Aloitin kirjoittaa tätä postausta jo ennen vuoden vaihdetta, kun Nokkelan mittariin kertyi lisävuosi. Nyt saan sen sitten valmiiksi ja ihan julkaistua!
Vähän ennen joulua tuli 4 vuotta täyteen ja kyllä sitä jo pitkän aikaa odoteltiinkin. Vielä viikko ennen joulua kaupungilla Nokkela totesi tutuille ja tuntemattomille: "Moi! Mä oon Nokkela ja mä oon kolme. Kohta neljä."
Neuvolassakin käytiin ennen virallista syntymäpäivää, jotta saatiin mitat selville. Pituutta on kertynyt jo 108 cm ja painoa 17,2 kg. Nokkela on siirtynyt nyt toiseksi ylimmälle pituuskäyrälle ja painossa on miinuskäyriltä päästy nollalle. Tehtäviä tehtiin tällä kertaa myös, vaikka ihan yksin ei sinne terveydenhoitajan luo uskallettu vielä mennä. Pinon kasaus onnistui hienosti, samoin viivaa pitkin kävely ja yhdellä jalalla pomppiminen. Myös värit ja eläimet tunnistettiin hienosti ja mikä mahtavinta, noin kuukausi ennen neuvolaa opittiin R.
R kuului äidin mielestä aina silloin tällöin puheesta, mutta aina jos pyysi saada kuulla sanan uudelleen, niin vastaukseksi sai L:llisen version tai sitten jotain ihan muuta. Yksi lauantaiaamu viereen kömpi taas hetkeksi köllöttelemään uninen tyttö ja jonkun aikaa kuvittelinkin tytön nukahtaneen, kun kovin hiljaista oli. Yhtäkkiä vierestä kuuluikin hiljaisella äänellä: "Ärrrrrrrrr." Sen jälkeen meillä onkin rohkeasti päristelty. :)
Nokkela on myös oppinut huijaamaan ja kiertämään vastuuta. Kaikki sotkut ja silput on Vekkulin tekemiä ja koskaan ei hän itse tietenkään ole ollut millään tavalla asioihin osallinen, vaikka sisko ei olisi ollut edes kotona. Tätä on nyt alettu kitkeä pois, koska valehtelemalla ei elämässä pitkälle pötki ja toisen syyttä syyttäminen on nimenomaan valehtelua ja toisaalta myös sitä, että ei itse ota vastuuta tekemisistään. Pitää pystyä tilanteessa kuin tilanteessa seisomaan omien tekojen ja sanojen takana, vaikka ei se aina niin kovin ihanaa olisikaan.
Nokkela on myös yleensä perheen sanaseppo kaikenlaisilla tarinoillaan ja jutuillaan. Vaikka joskus kommentit saattavatkin olla aika sattumaa, niin monesti ne kyllä osuvat ja uppoavat. Mummun kanssa Nokkela keskusteli nukkumisjärjestelyistään:
N: Mulla onkin sängyn vieressä ikkuna, mutta Vekkulilla ei ole.
M: Jaa. No onkos siinä sitten vähän kylmä näin talvella, kun on ikkuna vieressä?
N: No ei. Se (ikkuna) on kiinni!
Syntymäpäivän jälkeisenä päivänä neljän vuoden täyttymistä toitotettiin joka välissä. Jopa sisko sai siitä oman osansa.
N: Mä oonkin nyt neljä. Ootko sä vielä viisi?
Nokkela on tänä vuonna myös ottanut uusia urheilulajeja omakseen. Luistelua on muutama kerta käyty jo kokeilemassa ja niillä pysytään pystyssä ja jos kaadutaan, niin hän pääsee itse nousemaan ylös. Liikkumaan ei vielä kovin hyvin luistimilla osata, mutta se tulee aikanaan, kun saadaan vähän varmuutta ja itseluottamusta kehiin. Hiihtämistä on myös kokeiltu ja se on kivaa. Kovin lujaa ei Nokkela vielä laduilla päästele, mutta homman täytyykin vielä tässä vaiheessa olla hauskaa (ja lyhytkestoista), että innostus lajin opetteluun säilyisi. Mäessäkin Nokkela on käynyt ja auraus onnistuu aina silloin tällöin. Valjaat päällä isokin mäki päästään ehjänä alas asti ja eiköhän se aurakin sieltä sitten ajan myötä löydy. Temppuilussa puolestaan Nokkela on oppinut liudan erilaisia hippoja ja kehon hallintaan tähtääviä juttuja. Reilu puolituntinen on viikon odotetuimpia hetkiä ja onhan se Nokkelan ihan ikioma harrastus. Se on toisaalta myös hyvää harjoitusta sille, että sisko ei joka paikassa ole aina mukana.
Nokkelalta löytyy päikästä useita ikäisiään kavereita ja leikit onnistuu pääsääntöisesti kaikkien kanssa. Häneltä löytyy myös sympatiaa muita kohtaan, koska oli päikässä yksi päivä tarjonnut oman unilelunsa 2-vuotiaalle tytölle, jonka oma unilelu oli jäänyt kotiin, koska pienempi tarvitsisi sitä kuitenkin enemmän kuin hän. Lisäksi hän monesti riisuu isosiskoltaan ulkovaatteet, jos isosiskolle sattuu huono päivä ja hänellä on hyvä päivä. Toisen auttaminen onnistuu siis monella eri tavalla.
Yöt Nokkela puolestaan kukkuu. Tai no. Nukkuu pääsääntöisesti, mutta unen kokonaismäärä on aika vähäinen. Päikässä nukutaan kuulemma noin kolmen vartin päikkärit ja kotona ei uni tule silmään ennen kymmentä kovinkaan usein. Aamuisin pompataan ylös kuitenkin normaalisti heti kuuden jälkeen. Harvassa tosin ovat ne aamut, että Nokkela olisi väsynyt, päinvastoin, hän on yleensä se aamun aurinko, jolta unihiekat karisee silmistä hyvin vauhdikkaasti. Viikonloppuisin hän toki nukkuu reilusti pidempään, mutta silloin usein ne päikkärit jäävätkin välistä. Jos nukahdus tapahtuu omaan sänkyyn, niin siellä pääsääntöisesti koko yö nukutaan. Usein äiti ja isikin jo menevät nukkumaan yhtä aikaa neidin kanssa ja viereen ei enää siinä vaiheessa jaksa könytä pieneen lasten sänkyyn. Niinpä neiti aika usein nukkuu isossa sängyssä äidin peiton alla. Uskon tämän olevan kuitenkin ohimenevää seuran kaipuuta, kun Vekkuli on siirtynyt nukkumaan omaan huoneeseensa ja Nokkelalle se on ehkä vähän pelottavaa olla vielä yksin omassa huoneessa.
Toisaalta omassa huoneessa on myös hohtonsa. Viime päivinä Nokkela on joka ilta siivonnut huoneensa ennen nukkumaanmenoa, ettei sitten yöllä kukaan kompastu. Jokin aika sitten molempien huoneet olivat kaaoksen oppikirjasta, mutta perusteellisen järjestelyn jälkeen (äidin avustamana) tytötkin ovat alkaneet tykätä huoneen järjestyksestä ja siitä, että kaikilla on omat paikkansa, josta asiat löytyvät helposti.
Sellainen nelivuotias meillä asustaa. Nyt jo tosin kertoo kaikille, että "ennen joulua mä täytän sitten viisi!".
Vähän ennen joulua tuli 4 vuotta täyteen ja kyllä sitä jo pitkän aikaa odoteltiinkin. Vielä viikko ennen joulua kaupungilla Nokkela totesi tutuille ja tuntemattomille: "Moi! Mä oon Nokkela ja mä oon kolme. Kohta neljä."
Neuvolassakin käytiin ennen virallista syntymäpäivää, jotta saatiin mitat selville. Pituutta on kertynyt jo 108 cm ja painoa 17,2 kg. Nokkela on siirtynyt nyt toiseksi ylimmälle pituuskäyrälle ja painossa on miinuskäyriltä päästy nollalle. Tehtäviä tehtiin tällä kertaa myös, vaikka ihan yksin ei sinne terveydenhoitajan luo uskallettu vielä mennä. Pinon kasaus onnistui hienosti, samoin viivaa pitkin kävely ja yhdellä jalalla pomppiminen. Myös värit ja eläimet tunnistettiin hienosti ja mikä mahtavinta, noin kuukausi ennen neuvolaa opittiin R.
R kuului äidin mielestä aina silloin tällöin puheesta, mutta aina jos pyysi saada kuulla sanan uudelleen, niin vastaukseksi sai L:llisen version tai sitten jotain ihan muuta. Yksi lauantaiaamu viereen kömpi taas hetkeksi köllöttelemään uninen tyttö ja jonkun aikaa kuvittelinkin tytön nukahtaneen, kun kovin hiljaista oli. Yhtäkkiä vierestä kuuluikin hiljaisella äänellä: "Ärrrrrrrrr." Sen jälkeen meillä onkin rohkeasti päristelty. :)
Nokkela on myös oppinut huijaamaan ja kiertämään vastuuta. Kaikki sotkut ja silput on Vekkulin tekemiä ja koskaan ei hän itse tietenkään ole ollut millään tavalla asioihin osallinen, vaikka sisko ei olisi ollut edes kotona. Tätä on nyt alettu kitkeä pois, koska valehtelemalla ei elämässä pitkälle pötki ja toisen syyttä syyttäminen on nimenomaan valehtelua ja toisaalta myös sitä, että ei itse ota vastuuta tekemisistään. Pitää pystyä tilanteessa kuin tilanteessa seisomaan omien tekojen ja sanojen takana, vaikka ei se aina niin kovin ihanaa olisikaan.
Nokkela on myös yleensä perheen sanaseppo kaikenlaisilla tarinoillaan ja jutuillaan. Vaikka joskus kommentit saattavatkin olla aika sattumaa, niin monesti ne kyllä osuvat ja uppoavat. Mummun kanssa Nokkela keskusteli nukkumisjärjestelyistään:
N: Mulla onkin sängyn vieressä ikkuna, mutta Vekkulilla ei ole.
M: Jaa. No onkos siinä sitten vähän kylmä näin talvella, kun on ikkuna vieressä?
N: No ei. Se (ikkuna) on kiinni!
Syntymäpäivän jälkeisenä päivänä neljän vuoden täyttymistä toitotettiin joka välissä. Jopa sisko sai siitä oman osansa.
N: Mä oonkin nyt neljä. Ootko sä vielä viisi?
Nokkela on tänä vuonna myös ottanut uusia urheilulajeja omakseen. Luistelua on muutama kerta käyty jo kokeilemassa ja niillä pysytään pystyssä ja jos kaadutaan, niin hän pääsee itse nousemaan ylös. Liikkumaan ei vielä kovin hyvin luistimilla osata, mutta se tulee aikanaan, kun saadaan vähän varmuutta ja itseluottamusta kehiin. Hiihtämistä on myös kokeiltu ja se on kivaa. Kovin lujaa ei Nokkela vielä laduilla päästele, mutta homman täytyykin vielä tässä vaiheessa olla hauskaa (ja lyhytkestoista), että innostus lajin opetteluun säilyisi. Mäessäkin Nokkela on käynyt ja auraus onnistuu aina silloin tällöin. Valjaat päällä isokin mäki päästään ehjänä alas asti ja eiköhän se aurakin sieltä sitten ajan myötä löydy. Temppuilussa puolestaan Nokkela on oppinut liudan erilaisia hippoja ja kehon hallintaan tähtääviä juttuja. Reilu puolituntinen on viikon odotetuimpia hetkiä ja onhan se Nokkelan ihan ikioma harrastus. Se on toisaalta myös hyvää harjoitusta sille, että sisko ei joka paikassa ole aina mukana.
 |
| Hiihtoharjoituksissa |
 |
| Lasketteluvaljaita testaamassa mattohississä |
Nokkelalta löytyy päikästä useita ikäisiään kavereita ja leikit onnistuu pääsääntöisesti kaikkien kanssa. Häneltä löytyy myös sympatiaa muita kohtaan, koska oli päikässä yksi päivä tarjonnut oman unilelunsa 2-vuotiaalle tytölle, jonka oma unilelu oli jäänyt kotiin, koska pienempi tarvitsisi sitä kuitenkin enemmän kuin hän. Lisäksi hän monesti riisuu isosiskoltaan ulkovaatteet, jos isosiskolle sattuu huono päivä ja hänellä on hyvä päivä. Toisen auttaminen onnistuu siis monella eri tavalla.
Yöt Nokkela puolestaan kukkuu. Tai no. Nukkuu pääsääntöisesti, mutta unen kokonaismäärä on aika vähäinen. Päikässä nukutaan kuulemma noin kolmen vartin päikkärit ja kotona ei uni tule silmään ennen kymmentä kovinkaan usein. Aamuisin pompataan ylös kuitenkin normaalisti heti kuuden jälkeen. Harvassa tosin ovat ne aamut, että Nokkela olisi väsynyt, päinvastoin, hän on yleensä se aamun aurinko, jolta unihiekat karisee silmistä hyvin vauhdikkaasti. Viikonloppuisin hän toki nukkuu reilusti pidempään, mutta silloin usein ne päikkärit jäävätkin välistä. Jos nukahdus tapahtuu omaan sänkyyn, niin siellä pääsääntöisesti koko yö nukutaan. Usein äiti ja isikin jo menevät nukkumaan yhtä aikaa neidin kanssa ja viereen ei enää siinä vaiheessa jaksa könytä pieneen lasten sänkyyn. Niinpä neiti aika usein nukkuu isossa sängyssä äidin peiton alla. Uskon tämän olevan kuitenkin ohimenevää seuran kaipuuta, kun Vekkuli on siirtynyt nukkumaan omaan huoneeseensa ja Nokkelalle se on ehkä vähän pelottavaa olla vielä yksin omassa huoneessa.
Toisaalta omassa huoneessa on myös hohtonsa. Viime päivinä Nokkela on joka ilta siivonnut huoneensa ennen nukkumaanmenoa, ettei sitten yöllä kukaan kompastu. Jokin aika sitten molempien huoneet olivat kaaoksen oppikirjasta, mutta perusteellisen järjestelyn jälkeen (äidin avustamana) tytötkin ovat alkaneet tykätä huoneen järjestyksestä ja siitä, että kaikilla on omat paikkansa, josta asiat löytyvät helposti.
Sellainen nelivuotias meillä asustaa. Nyt jo tosin kertoo kaikille, että "ennen joulua mä täytän sitten viisi!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti