Viikko sitten niitä sitten vietettiin, nimittäin kaverisynttäreitä. Niitä odotettiin kovasti ja kutsuja lähti 4 päikkykavereille ja heidän lisäkseen kahdelle tytölle naapurustossa. Meillä oli siis viime lauantaina kahden tunnin ajan 6 tyttöä ja 2 poikaa, koska kaikeksi riemuksi kaikki kutsutut pääsivät osallistumaan.
Ensin pyöriteltiin lattialla pulloa ja sen perusteella katsottiin, kenen paketti avataan. Tämä leikki oli myös sen vuoksi hyvä, että nimet tulivat kerrattua ja lapset pääsivät hyvin synttäritunnelmaan mukaan.
Vähän aikaa leikittiin ja hetki sen jälkeen siirryttiin herkkujen ääreen. Tarjolla oli jäätelöä, karkkeja, keksejä, popcorneja, sipsejä ja makeita popseja. Pöydän ääressä istuessa K-poika sitten alkoikin ihmetellä:
K: Teillä ei ole ollenkaan telkkaria?
M: Ei ole, ei.
K: Onko teillä makkaria?
M: Joo, kaksi kappaletta löytyy.
K: No, onko teillä siellä telkkari?
M: Ei ole, ei.
K: No mistä te sitten katsotte filmejä?
M: Kannettavasta dvd-soittimesta.
Yllättävää, kuinka hämmentävä asia television puuttuminen pienille onkaan. Onneksi se ei synttäreitä sen enempää haitannut, kun ei sitä televisiota paljoa ehditty kaivata. :)
Tytöillä on myös pari Trash pack -hahmoa asumassa omissa oransseissa roskiksissaan. Muuta näihin liittyvää rekvisiittaa meiltä ei löydy. Tytöt ovat sujuvasti kujettaneet niitä Lego-autoilla ym vastaavilla, vähän tilanteesta riippuen. Tämä tietysti J:tä kovasti askarrutti.
J: Missä näiden autot on?
M: Meillä ei ole sellaisia roska-autoja. Ainoastaan pari noita roskityyppejä.
J: Mutta kaupasta niitä kyllä saa. Voisitte käydä ostamassa.
M: Ehkä. Tosin ne mahtuvat kyllä ihan hyvin Lego-autojenkin kyytiin...
Jossain vaiheessa sitten ongittiin. Jokainen sai vuorollaan onkensa päästä virkatun "böödin". Näitä löytyi mustina, punaisina, keltaisina ja sitten sinisenä. Osalle nämä olivat todella tärkeitä ja ne käytiin heti laittamassa takin taskuun, osa unohteli niitä välillä minne milloinkin, mutta kotiin lähtiessä jokaiselta löytyi lintu kädestään. :)
Synttäreillä myös piilotettiin apinaa ja etsittiin taikasauvan avulla (meillä on sellainen peli, missä sauva näyttää valoja ja päästelee ääntä, jos apina on lähellä). Tosin viimeinen piilotus oli niin tehokas, ettei apinaa sen jäljiltä ole vieläkään löytynyt...
Lisäksi ehdittiin leikkiä paljon vapaatakin leikkiä, niin legoilla, pehmohedelmillä kuin kaikella muullakin. Nukenrattaat saivat kyytiä ja ehtivätpä lapsukaiset myös sängyilläkin pomppia. Hauskoja ideoita lapsilla kyllä on ja toisten leluista löytää kaikenlaisia hauskoja uusia juttuja.
Hauskaa oli ja kaksituntinen todella vierähti nopeasti ja kaikkia tultiin jo hakemaan. Kuvia tuli muutama räpsäistyä, mutta niissä on niin paljon iloisia ilmeitä ja naamoja, ettei niitä tänne voi laittaa. Isi oli synttäreiden jälkeen ihan naatti, joten ei tarvitse ihmetellä, miksi päiväkotielämä väsyttää. :)
Seuraavana päivänä Vekkuli pääsi sitten yhden päikkäkaverinsa synttäreille, minne jostain syystä ei meinannut aluksi millään jäädä. Äiti jäi sitten henkiseksi ja fyysiseksi tueksi puoleksi tuntia. Kun askartelu alkoi, poistui äiti takavasemmalle. Puhelinsoitto kotiin sen jälkeen tuli, kun vähän oli äidin häviäminen hämmentänyt. Puhelun aikana kyselin Vekkulilta, mitä oli askarrellut jne ja neiti poistui linjoilta vähin äänin. Sen jälkeen olikin hiljaista. Kun kotiinlähdön aika koitti, ensimmäinen kommentti oli, että "Äiti, miksi sä tulit jo näin aikasin hakemaan?" Kotimatkalla kyseltiin jo milloin voidaan mennä uudestaan leikkimään: "Äiti, mä voin mennä huomenna päikän jälkeen uudestaan tuonne leikkimään."Niinpä niin. Onneksi rohkeus lopulta voitti ja synttäreillä oli kivaa. Ehkäpä Vekkuli uskaltautuu piakkoin yksin kavereiden luo leikkimään muutenkin.
Viikko kuluikin sitten taas vauhdikkaasti. Äiti kävi parin päivän koulutuksessa Helsingissä ja tytöt saivat laatuaikaa isin kanssa. Hienosti oli mennyt ja aamulähdöt päikkyynkin olivat onnistuneet suhteellisen hyvin. Niissä on yleensä jommalla kummalla aina jotain huonosti. Viikko sitten käytiin poimimassa virpomisoksat ja lauantaina heti aamusta ne sitten koristeltiin. Siinä oli kyllä jokseenkin tekemistä, kun kahdet kädet liimasivat ja leikkasivat. Ihan ei aina äiti pysynyt perässä, mutta hienoja oksia niistä kuitenkin tuli. Toisissa oli hieman enemmän liimaa kuin toisissa. ;D
Eilen kävimme myös lastenvaatekirpparilla pyörähtämässä, mistä Vekkuli löysin itselleen kivan penaalin. Pääosa tarjonnasta oli vauvoille, joten meidän tytöille sieltä ei juurikaan löytynyt sopivia juttuja. Sen jälkeen suunnistimme talvipäivätapahtumaan pursiseuralle. Vekkuli pääsi ratsastamaan ponilla ja itse kävin Vekkulin ja Nokkelan kanssa moottorikelkka-ajelulla ahkion kyydissä. Lisäksi vähän laskettiin mäkeä ja käytiin kuumalla mehulla.
Tänään sitten lähdimme aamusta virpomiskierrokselle. Kävimme mummin luona, mummin naapurissa ja papan luona. Lisäksi tytöt poikkesivat yhden naapurin luona. Siinä olikin saalista kerrakseen. Tänään onkin sitten herkuteltu ruokailujen jälkeen ja loput säästetään karkkipäiväksi.
Matkalla kotiin Vekkuli alkoi pohtia onko kissa sama asia kuin muna.
V: Mulla on kaksi pupua, kaksi, tipua, kissa ja muna (kissa, tipu ja pupu ovat sellaisia pääsiäispatukoita, mitä tytöt saivat virpomisreissulta palkaksi).
M: Eli kaikkia ei ole kahta?
V: Ei, mutta kyllä kissa ja muna voi olla kaksi kissaa. Kissa on kyllä sama kuin muna, kun se kissa synnyttää niitä munia ja hautoo niitä. Sitten niistä tulee kissoja.
M: Kissa kyllä synnyttää poikasia, pieniä kissoja. Vain linnut munivat ja hautovat. :)
Vekkulista ihmeellistä oli se, kun iltapäivällä meillä kävi kääntymässä pari virpojaa. Jännityksellä ihmeteltiin ja iloisesti antoi palkan virpojille. Kova oli odotus, että olisi lisääkin virpojia käynyt, mutta ei sitten eksynyt meille asti.
Alkuillasta kävimme tyttöjen kanssa vähän avittamassa kevättä. Otettiin lumilapiot matkaan ja käytiin kaivamassa taloyhtiön hiekkalaatikkoa vähän esille. Lähinnä reunat auringon nähtäväksi, niin kyllä se hoitaa sitten loput päivisin. Josko kohta pääsisi jo hiekkahommiin... Keinujen altakin vähän lunta poistettiin, niin päästiin keinuttelemaan. Ihana ulkoilukeli, kun auringossa on plus-asteita ja varjossa aavistus pakkasen puolella. Kohta päästään toden teolla kurahousukauteen...
Ensin pyöriteltiin lattialla pulloa ja sen perusteella katsottiin, kenen paketti avataan. Tämä leikki oli myös sen vuoksi hyvä, että nimet tulivat kerrattua ja lapset pääsivät hyvin synttäritunnelmaan mukaan.
Vähän aikaa leikittiin ja hetki sen jälkeen siirryttiin herkkujen ääreen. Tarjolla oli jäätelöä, karkkeja, keksejä, popcorneja, sipsejä ja makeita popseja. Pöydän ääressä istuessa K-poika sitten alkoikin ihmetellä:
K: Teillä ei ole ollenkaan telkkaria?
M: Ei ole, ei.
K: Onko teillä makkaria?
M: Joo, kaksi kappaletta löytyy.
K: No, onko teillä siellä telkkari?
M: Ei ole, ei.
K: No mistä te sitten katsotte filmejä?
M: Kannettavasta dvd-soittimesta.
Yllättävää, kuinka hämmentävä asia television puuttuminen pienille onkaan. Onneksi se ei synttäreitä sen enempää haitannut, kun ei sitä televisiota paljoa ehditty kaivata. :)
Tytöillä on myös pari Trash pack -hahmoa asumassa omissa oransseissa roskiksissaan. Muuta näihin liittyvää rekvisiittaa meiltä ei löydy. Tytöt ovat sujuvasti kujettaneet niitä Lego-autoilla ym vastaavilla, vähän tilanteesta riippuen. Tämä tietysti J:tä kovasti askarrutti.
J: Missä näiden autot on?
M: Meillä ei ole sellaisia roska-autoja. Ainoastaan pari noita roskityyppejä.
J: Mutta kaupasta niitä kyllä saa. Voisitte käydä ostamassa.
M: Ehkä. Tosin ne mahtuvat kyllä ihan hyvin Lego-autojenkin kyytiin...
Jossain vaiheessa sitten ongittiin. Jokainen sai vuorollaan onkensa päästä virkatun "böödin". Näitä löytyi mustina, punaisina, keltaisina ja sitten sinisenä. Osalle nämä olivat todella tärkeitä ja ne käytiin heti laittamassa takin taskuun, osa unohteli niitä välillä minne milloinkin, mutta kotiin lähtiessä jokaiselta löytyi lintu kädestään. :)
 |
| Punainen ja sininen rinnakkain |
 |
| Onneksi lapsista ei tullut vihaisia, vaikka saivatkin vihaiset linnut... |
Synttäreillä myös piilotettiin apinaa ja etsittiin taikasauvan avulla (meillä on sellainen peli, missä sauva näyttää valoja ja päästelee ääntä, jos apina on lähellä). Tosin viimeinen piilotus oli niin tehokas, ettei apinaa sen jäljiltä ole vieläkään löytynyt...
Lisäksi ehdittiin leikkiä paljon vapaatakin leikkiä, niin legoilla, pehmohedelmillä kuin kaikella muullakin. Nukenrattaat saivat kyytiä ja ehtivätpä lapsukaiset myös sängyilläkin pomppia. Hauskoja ideoita lapsilla kyllä on ja toisten leluista löytää kaikenlaisia hauskoja uusia juttuja.
 |
| Ikean pehmovihannesten kori päätyi hatuksi... |
Hauskaa oli ja kaksituntinen todella vierähti nopeasti ja kaikkia tultiin jo hakemaan. Kuvia tuli muutama räpsäistyä, mutta niissä on niin paljon iloisia ilmeitä ja naamoja, ettei niitä tänne voi laittaa. Isi oli synttäreiden jälkeen ihan naatti, joten ei tarvitse ihmetellä, miksi päiväkotielämä väsyttää. :)
Seuraavana päivänä Vekkuli pääsi sitten yhden päikkäkaverinsa synttäreille, minne jostain syystä ei meinannut aluksi millään jäädä. Äiti jäi sitten henkiseksi ja fyysiseksi tueksi puoleksi tuntia. Kun askartelu alkoi, poistui äiti takavasemmalle. Puhelinsoitto kotiin sen jälkeen tuli, kun vähän oli äidin häviäminen hämmentänyt. Puhelun aikana kyselin Vekkulilta, mitä oli askarrellut jne ja neiti poistui linjoilta vähin äänin. Sen jälkeen olikin hiljaista. Kun kotiinlähdön aika koitti, ensimmäinen kommentti oli, että "Äiti, miksi sä tulit jo näin aikasin hakemaan?" Kotimatkalla kyseltiin jo milloin voidaan mennä uudestaan leikkimään: "Äiti, mä voin mennä huomenna päikän jälkeen uudestaan tuonne leikkimään."Niinpä niin. Onneksi rohkeus lopulta voitti ja synttäreillä oli kivaa. Ehkäpä Vekkuli uskaltautuu piakkoin yksin kavereiden luo leikkimään muutenkin.
Viikko kuluikin sitten taas vauhdikkaasti. Äiti kävi parin päivän koulutuksessa Helsingissä ja tytöt saivat laatuaikaa isin kanssa. Hienosti oli mennyt ja aamulähdöt päikkyynkin olivat onnistuneet suhteellisen hyvin. Niissä on yleensä jommalla kummalla aina jotain huonosti. Viikko sitten käytiin poimimassa virpomisoksat ja lauantaina heti aamusta ne sitten koristeltiin. Siinä oli kyllä jokseenkin tekemistä, kun kahdet kädet liimasivat ja leikkasivat. Ihan ei aina äiti pysynyt perässä, mutta hienoja oksia niistä kuitenkin tuli. Toisissa oli hieman enemmän liimaa kuin toisissa. ;D
Eilen kävimme myös lastenvaatekirpparilla pyörähtämässä, mistä Vekkuli löysin itselleen kivan penaalin. Pääosa tarjonnasta oli vauvoille, joten meidän tytöille sieltä ei juurikaan löytynyt sopivia juttuja. Sen jälkeen suunnistimme talvipäivätapahtumaan pursiseuralle. Vekkuli pääsi ratsastamaan ponilla ja itse kävin Vekkulin ja Nokkelan kanssa moottorikelkka-ajelulla ahkion kyydissä. Lisäksi vähän laskettiin mäkeä ja käytiin kuumalla mehulla.
Tänään sitten lähdimme aamusta virpomiskierrokselle. Kävimme mummin luona, mummin naapurissa ja papan luona. Lisäksi tytöt poikkesivat yhden naapurin luona. Siinä olikin saalista kerrakseen. Tänään onkin sitten herkuteltu ruokailujen jälkeen ja loput säästetään karkkipäiväksi.
Matkalla kotiin Vekkuli alkoi pohtia onko kissa sama asia kuin muna.
V: Mulla on kaksi pupua, kaksi, tipua, kissa ja muna (kissa, tipu ja pupu ovat sellaisia pääsiäispatukoita, mitä tytöt saivat virpomisreissulta palkaksi).
M: Eli kaikkia ei ole kahta?
V: Ei, mutta kyllä kissa ja muna voi olla kaksi kissaa. Kissa on kyllä sama kuin muna, kun se kissa synnyttää niitä munia ja hautoo niitä. Sitten niistä tulee kissoja.
M: Kissa kyllä synnyttää poikasia, pieniä kissoja. Vain linnut munivat ja hautovat. :)
 |
| Pari omatekemää ja pari muiden oksaa |
Alkuillasta kävimme tyttöjen kanssa vähän avittamassa kevättä. Otettiin lumilapiot matkaan ja käytiin kaivamassa taloyhtiön hiekkalaatikkoa vähän esille. Lähinnä reunat auringon nähtäväksi, niin kyllä se hoitaa sitten loput päivisin. Josko kohta pääsisi jo hiekkahommiin... Keinujen altakin vähän lunta poistettiin, niin päästiin keinuttelemaan. Ihana ulkoilukeli, kun auringossa on plus-asteita ja varjossa aavistus pakkasen puolella. Kohta päästään toden teolla kurahousukauteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti