Nokkelalla oli jo ennen joulua 2-vuotisneuvola, mutta kaiken jouluhääräilyn ja sairastamisten keskellä jäi postaamatta kaksivuotiaan kuulumiset. Neidille kirjattiin pituudeksi 92,5cm ja painoksi 12,4kg. Puolessa vuodessa pituutta oli siis kertynyt jopa 9 senttiä lisää! Miten meidän pieni suloinen tyttö oli voinut kasvaa niiiin paljon niin lyhyessä ajassa. Itse pitkin syksyä manasin vain kutistuvia vaatteita, kun muutamat paidat vain tuntuivat jäävän napapaidoiksi. En tullut edes ajatelleeksi, että neiti olisi voinut hujahtaa niin paljon pituutta kerralla, että paitojen pitikin jo vähän jäädä pieniksi. Kaiken härdellin keskellä pistettiin siis vielä neidin vaatekaapin sisältöäkin uusiksi, kun etsittiin vähän isompia vaatteita pieneksi jääneiden tilalle. Ja ei mitkään niistä ole liian isoja, ihan sopivia.
Nokkela osaa jo kaikenlaista. Selkeästi huomaa, että mielenkiinnon kohteet siskoksilla ovat hiukan erilaiset ja eri asiat opitaan eri tahtiin. Nokkela osaa jo tehdä 20 palan palapelin itse. Hän rakentelee sujuvasti legoista erilaisia torneja ja rakennelmia. Nokkela on oppinut viimeisen kuukauden aikana puhumaan ja osaa jo keskustellakin erilaisista asioista. Hän myös havainnoi sujuvasti ympäröivää maailmaa ja kommentoi paljon huomaamistaan asioista. "Äiti, täällä on mehua", kun katseli valotikkuaan nukkumaan mennessään. Nokkela pitää itsensä ja muiden puolia. Hän huolehtii, että jokaisella on pöydässä oma paikka ("Äidin paikka, isi pois siitä!") ja kukaan ei vie toisen tavaroita (itsellä ei aina niin väliä). Hän myös komentaa, mikäli on annettu joku ohje (esim. päikyn joulujuhlissa tontun pussia ei saanut avata ennen kuin kaikki olivat saaneet ja tätä neiti kyllä muisti jokaiselle mainostaa). Toisaalta sympatiaitkujakin Nokkelalta kuulee. Jos siskolla on joku hätänä, niin äkkiä Nokkelallakin on joku hätä ja apua pyydetään siskollekin.
Minä itse on nyt päällä erittäin vahvasti. Minä syön itse, minä puen ja riisun itse, minä osaan tehdä itse ja minä haluan. Toisaalta Nokkela osaa erittäin hellyyttävästi myös pyytää apua: "Äiti, auttaisitko sinä minua?" tai "Minä tarvitsen apua". Tämän seurauksena myös potta on alkanut kulua käytössä ja kotosalla ollessa neiti huiteleekin pelkät pikkarit jalassa. Vaippakin oli päikkypäivän jälkeen kuiva ja Vekkuli väitti, että Nokkelalla oli koko päivän kuiva vaippa (en inventoinut päivän päätteeksi päikyssä vaippoja, niin en tiedä tarkkaa totuutta). Ollaan me muutamia kertoja kaupassakin käyty ja minä olen vasta kaupasta kotiin lähdettäessä muistanut, että kauhistus, vaippa jäi laittamatta kotona. No, kuivana ollaan kotiin silti aina tultu. Joten meidän vauvasta on tulossa jo iso tyttö. Nyt ei enää saanut yövaippaakaan laittaa eli vaippojen kulutus alkaa meillä lähestyä loppuaan...
Myös lukeminen ja satujen kuunteleminen ovat löytäneet tiensä Nokkelan mieluisiin puuhiin. Hän osaa jo lempikirjansa ulkoa ja esimerkiksi vessassa istuessaan "lueskelee" niitä itselleen ääneen. Se on kovin viihdyttävää kuunneltavaa. :) Lukemisen lisäksi myös laulaminen on yksi touhujen lomassa harrastetuista asioista. Nokkela laulaa sujuvasti Tuiki tuiki tähtönen, Pieni tytön tylleröinen, tuutulaulu, Nukkumatti, Kaikki menee metsään ja niin edelleen. Hieman toki välillä huvittaa, kun iltaisin Nokkela pyytää laulamaan Tiitiäisen, tähtösen ja sen jälkeen Lyön (tällä tarkoitetaan laulua "Levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö...").
Nokkela on myös tehokas apuri. Tiskikonetta halutaan aina olla tyjentämässä ja neiti tietää jo suurin piirtein, mihin mikäkin astia kuuluu. Ruokaa laittaessa hellan ympärille hilautuu yleensä kaksi tuolia, toisella Vekkuli, toisella Nokkela. Molemmat haluavat sekoittaa, kaataa ja hämmentää. Lisäksi molemmat tosiaan tietävät lempiruokansa raaka-aineet ja osaavat ne halutessaan laatikosta kaivaa esille. Lisäksi, jos päättää tiskata jotain käsin, voi olla varma, että kohta Nokkela hilaa tuolin viereen ja alkaa avuliaasti ojennella astioita ja välillä itsekin pyöräytellä tiskiharjaa. Ei ole sellaista leikkiä, mikä menisi tiskauksen edelle. :)
Vesi on elementtinä Nokkelan juttu. Nokkela rakastaa uimista, kylpemistä, suihkuttelua, saunottelua, lutraamista; oikeastaan kaikkea veteen liittyvää. Jos uimahalliin hänen kanssaan lähtee, voi unohtaa rauhallisen uintihetken sillä neiti painaa altaassa hurmiossa ja ei haittaa yhtään vaikka välillä vähän kompastuukin ja joutuu veden alle. Ylös vaan ja eteenpäin. Harmi, kun 2-vuotiaille ei vielä järjestetä mitään uima-alkeita tai vesipeuhuloita. Täällä olisi yksi otollinen oppilas...
Nokkela on perheemme ehdoton aamuaurinko. Aamuvirkkuna neiti ponkaisee kuuden ja seitsemän väliin aina ylös ja hymyilee säteilevästi. Äidiltä revitään peitto päältä, käsketään laittaa sukat jalkaan ja lähteä keittiöön. Aamut ovatkin usein Nokkelan kanssa sitä parasta aikaa, sillä neitiä harvoin saa aamulla huonolle tuulelle. Toki sitä itse joskus haluaisi nukkua pidempäänkin, mutta kyllä kiireetön aamu kaksin Nokkelan kanssakin erittäin mukavaa on.
Nokkela on myös eräänlainen apina. Hän kiipeää kyllä paikkaan kuin paikkaan. Jos sisko menee edellä, niin varmasti Nokkela menee perässä. Neiti kiipesi jo alkusyksystä "hämähäkkipuistossa" liukumäkeen, mihin keväällä kolmevuotiailla oli vaikeuksia kiivetä. Myös kaikki nojatuolien käsinojat ovat kovassa käytössä, kun tuoleihin kiivetään sivusta, ei sieltä mistä normaalisti tuoliin istahdetaan. Samoin iltasatua tullaan kuuntelemaan syliin sängyn päädyn kautta, ei laidan puolelta suoraan syliin. Vaarin syliin kiivettiin jouluna kiikkutuolin sivun kautta ja syöttötuoliin on jo pitkään kiivetty itse ja myös sieltä pois. Kun Nokkelalta kysyy "oletko äidin kulta/muru/mussukka?", niin vastaus on yleensä aina "Ei, olen äidin apina....ja vaarin apina."
Ps. Tänään Vekkuli oli ilmoittanut varapäikyssä, että he eivät sinne enää huomenna mene. Tädit vähän ihmeissään kyselivät illalla, että olikos ne tytöt vielä huomenna tulossa vai eivät. No, huomenna on vielä varapäikyn vuoro, sitten päästäänkin palaamaan omaan päikkyyn...Tosin sitä ennen käydään vähän pääkaupunkiseudulla kyläilemässä. :)
Nokkela osaa jo kaikenlaista. Selkeästi huomaa, että mielenkiinnon kohteet siskoksilla ovat hiukan erilaiset ja eri asiat opitaan eri tahtiin. Nokkela osaa jo tehdä 20 palan palapelin itse. Hän rakentelee sujuvasti legoista erilaisia torneja ja rakennelmia. Nokkela on oppinut viimeisen kuukauden aikana puhumaan ja osaa jo keskustellakin erilaisista asioista. Hän myös havainnoi sujuvasti ympäröivää maailmaa ja kommentoi paljon huomaamistaan asioista. "Äiti, täällä on mehua", kun katseli valotikkuaan nukkumaan mennessään. Nokkela pitää itsensä ja muiden puolia. Hän huolehtii, että jokaisella on pöydässä oma paikka ("Äidin paikka, isi pois siitä!") ja kukaan ei vie toisen tavaroita (itsellä ei aina niin väliä). Hän myös komentaa, mikäli on annettu joku ohje (esim. päikyn joulujuhlissa tontun pussia ei saanut avata ennen kuin kaikki olivat saaneet ja tätä neiti kyllä muisti jokaiselle mainostaa). Toisaalta sympatiaitkujakin Nokkelalta kuulee. Jos siskolla on joku hätänä, niin äkkiä Nokkelallakin on joku hätä ja apua pyydetään siskollekin.
Minä itse on nyt päällä erittäin vahvasti. Minä syön itse, minä puen ja riisun itse, minä osaan tehdä itse ja minä haluan. Toisaalta Nokkela osaa erittäin hellyyttävästi myös pyytää apua: "Äiti, auttaisitko sinä minua?" tai "Minä tarvitsen apua". Tämän seurauksena myös potta on alkanut kulua käytössä ja kotosalla ollessa neiti huiteleekin pelkät pikkarit jalassa. Vaippakin oli päikkypäivän jälkeen kuiva ja Vekkuli väitti, että Nokkelalla oli koko päivän kuiva vaippa (en inventoinut päivän päätteeksi päikyssä vaippoja, niin en tiedä tarkkaa totuutta). Ollaan me muutamia kertoja kaupassakin käyty ja minä olen vasta kaupasta kotiin lähdettäessä muistanut, että kauhistus, vaippa jäi laittamatta kotona. No, kuivana ollaan kotiin silti aina tultu. Joten meidän vauvasta on tulossa jo iso tyttö. Nyt ei enää saanut yövaippaakaan laittaa eli vaippojen kulutus alkaa meillä lähestyä loppuaan...
Myös lukeminen ja satujen kuunteleminen ovat löytäneet tiensä Nokkelan mieluisiin puuhiin. Hän osaa jo lempikirjansa ulkoa ja esimerkiksi vessassa istuessaan "lueskelee" niitä itselleen ääneen. Se on kovin viihdyttävää kuunneltavaa. :) Lukemisen lisäksi myös laulaminen on yksi touhujen lomassa harrastetuista asioista. Nokkela laulaa sujuvasti Tuiki tuiki tähtönen, Pieni tytön tylleröinen, tuutulaulu, Nukkumatti, Kaikki menee metsään ja niin edelleen. Hieman toki välillä huvittaa, kun iltaisin Nokkela pyytää laulamaan Tiitiäisen, tähtösen ja sen jälkeen Lyön (tällä tarkoitetaan laulua "Levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö...").
Nokkela on myös tehokas apuri. Tiskikonetta halutaan aina olla tyjentämässä ja neiti tietää jo suurin piirtein, mihin mikäkin astia kuuluu. Ruokaa laittaessa hellan ympärille hilautuu yleensä kaksi tuolia, toisella Vekkuli, toisella Nokkela. Molemmat haluavat sekoittaa, kaataa ja hämmentää. Lisäksi molemmat tosiaan tietävät lempiruokansa raaka-aineet ja osaavat ne halutessaan laatikosta kaivaa esille. Lisäksi, jos päättää tiskata jotain käsin, voi olla varma, että kohta Nokkela hilaa tuolin viereen ja alkaa avuliaasti ojennella astioita ja välillä itsekin pyöräytellä tiskiharjaa. Ei ole sellaista leikkiä, mikä menisi tiskauksen edelle. :)
Vesi on elementtinä Nokkelan juttu. Nokkela rakastaa uimista, kylpemistä, suihkuttelua, saunottelua, lutraamista; oikeastaan kaikkea veteen liittyvää. Jos uimahalliin hänen kanssaan lähtee, voi unohtaa rauhallisen uintihetken sillä neiti painaa altaassa hurmiossa ja ei haittaa yhtään vaikka välillä vähän kompastuukin ja joutuu veden alle. Ylös vaan ja eteenpäin. Harmi, kun 2-vuotiaille ei vielä järjestetä mitään uima-alkeita tai vesipeuhuloita. Täällä olisi yksi otollinen oppilas...
Nokkela on perheemme ehdoton aamuaurinko. Aamuvirkkuna neiti ponkaisee kuuden ja seitsemän väliin aina ylös ja hymyilee säteilevästi. Äidiltä revitään peitto päältä, käsketään laittaa sukat jalkaan ja lähteä keittiöön. Aamut ovatkin usein Nokkelan kanssa sitä parasta aikaa, sillä neitiä harvoin saa aamulla huonolle tuulelle. Toki sitä itse joskus haluaisi nukkua pidempäänkin, mutta kyllä kiireetön aamu kaksin Nokkelan kanssakin erittäin mukavaa on.
Nokkela on myös eräänlainen apina. Hän kiipeää kyllä paikkaan kuin paikkaan. Jos sisko menee edellä, niin varmasti Nokkela menee perässä. Neiti kiipesi jo alkusyksystä "hämähäkkipuistossa" liukumäkeen, mihin keväällä kolmevuotiailla oli vaikeuksia kiivetä. Myös kaikki nojatuolien käsinojat ovat kovassa käytössä, kun tuoleihin kiivetään sivusta, ei sieltä mistä normaalisti tuoliin istahdetaan. Samoin iltasatua tullaan kuuntelemaan syliin sängyn päädyn kautta, ei laidan puolelta suoraan syliin. Vaarin syliin kiivettiin jouluna kiikkutuolin sivun kautta ja syöttötuoliin on jo pitkään kiivetty itse ja myös sieltä pois. Kun Nokkelalta kysyy "oletko äidin kulta/muru/mussukka?", niin vastaus on yleensä aina "Ei, olen äidin apina....ja vaarin apina."
Ps. Tänään Vekkuli oli ilmoittanut varapäikyssä, että he eivät sinne enää huomenna mene. Tädit vähän ihmeissään kyselivät illalla, että olikos ne tytöt vielä huomenna tulossa vai eivät. No, huomenna on vielä varapäikyn vuoro, sitten päästäänkin palaamaan omaan päikkyyn...Tosin sitä ennen käydään vähän pääkaupunkiseudulla kyläilemässä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti