yllätti vessahätä. Vekkuli valitsi kaikista vapaina olevista kopeista ensimmäisen. Sisään astuttuaan neiti hoksasi pienet jarrujäljet pöntössä.
V: Täällä on joku käynyt kakalla. Onneksi rengas on kuitenkin kuiva.
M: Niin on. Se on hieno juttu.
V: Miksi tuolla pöntössä on kakkaa?
M: No joskus se kakka on koostumukseltaan sellaista, että se tarttuu pönttöön kiinni eikä lähde pelkällä vedellä. Se ei onneksi haittaa pöntön käyttöä.
V: Tuli jo. Voidaan mennä.