Kevyet letut ja minä itse

Hupsista! Melkein kaksi kuukautta on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Vuoden vaihteen jälkeen työt pääsivät kasaantumaan pahemman kerran ja työpäivän päätteeksi koneen avaaminen kotona oli ylivoimainen tehtävä. Viikonloppuina oli myös muuta ohjelmaa. Tammikuussa juhlittiin ensin vaarin syntymäpäiviä ja viikko sen jälkeen tyttöjen yhteisiä syntymäpäiviä. Helmikuussa ulkoiltiin mahdollisuuksien mukaan aina viikonloppuisin ja kävipä vaari ja mummukin meillä päin kylässä.

Helmikuussa Nokkelan varustus sisätiloissakin oli melkein villahaalari, joten ei tarvinnut suostutella pukemaan sitä haalarin alle ulkoilemaan lähtiessä. Yksi hujahdus ja haalari oli päällä. Muutenkin kaksi vuotta täyttänyt neitokainen haluaa tehdä kaiken itse, missään ei saa auttaa pyytämättä. Jos erehdyksessä haet päiväkodista lähtiessä unilelun lokerosta, niin Nokkela heittää unilelun takaisin lokeroon ja hakee sen sieltä itse mukaansa. Itse pitää saada kaikki pukea ja syödä. Valtava taistelu on edessä, mikäli kiireestä tai muusta syystä johtuen "joudut" häntä avustamaan. Hyvä puoli tässä on toki se, että vaipat ovat nyt meidän taloudessa historiaa. Edes päiväkodissa ei vaippaa enää laiteta, koska se on ollut jo toista kuukautta aina kuiva.

Nokkela villahaalari päällä kokeilee mummin pipoa ja kenkiä.

Helmikuun lopulla meitä onnisti saada myös harvinaisempia "vieraita". Takan vuosittainen nuohous osui tuohon ajankohtaan ja erillistoiveesta (kesken päivän on hankalampi tulla töistä kotiin ja taas takaisin) nuohous onnistui aamutuimaan, joten tytöt pääsivät seuraamaan toimitusta ja menivät päiväkotiin hieman normaalia myöhemmin. Vekkuli ihmeen kaupalla vielä muisti edellisen nuohouksen (1,5v sitten), koska kommentoi useampaan otteeseen nuohoajalle, miten setä edellisellä kerralla teki ja millaisia työvälineitä hänellä silloin oli tai ei ollut. Nuohoojasetä oli onneksi ihan huumorimielellä liikenteessä eikä ottanut pahakseen pientä työnvalvontaa ja kyselyä.

"Viime kerralla setä kyllä laittoi paperia tuonne luukun väliin."

Meillä on myös ehditty rakennella majoja erilaisiin tarkoituksiin. Milloin sinne rakennetaan linnaa, milloin sänkyä, milloin kauppaa jne. Parasta on se mielikuvituksen määrä, jolla leikit muuntuvat ja muokkaantuvat ja tytöt osaavat jo aika hyvin leikkiä yhteen. Mitä nyt aina välillä täytyy kinastella ihan muodon vuoksi.

Elokuvateatteri majassa.

Vekkulin oikea syntymäpäivä sijoittuu helmikuun loppuun ja silloin vein Vekkulin teatteriin. Kävimme katsomassa esityksen Mimmi Lehmä ja Varis. Esitys oli aikuisen mielestäkin hauska, vaikka välillä Vekkulia selvästi jännittikin. Huvittavinta esityksessä oli lasten reaktiot, kun muutamat lapset kommentoivat/huutelivat varikselle ohjeita: "Nyt se Mimmi kiipesi jo sinne puuhun! Herää jo, Varis!" Lisäksi yksi poika pääsi puhaltamaan, kun Mimmi oli pudonnut peffalleen ja kolhinut itseään. Mielestäni todella onnistunut esitys ja näyttelijät olivat hyviä. Lapsiin tuntui esitys tehoavan hyvin myös.

Teatteriesityksen jälkeen havaitsimmekin kotiin päästyä, että Nokkelalla on kuumetta. Oletimme aluksi, että kyseessä on joku tavallinen flunssa, mutta kun seuraavana päivänä sairastui isi, sitä seuraavana äiti ja Vekkuli, niin ei se ihan tavallista enää ollutkaan. Kuume oli todella korkealla, pahimmillaan tytöillä yli 40. Panadolia kului, samoin kaikkea mahdollista juotavaa ja pään sai miettiä puhki, mitä ihmettä neidit suostuisivat syömään. Äiti pääsi tässä asiassa vähimmällä ja poissaoloa töistä kertyi vain 3 päivää. Isi oli viikon pois töistä ja tytöt lopulta puolitoista viikkoa pois hoidosta. Todennäköisemmin meillä kävi kylässä influenssa. Nokkela tosin itseni lisäksi oli saanut rokotteen, mutta voihan se olla, ettei se vielä ihan noin pieneen täysillä tehonnut. Pitkän hoidosta poissaolon seurauksena Vekkulin kaverisynttäritkin siirtyivät (ei edes kutsuja ehditty viedä, tehdä kyllä ehdittiin) ja ne pidetään nyt tulevana lauantaina. Niitä odotetaankin innolla.

Potilas päiväunilla.

Yhtenä iltana Vekkuli sitten pyysi iltapalaksi kevyitä lettuja. Ei mitään pinaattilettuja, eikä tortillalettuja vaan kevyitä lettuja. Siis mitä? Pitkällisen selvityksen jälkeen selvisi, että Vekkuli tarkoitti ohukaisia, nimenomaan niitä pieniä pannulla paistettavia lettuja. Liekö ohukainen nimi saanut ajattelemaan, että letut olisivat jotenkin kevyitä, mutta painonhallintamielessä nuo meidän kevyet letut ovat kyllä jotain ihan muuta. Jos hyvän letun haluaa, niin voissa se täytyy valurautapannulla paistaa, jolloin siitä on keveys aika kaukana. :D

Letut onneksi maistuivat ja ne paistamisen edetessä hyvin hävisivät lautaselta.

Ihanat pitsireunaiset kevyet letut kohta valmiita syötäviksi!

Nyt ollaan oltu jo viikon verran taas terveiden kirjoissa ja käytiinpä sunnuntaina mummin avustuksella uimassakin. Hienosti menee uinti käsikellukkeiden avulla ja uskaltautuipa Vekkuli sukeltamaan renkaita altaan pohjastakin (kastelemaan kasvonsa, mikä on aina ollut pieni kynnyskysymys). Nyt sitten suunnitellaankin jo kovasti lauantain synttäreitä. Lähinnä, mitä tarjotaan ja mitä synttäreillä sitten tehtäisiin. Äidillä on jo aika hyvä käsitys tarjottavista, mutta Vekkuli voi vielä vaikuttaa leikkeihin ja ohjelmaan aika paljon.