sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Elekielielämää

Nokkela ei juuri puhu eikä pukahda toisin kuin siskonsa samassa iässä. Hän on tosin kehittänyt lähes pettämättömän elekielen, jota ymmärtää myös harvemmin näkevät vaari ja mummu. Vessahädän yllättäessä Nokkela pyyhältää vessaan ja saattaa sanoa "ää" mennessään tai sitten tyynesti kävelee potalle istumaan. Jos äiti ei tilanteessa ole hereillä, niin vaippa kastuu. Jos vaatteet ehditään riisua, niin vaipat pysyvät kuivina (sitä kesää odotellessa...). Jos illalla Nokkelalle toteaa, että mennään pesemään hampaat, neiti taapertaa terhakkaasti vessaan, nousee korokkeelle seisomaan ja osoittelee vessan kaappia, jossa hammasharjoja säilytellään. Kun harja on otettu, osoittelee hän hammastahnaa ja nyökyttelee, kun tahnan ottaa kaapista laittaakseen harjaan tahnaa. Jos joku mainitsee sanan suihku, pyyhältää neiti pesuhuoneeseen ja nostelee hihojaan, että minä myös. Jos Nokkelaa pyytää sammuttamaan vessaan palamaan jääneet valot, käy neiti napsauttamassa valot pois päältä. Jos sana pastilli mainitaan, marssii hän päättäväisesti keittiön kaapin luo ja osoittelee ylös (ksylitol-pastillit ovat kaapin päällä).

Monessa suhteessa nyökyttely ja pään puistaminen toimivat parhaiten. Toki osoittelemallakin pystyy selventämään, mitä Nokkelalla juuri nyt on mielessään. Lisäkysymykset ja niihin saadut pään liikkeet tosin yleensä ratkaisevat ongelmat lopullisesti. Ja syliin haluttaessa molemmat kädet nousevat ylös tai jos toivotun sylin kädet on jossain työn touhussa kiedotaan pienet kädet omistavasti jalan ympärille. Jos nälkä on, niin Nokkela vetää hihat itse ylös ja taapertaa keittiöön kolisuttelemaan syöttötuoliaan.

Eläinten ääniä Nokkela jonkun verran jo osaa. Lehmä sanoo "uuu", possu "öh öh" ja koira "au au". Autot päristävät, äiti on useimmiten "äijä" ja rakkaan unilelun löytyessä huudetaan "haa!"."Oho" on yleisimmin käytetty sana. Sitä voi käyttää, jos jotakin putoaa lattialle, jokin kaatuu, itse pyllähtää tai jotakin hassua tapahtuu.

Joskus on toki tilanteita, joissa puheesta olisi selvä apu. Joskus ei yksinkertaisesti voi ymmärtää, mikä toista vaivaa tai mikä on hätänä. Joskus kelloon katsominen auttaa eli nälkä on saattanut yllättää tai väsy. Joskus kiukunpuuskat jäävät mysteereiksi. Eiköhän se puhe sieltä kuitenkin aikanaan tule. Toistaiseksi kommunikointi sujuu varsin mallikkaasti ilman puhettakin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mikähän vuosikerta tää syksyllä 2010 syntynyt oikein on? Tunnen nimittäin 9 samaisena syksynä syntynyttä lasta, joista yksi puhuu ja hänkin on poika (against all the odds). Meillä myös elekieli on se parempi, joskin nyt vihdoin alkaa kuullostaa siltä, että verbaaliikkaakin luvassa ("kiita" on kiitos, onhan se ihan hieno eka sana).

Maija kirjoitti...

Ilmeisesti 2010 vuosikerralla on muut jutut mielessä kuin puhuminen. :) Minäkin nimittäin tiedän useampia, jotka eivät juuri mitään haastele. Nyt on alkanut tulla sanoista tavuja, kuten kakka on "kka" jne. Mutta pääasia, että jollain pärjää ja tulee ymmärretyksi.