Kerhossa leikitään paljon. Koska kerholaisiakin on paljon, jaetaan porukkaa pienempiin ryhmiin leikkimään omia leikkejään. Kerhon antia käydään yhdessä sitten kerhon jälkeen innokkaasti läpi.
M: Mitäs tänään teitte kerhossa?
V: Me leikittiin ja sitten olikin jo evästauko.
M: Kävittekö jumppaamassa? (tiistaisin on yleensä jumppavuoro)
V: Ei kukaan ehtiny tänään jumppaamaan. Me vaan leikittiin.
M: No mitäs leikkiä te tänään leikitte? Leikitkö kauppaleikkiä vai prinsessaleikkiä?
V: No en leikkiny kauppaleikkiä, enkä laivaleikkiä. Prinsessaleikki oli jo täynnä, siellä oli jo viisi, niin sitten mä menin Tuukan ja Henrin kanssa pelaamaan.
M: No mitäs te pelasitte?
V: Korppipeliä.
Ystävät ovat myös tärkeitä. Sana ystävä on tullut meille todennäköisesti Mimmi Lehmä ja Varis kirjoista, koska aiemmin kerhokaverit ovat olleet kavereita. Nyt Vekkulilla on ystäviä.
V: Äiti, mä oon Iisan ystävä.
M: Se on hieno juttu. Onko Iisa sinunkin ystäväsi?
V: On se. Mä oon sen ystävä, niin sitten ei tartte olla yksin. Oon mä Janninkin ystävä.
Kun pikkusisko sairastaa ja mummikin on samaan aikaan kipeänä, täytyy turvautua kerhokuljetuksissa kerhokavereihin. Jannin kerhomatka menee käytännössä meidän kotimme ohitse ja heidän kyytiinsä sopi, niin saimme kerhokyydinkin järjestettyä sairasteluista huolimatta. Vekkuli oli aivan täpinöissään siitä, että pääsee Jannin äidin kyydillä kerhoon.
V: Kyllä Jannin äiti on kiltti, kun vie minut kerhoon. Minä pääsen pakettiautolla kerhoon. Istun sitten Jannin vieressä siellä keskellä. Minä itse kyllä kiipeän sinne auton kyytiin. (virne naamalla, joka ulottuu korvasta korvaan)
Kun sitten kerhosta kotiuduttiin vieraan kyydin viemänä ja tuomana, niin suu oli kyllä niin muikeana, että. Ujosteltu ei yhtään vaan matkat oli molempiin suuntiin pulputettu. Ilmeisesti kuljettaja oli saanut ajo-ohjeitakin, kun Vekkuli totesi, että "Kyllä Jannin äiti osasi kääntyä oikeasta kohdasta meille". Kotiin tuotiinkin roppakaupalla energiaa ja iloista mieltä. Se on mahtava juttu, että kyyti saatiin järjestymään.
V: Minä olen kyllä reipas tyttö! Kiipesin ihan itse sinne autoon sisään. Konttasin ensin vähän ja sitten pääsin sisälle. Jannin äiti toi minut sitten kotiinkin.
M: No mitäs te kerhossa sitten teitte?
V: Me mentin metsään! Siellä oli jo muurahaisia. Ne on jo heränny talviunilta. Sitten siellä oli maja. Luontokerholaiset on tehnyt sen majan. Miksi minä en ole luontokerhossa?
M: Luontokerho on maanantaisin ja se on vielä isompien kerho.
V: Se maja oli tehty parista kivestä ja siinä oli katto lumesta. Se oli aika pieni. Piti vuorotellen mennä sisälle. Sitten me jo mentiinkin syömään.
M: Ehdittekö leikkiä tänään?
V: No eei. Me pelattiin vaan. Mä pelasin eka ja Iisa pelas sitten.
M: Okei.
V: Maanantaina makkarat tehtiin, tiistaina tikut vuoltiin, keskiviikkona keitto keitettiin, torstaina tupahan kannettiin, perjantaina perheelle tarjottiin, lauantaina liemi latkittiin ja sunnuntaina suut pyyhittiin. Hyvää ruokahalua! Silleen me sanottiin ennen syömistä. Tiiakin (kerhotäti) opetteli sitä. Tai no, se kyllä jo osasi sen.
M: Mitäs tänään teitte kerhossa?
V: Me leikittiin ja sitten olikin jo evästauko.
M: Kävittekö jumppaamassa? (tiistaisin on yleensä jumppavuoro)
V: Ei kukaan ehtiny tänään jumppaamaan. Me vaan leikittiin.
M: No mitäs leikkiä te tänään leikitte? Leikitkö kauppaleikkiä vai prinsessaleikkiä?
V: No en leikkiny kauppaleikkiä, enkä laivaleikkiä. Prinsessaleikki oli jo täynnä, siellä oli jo viisi, niin sitten mä menin Tuukan ja Henrin kanssa pelaamaan.
M: No mitäs te pelasitte?
V: Korppipeliä.
Ystävät ovat myös tärkeitä. Sana ystävä on tullut meille todennäköisesti Mimmi Lehmä ja Varis kirjoista, koska aiemmin kerhokaverit ovat olleet kavereita. Nyt Vekkulilla on ystäviä.
V: Äiti, mä oon Iisan ystävä.
M: Se on hieno juttu. Onko Iisa sinunkin ystäväsi?
V: On se. Mä oon sen ystävä, niin sitten ei tartte olla yksin. Oon mä Janninkin ystävä.
Kun pikkusisko sairastaa ja mummikin on samaan aikaan kipeänä, täytyy turvautua kerhokuljetuksissa kerhokavereihin. Jannin kerhomatka menee käytännössä meidän kotimme ohitse ja heidän kyytiinsä sopi, niin saimme kerhokyydinkin järjestettyä sairasteluista huolimatta. Vekkuli oli aivan täpinöissään siitä, että pääsee Jannin äidin kyydillä kerhoon.
V: Kyllä Jannin äiti on kiltti, kun vie minut kerhoon. Minä pääsen pakettiautolla kerhoon. Istun sitten Jannin vieressä siellä keskellä. Minä itse kyllä kiipeän sinne auton kyytiin. (virne naamalla, joka ulottuu korvasta korvaan)
Kun sitten kerhosta kotiuduttiin vieraan kyydin viemänä ja tuomana, niin suu oli kyllä niin muikeana, että. Ujosteltu ei yhtään vaan matkat oli molempiin suuntiin pulputettu. Ilmeisesti kuljettaja oli saanut ajo-ohjeitakin, kun Vekkuli totesi, että "Kyllä Jannin äiti osasi kääntyä oikeasta kohdasta meille". Kotiin tuotiinkin roppakaupalla energiaa ja iloista mieltä. Se on mahtava juttu, että kyyti saatiin järjestymään.
V: Minä olen kyllä reipas tyttö! Kiipesin ihan itse sinne autoon sisään. Konttasin ensin vähän ja sitten pääsin sisälle. Jannin äiti toi minut sitten kotiinkin.
M: No mitäs te kerhossa sitten teitte?
V: Me mentin metsään! Siellä oli jo muurahaisia. Ne on jo heränny talviunilta. Sitten siellä oli maja. Luontokerholaiset on tehnyt sen majan. Miksi minä en ole luontokerhossa?
M: Luontokerho on maanantaisin ja se on vielä isompien kerho.
V: Se maja oli tehty parista kivestä ja siinä oli katto lumesta. Se oli aika pieni. Piti vuorotellen mennä sisälle. Sitten me jo mentiinkin syömään.
M: Ehdittekö leikkiä tänään?
V: No eei. Me pelattiin vaan. Mä pelasin eka ja Iisa pelas sitten.
M: Okei.
V: Maanantaina makkarat tehtiin, tiistaina tikut vuoltiin, keskiviikkona keitto keitettiin, torstaina tupahan kannettiin, perjantaina perheelle tarjottiin, lauantaina liemi latkittiin ja sunnuntaina suut pyyhittiin. Hyvää ruokahalua! Silleen me sanottiin ennen syömistä. Tiiakin (kerhotäti) opetteli sitä. Tai no, se kyllä jo osasi sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti