Neljävuotias neiti

Aloitin kirjoittaa tätä postausta jo ennen vuoden vaihdetta, kun Nokkelan mittariin kertyi lisävuosi. Nyt saan sen sitten valmiiksi  ja ihan julkaistua!

Vähän ennen joulua tuli 4 vuotta täyteen ja kyllä sitä jo pitkän aikaa odoteltiinkin. Vielä viikko ennen joulua kaupungilla Nokkela totesi tutuille ja tuntemattomille: "Moi! Mä oon Nokkela ja mä oon kolme. Kohta neljä."

Neuvolassakin käytiin ennen virallista syntymäpäivää, jotta saatiin mitat selville. Pituutta on kertynyt jo 108 cm ja painoa 17,2 kg. Nokkela on siirtynyt nyt toiseksi ylimmälle pituuskäyrälle ja painossa on miinuskäyriltä päästy nollalle. Tehtäviä tehtiin tällä kertaa myös, vaikka ihan yksin ei sinne terveydenhoitajan luo uskallettu vielä mennä. Pinon kasaus onnistui hienosti, samoin viivaa pitkin kävely ja yhdellä jalalla pomppiminen. Myös värit ja eläimet tunnistettiin hienosti ja mikä mahtavinta, noin kuukausi ennen neuvolaa opittiin R.

R kuului äidin mielestä aina silloin tällöin puheesta, mutta aina jos pyysi saada kuulla sanan uudelleen, niin vastaukseksi sai L:llisen version tai sitten jotain ihan muuta. Yksi lauantaiaamu viereen kömpi taas hetkeksi köllöttelemään uninen tyttö ja jonkun aikaa kuvittelinkin tytön nukahtaneen, kun kovin hiljaista oli. Yhtäkkiä vierestä kuuluikin hiljaisella äänellä: "Ärrrrrrrrr." Sen jälkeen meillä onkin rohkeasti päristelty. :)

Nokkela on myös oppinut huijaamaan ja kiertämään vastuuta. Kaikki sotkut ja silput on Vekkulin tekemiä ja koskaan ei hän itse tietenkään ole ollut millään tavalla asioihin osallinen, vaikka sisko ei olisi ollut edes kotona. Tätä on nyt alettu kitkeä pois, koska valehtelemalla ei elämässä pitkälle pötki ja toisen syyttä syyttäminen on nimenomaan valehtelua ja toisaalta myös sitä, että ei itse ota vastuuta tekemisistään. Pitää pystyä tilanteessa kuin tilanteessa seisomaan omien tekojen ja sanojen takana, vaikka ei se aina niin kovin ihanaa olisikaan.

Nokkela on myös yleensä perheen sanaseppo kaikenlaisilla tarinoillaan ja jutuillaan. Vaikka joskus kommentit saattavatkin olla aika sattumaa, niin monesti ne kyllä osuvat ja uppoavat. Mummun kanssa Nokkela keskusteli nukkumisjärjestelyistään:
N: Mulla onkin sängyn vieressä ikkuna, mutta Vekkulilla ei ole.
M: Jaa. No onkos siinä sitten vähän kylmä näin talvella, kun on ikkuna vieressä?
N: No ei. Se (ikkuna) on kiinni!

Syntymäpäivän jälkeisenä päivänä neljän vuoden täyttymistä toitotettiin joka välissä. Jopa sisko sai siitä oman osansa.
N: Mä oonkin nyt neljä. Ootko sä vielä viisi?

Nokkela on tänä vuonna myös ottanut uusia urheilulajeja omakseen. Luistelua on muutama kerta käyty jo kokeilemassa ja niillä pysytään pystyssä ja jos kaadutaan, niin hän pääsee itse nousemaan ylös. Liikkumaan ei vielä kovin hyvin luistimilla osata, mutta se tulee aikanaan, kun saadaan vähän varmuutta ja itseluottamusta kehiin. Hiihtämistä on myös kokeiltu ja se on kivaa. Kovin lujaa ei Nokkela vielä laduilla päästele, mutta homman täytyykin vielä tässä vaiheessa olla hauskaa (ja lyhytkestoista), että innostus lajin opetteluun säilyisi. Mäessäkin Nokkela on käynyt ja auraus onnistuu aina silloin tällöin. Valjaat päällä isokin mäki päästään ehjänä alas asti ja eiköhän se aurakin sieltä sitten ajan myötä löydy. Temppuilussa puolestaan Nokkela on oppinut liudan erilaisia hippoja ja kehon hallintaan tähtääviä juttuja. Reilu puolituntinen on viikon odotetuimpia hetkiä ja onhan se Nokkelan ihan ikioma harrastus. Se on toisaalta myös hyvää harjoitusta sille, että sisko ei joka paikassa ole aina mukana.

Hiihtoharjoituksissa

Lasketteluvaljaita testaamassa mattohississä

Nokkelalta löytyy päikästä useita ikäisiään kavereita ja leikit onnistuu pääsääntöisesti kaikkien kanssa. Häneltä löytyy myös sympatiaa muita kohtaan, koska oli päikässä yksi päivä tarjonnut oman unilelunsa 2-vuotiaalle tytölle, jonka oma unilelu oli jäänyt kotiin, koska pienempi tarvitsisi sitä kuitenkin enemmän kuin hän. Lisäksi hän monesti riisuu isosiskoltaan ulkovaatteet, jos isosiskolle sattuu huono päivä ja hänellä on hyvä päivä. Toisen auttaminen onnistuu siis monella eri tavalla.

Yöt Nokkela puolestaan kukkuu. Tai no. Nukkuu pääsääntöisesti, mutta unen kokonaismäärä on aika vähäinen. Päikässä nukutaan kuulemma noin kolmen vartin päikkärit ja kotona ei uni tule silmään ennen kymmentä kovinkaan usein. Aamuisin pompataan ylös kuitenkin normaalisti heti kuuden jälkeen. Harvassa tosin ovat ne aamut, että Nokkela olisi väsynyt, päinvastoin, hän on yleensä se aamun aurinko, jolta unihiekat karisee silmistä hyvin vauhdikkaasti. Viikonloppuisin hän toki nukkuu reilusti pidempään, mutta silloin usein ne päikkärit jäävätkin välistä. Jos nukahdus tapahtuu omaan sänkyyn, niin siellä pääsääntöisesti koko yö nukutaan. Usein äiti ja isikin jo menevät nukkumaan yhtä aikaa neidin kanssa ja viereen ei enää siinä vaiheessa jaksa könytä pieneen lasten sänkyyn. Niinpä neiti aika usein nukkuu isossa sängyssä äidin peiton alla. Uskon tämän olevan kuitenkin ohimenevää seuran kaipuuta, kun Vekkuli on siirtynyt nukkumaan omaan huoneeseensa ja Nokkelalle se on ehkä vähän pelottavaa olla vielä yksin omassa huoneessa.

Toisaalta omassa huoneessa on myös hohtonsa. Viime päivinä Nokkela on joka ilta siivonnut huoneensa ennen nukkumaanmenoa, ettei sitten yöllä kukaan kompastu. Jokin aika sitten molempien huoneet olivat kaaoksen oppikirjasta, mutta perusteellisen järjestelyn jälkeen (äidin avustamana) tytötkin ovat alkaneet tykätä huoneen järjestyksestä ja siitä, että kaikilla on omat paikkansa, josta asiat löytyvät helposti. 

Sellainen nelivuotias meillä asustaa. Nyt jo tosin kertoo kaikille, että "ennen joulua mä täytän sitten viisi!".

Joulun aika 2014

Vaikka joulusta onkin jo kuukausi, niin ajattelin tänne silti kirjoitella muistiin, mitä kuluneena jouluna ehdittiinkään touhuta.
Joulukuusi viriteltiin itsenäisyyspäivänä tyttöjen viikon kestäneen kinuamisen jälkeen. Koristeiden paikkaa vaihdettiin käytännössä päivittäin ja niinpä se oli joka päivä aina yhtä virkistävä näky, kun ei päässyt liikaa tottumaan ulkonäköön. :)
Lomaa sain pitää ennen joulua pari päivää, joten saatiin tyttöjen kanssa viikon breikki normaaliin arkeen. Joulu edeltävä viikonloppu kului vauhdikkaasti. Lauantaiaamuna kävimme koko perheen voimalla Kuohussa uimassa ja siellä oli varsin mukavaa, kun kerrankin oli suhteellisen väljää uiskennella. Nokkela oppi kellumaan ja uimaan vähän matkaa selällään. Mahallaankin meni ehkä metri pari, mutta sitten "mä upposin", kuten Nokkela asian ilmaisi. Tämän jälkeen isotäti tuli kylään, kun ei vielä ollut nykyistä kotiamme nähnyt. Glögit ja piparit siinä sitten näppärästi nautittiin ja virittäydyttiin pikku hiljaa joulutunnelmaan. Lauantai-iltana lähdimme kaveriperheen luokse kyläänja ohjelmassa oli pizzojen tekeminen ja paistaminen leivinuunissa. Maultaan tuli kyllä mahtavia pizzoja ja lapset tykkäsivät täyttämisestä. Reissun aikana kaveriperheen nuorimmainen lapsi alkoi oksentaa ja kotiin lähdimmekin pienen pelon saattelemana, että jääkö meiltä tänäkin vuonna jouluruoat syömättä (mahatauti vieraili kaksi vuotta sitten juuri jouluna meillä).

Sunnuntaina kaivettiin käsipelissä sähkökaapelille oja talolta ulkovarastolle (meni poikki maalämpökaivon asennuksen yhteydessä). Maa ei ollut vielä pahasti jäässä ja lapiolla kaivaminen onnistui helposti (mitä ei olisi onnistunut enää pari päivää myöhemmin, kun pakkasta oli sunnuntainakin jo 10 astetta). Kaivuuhommien jälkeen pyörähdettiin isännän lapsuudenystävän äidin luona (olemme tavaneet vierailla hänen luonaan aina ennen joulua) ja toisen kaveriperheen luona (olemme ristiin lastemme kummeja).

Maanantaina olikin sitten ensimmäinen virallinen lomapäivä ja Nokkelan oikea syntymäpäivä. Kaverisynttäreitä vietettiin reilu viikko aiemmin (leivottiin yhdessä gluteenittomia pipareita ja koristeltiin niitä). Ja kyllähän se synttärilahjaksi saatu lego-rakennelma piti heti tietysti myös kasata. :) Isäntä starttasi aamulla töihin ja me tyttöjen kanssa pakattiin viikon tarvikkeet ja leipomon kautta lähdimme kohti mummolaan. Täytyihän varsinaista syntymäpäivää jotenkin juhlistaa, niin sen takia haettiin leipomosta herkkuja mummolaan vietäväksi. Nokkela halusi kermamunkkeja ja niitähän sitten hankittiin useampi kappale mukaan. Ja kyllähän ne hyvältä maistuivatkin! Iltapäivällä saatiin tosiaan ajella valoisan aikaan ja perillä oltiin jo alkuillasta, niin ehdittiin kierroksia hiukan laskea ennen kuin tarvitsi rauhoittua nukkumaan (mikä on yleensä hiukan toisin normiviikonloppukäynnillä, kun ajelemaan päästään vasta töiden jälkeen).

Tiistai olikin sitten toimintaa täynnä mummolassa. Leivottiin pipareita (itse tehdystä taikinasta) reilu määrä. Tytöt saivat itse valita muotit, joten valmiiksi asti päätyi kissoja, koiria, possuja, kuusia (tai tähdenlentoja, kuten tytöt näitä nimittivät), ukkoja ja enkeleitä. Taisipa joukkoon mahtua myös sydämiä ja puolikuita sekä hevosia. Tämän lisäksi tytöt saivat leipoa pullia (voisilmäpullia tietysti!). Nämä ovat niitä ehdottomia suosikkipuuhia mummolassa. Joka kerta kysytään, että mitä me mummu voitais tänään leipoa? Illalla kävimme kyllä myös ulkoilemassa pikkupakkasissa, tytöistä oli hauskaa leikkiä taskulamppujen kanssa piilosta ja hippaa.

Ehdottomasti pitää saada voisilmäpullia!

Piparisaalista

Aattoaamu valkeni kuulaana ja kohtuullisen kirpakassa pakkasessa. Lähdimme tyttöjen käymään muutaman kilometrin päässä kylän aattohartaudessa, jossa "oli se sama satu kuin päikän joulukirkossa", kuten Nokkela asian ilmaisi. Hartauden päätteeksi juotin mehut ja kahvit pipareiden kera ja lähdettiin takaisin mummolaan joulupuurolle. Tämän jälkeen lähdettiin viemään kynttilät haudoille ja käytiin kaupasta tekemässä viime hetken ostokset (lähinnä vihanneksia ja maitoa). Tämän jälkeen palasimme mummolaan kahvittelemaan ja isäkin pääsi perille mummolaan (oli siis alkuviikon töissä). Ennen kahvia paisteltiin itse thedystä taikinasta  Ruokailu suoritettiin hyvissä ajoin ja alettiin nostaa kierroksia siitä, tuleeko se pukki vai ei. Tietääkö pukki varmasti, että olemme täällä mummolassa? Osaako pukki tulla perille?

Tähtiä, enkeli ja seuraavaksi laukkuja

Jos mä ihan vähän vielä painan tästä?

Ja tulihan se pukkikin viimein! Kopina kuului ovelta ja pukkihan sieltä saapui säkin kanssa. Suut olivat korvissa ja hiukan tuntui tilanne jännittävän. Molemmat tytöt kiipesivät äidin syliin ja tuolin käsinojalle ja siitä sitten uskalsi vähän pukin kanssa haastella. Tytöt lauloivat pukille "Joulukirkkoon" ja "Joulupukki" sekä "Pikkukoira laulaa". Nokkelalta olisi irronnutt tämänkin jälkeen vaikka kuinka monta lisälaulua, mutta koska pukin aika on rajallinen, niin piti siirtyä keskusteluosioon. Pukki tiedusteli tytöiltä, mikä joulussa on parasta? Molemmat tytöt vastasivat yhdestä suusta "Piparit". Ja vaikka pukki kuinka tiedusteli, niin vastaus pyöri pipareissa pitkään. Nokkela selitti pipareista pitkät pätkät, mutta Vekkuli viimein kuiskutteli jo vähän lahjojenkin suuntaan. Toiseksi parasta joulussa on lahjat. Sen jälkeen pukki havahtuikin, että hetkinen, olihan hänellä tosiaan lahjojakin mukana. Konttikin löytyi, josta törrötti pari risua ja ne olivat matkalla Heinolaan Pekalle ja Mikkeliin Jussille, jotka olivat olleet tuhmia. Tytöt auttoivat pukkia jakamaan lahjat. Vekkuli tunnistaa jo hyvin kirjaimia, joten hän pystyi aika pitkälle päättelemään, kenelle mikäkin lahja oli osoitettu. Sitten saateltiinkin pukki pitkälle matkalle takaisin ja toivotettiin turvallista matkaa. Lahjat aukesivat rivakasti ja niistä paljastui monta haluttua tavaraa. Nokkelan ensimmäisestä paketista kuoriutui mitta (3 metrin ihan oikea mitta), josta tuli välittömästi suuri aarre. "Tällaista mä olen aina toivonut ja pukki osasi tuoda minulle ihan OMAN mitan". Mitta kulkikin tästä eteenpäin koko ajan mukana ja jos se johonkin jäi, niin valtava huoli ja parku oli välittömästi korvin kuultavissa. Vekkulille puolestaan ensimmäisenä käyttöön pääsi Helinä Keiju -DVD. Hyvillä mielin päästiin sitten vielä joulusaunaan ja tietysti putipuhtaina sitten vielä iltapalan kautta nukkumaan.

Joulupäivä vietettiin rauhallisesti mummolassa.  Aamulla vähän laskettiin mäkeä ja kaiveltiin lumikuoppia sekä tietysti leikittiin hippaa ja piilosta. Myös illalla käytiin ulkoilemassa taskulamppujen kanssa ja leikittiin hippaa ja piilosta. Päivällä rakennetut lumikuopat olivat hyviä piiloja. Samoin erilaisten puskien juuret.

Piilosta voi kurkistella

Kissa ja koira matkalla kylpyammeeseen...

Tapaninpäivän ohjelma jatkui aamun osalta samalla tavalla kuin joulupäiväkin. Isi lähti jo takaisin kotiin aamusta, kun oli luvannut äidilleen kinkun paistaa illaksi. Aamupäivällä me tytöt puolestaan kävelimme jäälle katsomaan, kun vaari kävi pilkillä pyytämässä muutaman ahvenen. Mäkeäkin laskettiin ja hankittiin taas punaiset posket. Illalla lähdettiinkin sitten tapaninpäivävierailulle serkkuni luo. Siellä oli paikalla myös muutama tyttöjen pikkuserkku. Juuri 3-V täyttänyt E neito ja vasta 9kk pieni L tyttö. Siinä oli pienemmillä pikkuserkkuilla ihmettelemistä, kun meidän neidit lähtivät telttaan retkelle, tekivät ruokaa ja seurasivat, minne kissat milloinkin menevät ja mitä ne tekevät.

Me mahdutaan tänne ihan hyvin molemmat!

Lauantai vietettiin mummolassa ulkoilmasta ja jouluherkuista nauttien. Naapurin pojat olivat omassa mummolassaan, niin heistä ei tällä kertaa saanut kaveria meidän tytöille. Ehkä sitten taas seuraavalla kerralla. Sunnuntaina ajeltiinkin sitten takaisin kotiin.

Maanantaista keskiviikkoon tytöt olivat päikässä ja me vanhemmat töissä. Koska joku pöpöaalto oli liikkeellä, olivat tytöt ainoat hoidettavat ma ja ti. Siinä voi jo sanoa saavan rahoilleen vastinetta ja hyvää hoitoa, kun kahta lasta kohden on kaksi hoitajaa. :) Keskiviikkona hoitoon sitten tervehtyi kaksi muutakin, niin oli vähän enemmän touhua ja kavereita. Keskiviikkoiltana isi oli järjestämässä ilotulitusta, niin me tytöt sitten viihdytimme itseämme tähtisadetikuilla ja muutamalla tulisuihkulla. Parhaat efektit nähtiin pellon toiselta puolelta, mistä ammuttiin isompia patoja useampi. Valkokangaskin viriteltiin, mistä vähän katsottiin uuden vuoden lähetystä, mutta kyllä se uni voitti jo ennen vuoden vaihtumista.

Tähtisadetikut eivät paukkuneet ja näyttivät kauniilta

Uudenvuodenpäivänä me nautittiin vapaapäivästä ja käytiin tyttöjen kanssa luistelemassa. Jäältä oli ammuttu paljon raketteja, mutta paikalliset nuoret olivat fiksuja (tai heidän vanhempansa), että pojat tulivat keräämään rojut jäältä pois meidän siinä luistellessa. Osa ei kyllä ihan niin fiksuja ollut ja katujen varsilla oli paljon ilotuliteroinaa ja olipa yksi lommoinen postilaatikkokin. Tytöt asiaa kovasti ihmettelivät, kun me kuitenkin keräsimme omat roinamme (joita ei kyllä paljoa ollut, mutta kuitenkin) jo heti ampumisen jälkeen pois.


Isi oli kotona sitten perjantain tyttöjen kanssa, kun päikkä oli kiinni. Äiti oli normaalisti töissä ja illaksi oli sovittu leikkitreffit Hoplopiin kaveripoikien kanssa. Vekkulille valitettavasti nousi kuume ja mummi tuli hoitamaan Vekkulia siksi aikaa, että Nokkelan kanssa päästiin kiipeilemään Hoplopiin. Isi suuntasi illaksi varpajaisiin.. Hoplopissa kyllä viiletettiin tukka putkella ja hiki hatussa. Täytyy ottaa keväämmällä uudestaan siten, että Vekkulikin pääsee mukaan. Selvästi asia kuitenkin jäi harmittamaan.

Lauantai ja sunnuntai oltiinkin kotosalla, kun parempi oli sairastaa kunnolla, ettei sitten jälkitaudit tms pääse yllättämään. Kuumetta riitti yhden päivän ja sen jälkeen neiti jo tervehtyikin. Joku pikaflunssa siis taas. Maanantai olikin päikässä taas hiukan erilainen päivä, kun aukioloaika oli vain 8-16 ja loppiaista päästiin viettämään ajoissa. Loppiaisena ei vielä kuusta riisuttu eikä piparkakkutaloa syöty (se tehtiin seuraavana viikonloppuna), mutta muuten koristeet ja valot vietiin jo jemmaan odottamaan seuraavaa joulua. Mukava ulkoilupäivä loppiainen kuitenkin oli.

Keksijän ainesta

Vekkuli on piirtänyt jo parin vuoden ajan innokkaasti kaikkea. Käytännössä päivittäin päiväkodista kotiutuu vähintään yksi, useimmiten nippu, piirrettyjä kuvia ja erilaisia askarteluja. Himohommaa onkin, kun pääsee askartelemaan. Ei ole sellaista askartelua, mitä Vekkuli ei haluaisi ainakin kokeilla. Toinen samaan kategoriaan pääsevä tekeminen on leipominen. Käsillä tekemisen jäljet on helppo nähdä ja se ehkä näissä touhuissa viehättääkin. Tykkää Vekkuli toki myös erilaisista urheilulajeista, joten tulevaisuuden suuntia on vielä monia.

Tämän keksinnön Vekkuli piirsi isille yhtenä iltana, kun itse olin ystävien kanssa elokuvissa. Sain kyllä kotiuduttuani vastaavanlaisen esitelmän ihmepesukoneen toiminnasta.

Ihmepesukone

Kyseessä on siis pesukone, joka tekee kaikkea! Siinä on vipu, josta painamalla kone käynnistyy. Koneesta tulee ulos käsi, joka nostaa pyykit koneeseen ja kone pesee pyykit (vasemman puoleisessa koneessa sukat pyörimässä). Sen jälkeen käsi siirtää pyykit toiseen koneeseen (oikean puoleinen), joka kuivaa pyykit (paita ja housut kuivurissa). Kuivauksen jälkeen kone lisäksi silittää ja viikkaa pyykit, joten pyykit voi laittaa koneen jälkeen suoraan kaappiin.
Tuo keltainen putki pesukoneilta johtaa vedenpuhdistamoon. Pesukoneistahan tulee likaista vettä, joka pitää puhdistaa. Kaksi henkilöä vedenpuhdistamon sisällä ovat siellä töissä. Muuten henkilöt asuvat vasemmassa reunassa olevassa talossa ja pesukoneet ovat heidän käytettävissään. Aurinko paistaa taivaalla ja iltaisin kuu nousee sitten alhaalta.

Mahtaakohan seuraava versio myös mankeloida lakanat?