Pyöräilyä ja yökyläilyhaaveita

Nyt on pyöräilykausi avattu! Vekkulille hommattiin isompi pyörä, johon neiti sai sitten jopa kolme vaihdetta menoa helpottamaan. Pyörä odotteli pari viikkoa varastossa, kunnes pääsiäismaanantaina sitten viimein oli hyvä ilma ja vapaata sen verran, että lähdimme koko perheen voimin ajelulle. Nokkela jatkoi polkemista vielä pikkupyörällä, jotta jarrutus saataisiin onnistumaan. Siinä oli haasteita viime kesänä ja kerran Nokkela tekikin komean ilmalennon, jonka jälkeen alamäet etenivätkin taluttamalla. Lähdimme nyt hieman pidemmälle matkalle, koska lähdimme katsastamaan veljeni uutta kotia muutaman kilometrin päässä. Vekkuli polki edellä kovaa vauhtia ja odotteli joka välissä meitä muita hiukan hitaammin eteneviä. Nokkela pärjäsi pyörän kanssa hienosti. Hieman tarvitsee vielä apua liikkeelle lähdössä (lähinnä pyörän pystyssä pitämistä) ja jarruttamisesta täytyy muistutella, mutta matkan aikana vauhdin hidastaminen alkoi myös onnistua pelkän äkkijarruttamisen sijaan.

Välillä hörpättiin mehua, että jaksettiin polkea (ja tiepölyn sai hyvin huuhdeltua pois suusta). Perillä sitten syötiin eväät ja juotiin parvekkeella mehut. Sisällä oli vielä aikamoinen kaaos, kun lattioita hiottiin ennen parkettien asennusta. Takaisin päin lähdettiin myös polkien, mutta ison ylämäen koittaessa Nokkelan voimat hyytyivät ja hän siirtyi ensin äidin tarakalle lastenistuimeen ja välimatkan jäätelöiden jälkeen peräkärryyn.

Nokkela ottaa rennosti peräkärryssä kirja kädessä.

Vekkuli ajaa edellä kovaa vauhtia karkuun.

Nyt onkin päikästä hakiessa ollut molemmat tytöt kovasti menossa yökyläilemään päikkäkavereidensa luokse. Aina välillä näitä toiveita esitetään, mutta nyt toiveista oli puhuttu jo kavereiden vanhempienkin kanssa. Erityisesti Nokkela oli kovasti menossa kaverinsa luokse yökylään (vaikka ei ollut koskaan edes vielä käynyt siellä kylässäkään) ja kun kaverin äiti oli kysynyt, että onko varma ettei sitten tulisi koti-ikävä, niin Nokkela oli tokaissut: "Äiti on laittanut niin paljon rakkautta pelleen (unilelu), ettei koti-ikävä tule." <3

Tätä tosin hiukan voi epäillä, koska Nokkela melkein joka yö meidän välistämme isosta sängystä löytyy. Kun pari iltaa sitten neiti kipusi sänkyymme jo ennen nukahtamistaan, sain vastaukseksi: "Täällä nukkuu paljon paremmin, kun täällä on enemmän teidän rakkautta kuin omassa sängyssä." Yritä siinä sitten taivutella toista siirtymään omaan sänkyynsä.

Saa nähdä saako yökyläilykyselyt jatkoa, kun Nokkela kävi viikonloppuna kaverin luona leikkimässä. Millään ei olisi maltettu lähteä kotiin ja kivaa oli ollut. Vekkulin kanssa puolestaan käytiin sillä välin pyöräilemässä ja hienosti se matka taittuu, vaikka välillä ihan periaatteen vuoksi pitää väittää, että väsyttää. :)

Sunnuntaina nautimmekin aamunpäivän aurinkoisesta säästä, minä tongin kukkamaata ylös (aikeissa tehdä siihen tilalle kasvimaa) ja tytöt pyöräilivät läheistä hiekkatienpätkään edes takaisin. Iltapäivä ja ilta rötväiltiin kotona, kun keli muuttui sateiseksi ja vapaapäivänä voi kuitenkin luvan kanssa ottaa vähän iisimmin.

Kuusi vuotta

Niin iso jo, mutta silti niin pieni. Meidän iso neitikäinen on jo kuusivuotias. Varsinainen syntymäpäivä sattuu hiihtolomaviikolle ja sukulaisten ja tuttavien kera juhlitaan yleensä tammikuussa (yhteisesti puolivälissä tyttöjen oikeita synttäreitä). Kavereille on pidetty omat juhlansa ja Vekkuli halusi tänä vuonna synttäreilleen naamiaisteeman. Kaikkia visioita ei toki tänä vuonna ehditty toteuttamaan, mutta naamiaiset, askartelutuokio, herkuttelu ja onginta saatiin parintuntiseen mahdutettua. Askarteluna oli Tigerista hankitut tyhjät palapelipohjat, joihin jokainen sai sitten piirtää haluamansa kuvan. Paloja näissä oli 20 kappaletta ja ensi alkuun ne näyttivätkin todella helpoilta palapeleiltä. Mutta kun pohjiin oli syntynyt omin käsin Luke skywalker, tai Darthwader, tai keijukaisia, niin ei se kokoaminen enää ollutkaan niin kovin helppoa. Toisaalta tämä pieni kokoamisvaikeus teki niistä tärkeitä ja niitä jemmattiin heti eteiseen kenkien sisälle ja takin hihoihin. :)

Tytöt saivat koristella vieraille tarjottavan kakun ja kermakuorrutushan siinä sitten oli. Sisällä oli suklaata ja hiukan lemon curdia tuomaan aavistus raikkautta, mutta hyvin makealla linjalla mentiin tällä kertaa. Kakku teki kyllä hyvin kauppansa eli taisi maistua. Tätäkin tärkeämpää toki oli, että synttäreillä tarjottiin myös mokkapaloja. Se oli ensimmäinen synttärivaatimus ja se pysyi koko ajan mukana, vaikka muuten muutoksia hiukan matkan varrella tulikin. Lisäksi sitten oli vähän keksejä, poppareita ja karkkeja. Hienosti näillä tultiin toimeen ja kaikki saivat mahansa täyteen.

Kaunis kakku päältä

...ja sivulta. Tyttöjen käsialaa koko koristus.

Naamiaisteema oli hauska ja se tuntui selkeästi olevan tämän ikäisille lapsille kova juttu. Vieraista löytyi tosiaan Luke Skywalker, Darthwader, Spiderman, Valomiekalla varustettu prinssi, Tähkäpää, Hyvä haltijatar, Hippi ja noita. Vekkuli oli pukeutunut myös noidaksi viitan kera sekä Nokkela halusi olla Ruusunen. Juhlat olivat vauhdikkaat, mutta onneksi ne kestävät vain sen pari tuntia vuodessa. :) Kyllä juhlista nimittäin hyvä mieli jäi kaikille, kun vieraat hihkuivat lähtiessään, että oli ollut maailman parhaat synttärit.

Vekkulin kanssa ei tosiaan hiihtoloman takia yleensä päästä neuvolaan synttäripäivänä, joten tänäkin vuonna mittaus siirtyi muutamalla viikolla eteenpäin. Viime keskiviikkona neiti sitten pääsi tekemään tehtäviä ja mittaukseen, tällä tietoa viimeistä kertaa lastenneuvolan asiakkaana, seuraava tarkistus tehdäänkin jo kouluterveyden toimesta. Hui! Tehtäviä ei tällä kertaa montaa ollut ja neiti mieluusti piirsi ja kirjoitteli papereihin. Osasipa kertoa sanottujen sanojen alkukirjaimiakin, joten kirjaimet ja äänteet alkavat olla hallussa. Pituutta oli tullut taas reippaasti ja neiti kasvaa viivasuorasti pitkin ylintä käyrää painon ollessa miinuskäyrillä. Missiainesta siis selvästi! :)
6-vuotiaan mitat olivat 125,6 cm ja 22,8 kg. Neuvolakorttiin on kirjoitettu seuraavasti: "Reipas neitokainen. Hyvät kädentaidot. Tunnistaa kirjaimia, hahmottaa millä kirjaimella sana alkaa. Osaa laskea sataan. Kasvaa hyvin. Mpr pistetty."
Rokote meinasi olla kova paikka, mutta onneksi pikkukoira oli mukana lohduttamassa. Itse rokotus ei tosin tuntunut missään ja jännitys taisi olla se isompi asia kuin itse varsinainen pistos.

Neuvolassa tosiaan osa neidin taidoista kirjattiinkin ylös. Kirjaimet kiinnostavat kovasti ja lukemista yritetään yksittäisiin sanoihin kovasti. Synttärikortit, kutsut jne halutaan kirjoittaa itse ja se tehdään yleensä sanelusta. Askartelu, leipominen, ompelu ja kaikki muutkin kädentyöt ovat innostavia ja niitä voitaisiin tehdä yötä myöten, kun inspiraatio iskee. Ulkona vesileikit ja mutapaakut ovat kiinnostavia ja pihalta löytyykin ämpäreitä ja kattiloita milloin mistäkin. Toisaalta pihalle ei tarvitse erikseen houkutella tai pakottaa, sinne halutaan lähteä ihan itsekin omatoimisesti. Puissa kiipeillään ja salareittejä etsitään. Välillä kiihdytään nollasta sataan ja kiukutellaan koko kropan voimalla. Sille päälle sattuessa osataan jo olla ilkeitä ja tietoisesti satuttaa toisia (etenkin siskoa). Oma huone on ihana paikka nukkua, kun on omaa rauhaa, mutta siskosta poiketen sen siisteydellä ei ole niin suurta merkitystä. Erilaiset sadut, elokuvat ja tarinat kiinnostavat ja ne jäävät helposti mieleen. Mieluista satua voidaan kuunnella vaikka kolme kertaa putkeen saman illan aikana ja seuraavana päivänä sama uudestaan... Onneksi on olemassa äänikirjoja, koska äidin tai isin ääni ei kestäisi sitä määrää lukemista, mitä tytöt jaksavat kuunnella.

Vekkulin päikässä sanelema runo.

Lyhyesti kiteyttäen meillä asustaa touhukas neiti, joka tykkää tehdä kaikkea ja olla monessa mukana.

Pehmoeläinlääkäri

Lapin reissun jälkeen päikässä oli pehmoeläinviikko. Pehmolemmikeille järjestettiin pehmonäyttely (koiranäyttelyn tapaan), pehmoilla oli erinäisiä tapahtumia ja päikässä kävi myös pehmoeläinlääkäri. Nämä olivat tärkeitä tapahtumia, koska pehmoeläimiä ei normaalisti päikkään saa viedä (vain unilelut ja nekään eivät ole leikeissä, vain unihetkillä). Lisäksi kotona kuumeisesti mietittiin edellisenä iltana, että mikä kumma pehmoja voisi vaivata eli mitä lääkäri sitten tutkisi ja hoitaisi. Ehdin kiireisen työpäivän aikana tämänkin jo unohtaa, mutta kyllä hymy ja aurinko saavutti minut, kun näin nämä eteisessä töistä tullessani.

Mirrin resepti

Pikkiksen resepti

Näitä "kipsejä" sitten kannettiin ylpeänä mukana ja taivas meinasi revetä, kun toinen irtosi ennen aikojaan tassusta. Onneksi se oli helposti laitettavissa takaisin, eikä jalkakaan ollut pahasti väärään asentoon tällä välin päätynyt. Tästä voi jo päätellä, että pehmoeläinlääkäri saavutti suuren suosion ja huhupuheen perusteella lääkäri olisi tulossa kylään päikkään uudelleen myöhemmin keväällä!

Lapin taikaa

Pitkästä aikaa suuntasimme talvilomareissulle Lappiin. Olemme käyneet Lapissa viimeksi ennen lasten syntymää, joten muutama vuosi tässä on päässyt vierähtämään. Tänä vuonna oli kuitenkin hyvä syy lähteä. Portugalilaiset ystävämme ovat kenties viimeistä talvea Suomessa ja he eivät olleet vielä Lapissa käyneet. Seuraksi oli kiva lähteä ja toisaalta olihan siellä itsellekin paljon nähtävää, kun edellisestä kerrasta oli kerran jo aikaa.

Emme pystyneet töistä järjestämään koko viikkoa vapaata, joten päädyimme viettämään pitkän viikonlopun Ylläksellä helmikuun alussa. Menimme Lappiin yöjunalla (aivan loistava vaihtoehto pitkälle ajamiselle) ja lapsille seikkailua oli jo junamatka. Kolariin saavuimme torstaina aamupäivällä ja siitä sitten ajelimme Ylläkselle Äkäslompoloon laittamaan mökin lämpiämään. Torstaina aika kului melko pitkälti ihmetellessä ja alueeseen tutustuessa. Suurempia aktiviteetteja ei ehditty tehdä, mutta ulkoiltua tuli ja myös kartoitettua erilaiset aktiviteetit ja niiden tapahtumapaikat. Illalla Nokkela alkoi hieman tuntua lämpöiseltä ja kuumettahan neidille sitten nousi. Viikko siskon jälkeen oli sitten seuraava vuorostaan kipeänä.

Koska porukasta yksi oli kipeänä, kaikkea tehtiin vähän vuoroissa, koska aina jonkun piti jäädä toipilaan kanssa mökille. Tässä tosin meitä avitti myös säätila, koska perjantaina pakkasta oli 18 astetta ja toinen autoista ei inahtanutkaan. Niinpä päädyin aamupäiväksi kuskiksi kuljettamaan meidän autolla sekä suksia, ihmisiä että ahkiota mökiltä kaupalle ja takaisin. Murtomaasukset vuokrattiin ulkomaan vahvistuksille ja ahkio oli vähän molempien käyttöön, kun pienimmät eivät kuitenkaan vielä pitkiä matkoja itse suksilla jaksa kulkea. Vähän käytiin suksia kokeilemassakin, mutta pitkälle ei lähdetty, kun pääasiassa harjoiteltiin ahkion vetämistä, suksien hallintaa ja "kävelyä" ihan lähitiellä. Käytännössä emme löytäneet latu-uran päätä ja sen löydettyämme kello oli jo sen verran, että lapsille piti saada ruokaa masuun.

Lauantaiaamun starttasin ystäväperheen isän kanssa hiihtolenkillä. Katsoimme kartasta kuuden kilometrin lenkin ja lähdimme termospullomehun kanssa matkaan. Hiihto oli enemmän maisemahiihtoa ja ulkoilmasta nautiskelua kuin kelloa vastaan ladulla rimpuilua. Yöllä oli satanut lunta ja lähtiessämme matkaan ei latuja oltu vielä ehditty kunnostaa. Käytännössä minä menin edeltä ja tein uraa, kun ensikertalainen sai hiihdellä rauhassa valmiiksi avatulla ladulla. Muutamia kaatumisiakin nähtiin, mutta mitään ei onneksi sattunut. Onnea oli myös mukaan pakattu retkieväs, koska yksikään kahvila ei ollut lauantaina aamusta auki. Kahviloiden aukiolot olivat su-pe yleisimmin, joten lauantaihiihtelijällä oli syytä olla hyvin varustautunut. Maisemat olivat hienot ja ilokseen sitä ladulla kyllä hiihteli.

Puro ei näytä olevan jäässä talvellakaan.

Taivas punersi ja sähkölinjan alla näki kauas.

Navettakahvila, joka oli kyllä kiinni...

 Aamupäivä oli äidin hiihtoreissu, niin iltapäivälle oli sovittu sitten isän, ystäväperheen äidin ja isojen tyttöjen hiihtovuoro. Lähellä mökkiämme on kotieläinpiha, jolle on 1,5 kilometrin matka latua pitkin. Se sopi hyvin tyttöjen päivämatkaksi, etenkin kun välillä saisi levähtää eläimiä katsellen. Tämä reissu alkoikin sitten mielenkiintoisissa merkeissä, kun tytöt porhalsivat reilusti edellä hiihtäen ja isi yritti opastaen tulla ensikertalaisen kanssa perästä. Tasaisella maalla tarvittiin vain yksi reippaampi tasatyöntö, jonka seurauksena sukset lähtivät alta ja kädellä toki maahan tuki sinne tupsahtaessa. Rannehan siinä sitten meni. Isi jatkoi lopulta tyttöjen kanssa eläinpihalle ja ranteensa kipeyttänyt takaisin mökkiin pienempien lasten seuraksi. Hetki rannetta yritettiin elvyttää teippauksella, kylmähoidolla ja särkylääkkeillä. Kun nämä eivät oikein ottaneet helpottaakseen oli potilas ylipuhuttavissa lääkärin vastaanotolle parin kilometrin päähän "ihan vain varmuuden vuoksi". Minä jäin kuumeesta toipuneen Nokkelan ja parivuotiaan portugalilaispojan kanssa mökkiin. Onneksi poika on käynyt englanninkielistä päiväkotia, niin oli sentään joku kieli, millä kommunikoida. Aika meni kuitenkin hienosti ja kaikkea ehdittiin touhuta. Isi palasi tyttöjen kanssa ja ranteen tarkastus edelleen kesti. No, selvisihän se keston syykin sitten hetken päästä. Ranteen toisessa luussa oli kolme murtumaa ja toinen luu oli pois paikaltaan. Olivat klinikalla todenneet, että onneksi ei ollut sesonkiaika, koska silloin potilasta kohden on aikaa vain kolme varttia, kun nyt reissuun vierähti 2 ja puoli tuntia. Isi ja Vekkuli kävivät laskettelemassa iltamäessä hetken aikaa vielä kaiken lisäksi. Koska Nokkelalla oli ollut jo kuumeeton päivä ja muuten päivä oli sisältänyt paljon äksöniä, emme jääneet mökille laittamaan ruokaa vaan päädyimme lähtemään ulos syömään. Suuntasime Snow Villageen Launioon. Paikka oli hieno ja etenkin valaistukset ansaitsevat kiitokset!

Päärakennusta parkkipaikalta päin

Lumihotellin kappelista

Mahtava jääilves

Seinillä uiskenteli mm. kilpikonnia

Tämä oli erittäin hieno toteutus. Tähän on saatu vangittua paljon oikean puun elämää.

Esimerkki valoilla leikittelyistä

Sunnuntaina meidän perhe suuntasikin koko kokoonpanolla mäkeen. Vekkuli laskettelee jo aivan itse, mutta Nokkelalla oli vielä valjaat käytössä. Kääntymisissä tarvitaan vielä vähän apua ja toisaalta jalkavoimat evät ihan riitä riittävään jarruttamiseen isoissa mäissä. Valjaat kuitenkin mahdollistivat, että pääsimme koko perheellä nauttimaan laskettelusta. Edellisinä päivinä rinteen huipulle ei kulkenut minkäänlaista hissiä, mutta sunnuntaina ankkurit olivat avoinna. Päädyimmekin sitten hissillä kovaa tuulta uhmaten Kammissa käymään. Joskin hissistä poistuttaessa meinasi epäusko iskeä, kun tuuli oli aivan älyttömän kova. Sisälle kuitenkin päästiin ja saatiin vallattua itsellemme takaneduspaikat. Lämmittelyn jälkeen suuntasimmekin sitten alas. Joskin isin mielestä lyhyt musta rinne onnistuisi keneltä vain ja sitten pääsisi laskemaan sitä rinnettä, mitä enemmän oltiin samana päivänä laskettu. Eipä tainnut isi tietää, että tuo "lyhyt musta rinne" oli Ylläksen jyrkin rinne, maailman cup. Kyllähän se isi Nokkelan ja valjaiden kanssa alas pääsi ihan hienosti, hitaasti ja varmasti tosin. Vekkulin kanssa olikin haasteellisempaa, kun neidin piti itse kääntyä ja laskea. Jonkun matkaa laskettiin, mutta sitten alkoi hirvittää. Hetki mentiin siten, että laskettiin reunasta reunaan ja etenemä oli pieni, kun käännöksen jälkeen ajettiin melkein suoraan toiseen reunaan. Tämän jälkeen edettiin hetki siten, että edelleen laskettiin reunasta reunaan, mutta äiti käänsi neidin aina reunassa. Sitten tultiin heti sivuttain luisutellen, vaikka Vekkuli ei omien sanojensa mukaan tätä tyyliä osannutkaan (eikä sitä sen vuoksi olisi voinut käyttää). Välillä istuttiin ja tuumailtiin ja välillä taas jatkettiin. Suksien poisottaminen oli myös yksi vaihtoehto, mutta kun "laskettelurinteessä lasketellaan eikä kävellä" ja "ei täällä ole tarkoitus laskea pyllymäkeä vaan lasketella" ja "haalari kuluu puhki, jos täällä laskee pyllymäkeä" ja "tuo setäkin laski tästä suoraan alas". Sukset otettiin kuitenkin pitkällisten neuvottelujen jälkeen pois jalasta ja neiti tuli pätkän peppumäkeä alas. Äiti lasketteli sitten perässä seuraten sukset kainalossa siksakkia. Viimein tuli peppumäkeenkin stoppi ja sukset piti saada takaisin jalkaan. Tämän jälkeen tultiin sivuttain luisutellen, kunnes moottorikelkka noukki meidät hetkeksi kyytiin. Saatiin kyyti jyrkän rinteen alaosaan, mistä sitten lasketeltiin se tuttu mäki alas asti kaakaoille. Taidetaan tietää, kuka seuraavat rinnevalinnat meidän perheessä tekee...

Varpaiden lämmitys takan ääressä

Metso vartioi Kammin takkaa.

Seuraavana päivänä koittikin sitten jo kotiin lähtö. Tavarat pakattiin autoihin ja lähdettiin ajamaan kohti kotia. Aamulla poikettiin vielä katsomaan Äkäslompolossa olevia poroja (ns. vapaita poroja ei nähty kertaakaan). Rovaniemellä pysähdyttiin lounaalle. Kemiin päätettiin tehdä ex-tempore vierailu. Kävimme tutustumassa lumilinnaan. Valotaidetta ei täältä löytynyt samalla tavalla kuin Launiosta, mutta hienoja lumiveistoksia ja lasten rengaslaskupaikka löytyi. Lapset olivat tohkeissaan päästessään laskemaan mäkeä isoilla renkailla pitkän istumisen lomassa.

Äkäslompolon poroja

Kaunis purjelaiva

Änkkärit

Lumitakan ääressä (ei lämmittänyt kyllä yhtään, paitsi mielikuvituksessa)

Kemin jälkeen pysähdyimmekin sitten enää kerran Jyväskylän yläpuolella, josta sitten ajoimme suoraan kotiin. Kotona olimme noin yhden aikaan yöllä, josta sitten seuraavana aamuna pääsikin hyvin levänneenä virkein mielin töihin ja päiväkotiin. Lappiin tulee mentyä tosin varmaan uudestaankin. Etenkin tytöt ovat kyselleet Lappiin menoa ja ilmoittaneet, että "sitten ensi talvena mennää Lappiin ja..."

Toipilasruokaa ja synttäreitä

Tyttöjen sukulaissynttäreitä piti alunperin juhlia tammikuun lopulla. Toisin kuitenkin kävi. Vekkulille nousi kuume pari päivää ennen juhlia, joten päädyimme suosiolla siirtämään juhlat. Juhlat siirtyivätkin aina helmikuun lopulle alkuperäinen viikonloppu touhuttiin kaikkea muuta kuin oltiin alunperin suunniteltu. Juhlavalmistelut oli jo aloitettu, joten sitten mietittiinkin, miten niitä voidaan hyväksikäyttää kolmen viikon päästä tai mitä niistä muuta voidaan tehdä nyt.

Kakunpohja päätyi pakkaseen, koska se ei olisi säilynyt uusiin juhliin, mutta toisaalta pakkasesta otettu pohja säästi aika paljon vaivaa varsinaisen juhlajärjestelyn aikana. Porkkanat olin raastanut jo valmiiksi illalla, että nopeasti pääsisi tositoimiin töiden jälkeen (porkkanapiirakkaa oli listalla). Näistä tehtiinkin sitten toipilasruokaa, nimittäin lettuja! Tytöt olivat aluksi sitä mieltä, että yök, ei porkkanaletut voi olla hyviä. Mutta kun maistelun aika koitti, niin ne olivat melkein parempia kuin letut ovat koskaan aiemmin olleet.

Lettutaikina

Tässä niitä kypsyy...

Näitä siis nautittiin perjantaina lounaaksi, kun Vekkuli pötkötteli suurimman osan päivästä. Lauantaina puolestaan kaivattiin jotain kivaa tekemistä sisälle ja tietysti ei olisi pahitteeksi, että se sisältäisi jotain herkkua. :)
Päädyimme leipomaan pikkupullia. Vekkuli raastaa leipomista ja aina kun mahdollista pitäisi saada leipoa joko pullaa tai kääretorttua. Tällä kertaa toteutettiin pullatoive. Otimme toki pullien kanssa vähän ennakkoa reilulla viikolla, koska söimme pullat laskiaistyyliin. Emmem kuitenkaan tehneet niistä ylimakeita sokeripommeja vaan väliin laitettiin mansikkasosetta, jota suosittelen kyllä kaikille kokeiluun.

Kun otetaan kasasta pulla...

ja lisätään väliin kermavaahtoa ja mansikkasosetta...

Saadaan herkullinen, mutta ihanan raikas laskiaispulla!

Sairastelun jälkeen voimia kerättiin ensin Lapin reissulla ja sitten muutaman tutun synttäreillä. Viime viikonloppuna sitten vietettiin niitä itse synttärijuhlia. Niitä kyllä odotettiin ja vähän taisi tyttöjä jännittääkin, kun ei edellisenä iltana meinannut nukuttaa millään ja äidillä menikin sen takia valmistelut aika myöhäiseen. Valmista kuitenkin tuli!

Synttärikakku sivulta, nokka onnistui hyvin!

Vihainen Matilda lintu

Synttärikakkuna oli tänä vuonna vihaisista linnuista Matilda. Vekkuli toivoi Pommi-kakkua (se musta vihainen lintu) ja Nokkela puolestaan mansikkakakkua. Komporomissina päädyttiin valkoiseen vihaiseen lintuun, jossa oli mansikkatäyte. Itselläni oli oma lehmä ojassa tämän värin kanssa, koska halusin kokeilla Kinuskikissan suklaamassaa ja käytännössä en tiedä yhtään ruskeaa lintua, joten massaksi valikoitui valkosuklaamassa.Käytännössä kaikki kuorrutteet kakussa on tuota samaista massaa hieman värjättyinä, ainoastaan silman välkuaiset ovat sokerimassaa, koska tuota suklaamassa ei pysty täysin valkoiseksi saamaan. Se siis kellertää aina hiukan. Tämä läpäisi toiveiden tynnyrinja maistui lisäksi vieraille. Enää siitä ei ole mitään jäljellä... Muita tarjottavia oli porkkanapiirakka, seeprakakku, välimeren piirakka, kinkkukeikausvoileipäkakku ja palttoon nappeja savuporo- ja kylmäsavulohitäytteillä. Toki tarjolla oli myös vaahtokarkkeja ja keksejä. Näistä tai asetteluista ei ole kuvia (tai paremminkin en niitä ehtinyt/muistanut ottaa). Fiilis oli hyvä ja vieraat viihtyivät. Nyt saakin sitten alkaa suunnitella Vekkulin kaverisynttäreitä...

Neljävuotias neiti

Aloitin kirjoittaa tätä postausta jo ennen vuoden vaihdetta, kun Nokkelan mittariin kertyi lisävuosi. Nyt saan sen sitten valmiiksi  ja ihan julkaistua!

Vähän ennen joulua tuli 4 vuotta täyteen ja kyllä sitä jo pitkän aikaa odoteltiinkin. Vielä viikko ennen joulua kaupungilla Nokkela totesi tutuille ja tuntemattomille: "Moi! Mä oon Nokkela ja mä oon kolme. Kohta neljä."

Neuvolassakin käytiin ennen virallista syntymäpäivää, jotta saatiin mitat selville. Pituutta on kertynyt jo 108 cm ja painoa 17,2 kg. Nokkela on siirtynyt nyt toiseksi ylimmälle pituuskäyrälle ja painossa on miinuskäyriltä päästy nollalle. Tehtäviä tehtiin tällä kertaa myös, vaikka ihan yksin ei sinne terveydenhoitajan luo uskallettu vielä mennä. Pinon kasaus onnistui hienosti, samoin viivaa pitkin kävely ja yhdellä jalalla pomppiminen. Myös värit ja eläimet tunnistettiin hienosti ja mikä mahtavinta, noin kuukausi ennen neuvolaa opittiin R.

R kuului äidin mielestä aina silloin tällöin puheesta, mutta aina jos pyysi saada kuulla sanan uudelleen, niin vastaukseksi sai L:llisen version tai sitten jotain ihan muuta. Yksi lauantaiaamu viereen kömpi taas hetkeksi köllöttelemään uninen tyttö ja jonkun aikaa kuvittelinkin tytön nukahtaneen, kun kovin hiljaista oli. Yhtäkkiä vierestä kuuluikin hiljaisella äänellä: "Ärrrrrrrrr." Sen jälkeen meillä onkin rohkeasti päristelty. :)

Nokkela on myös oppinut huijaamaan ja kiertämään vastuuta. Kaikki sotkut ja silput on Vekkulin tekemiä ja koskaan ei hän itse tietenkään ole ollut millään tavalla asioihin osallinen, vaikka sisko ei olisi ollut edes kotona. Tätä on nyt alettu kitkeä pois, koska valehtelemalla ei elämässä pitkälle pötki ja toisen syyttä syyttäminen on nimenomaan valehtelua ja toisaalta myös sitä, että ei itse ota vastuuta tekemisistään. Pitää pystyä tilanteessa kuin tilanteessa seisomaan omien tekojen ja sanojen takana, vaikka ei se aina niin kovin ihanaa olisikaan.

Nokkela on myös yleensä perheen sanaseppo kaikenlaisilla tarinoillaan ja jutuillaan. Vaikka joskus kommentit saattavatkin olla aika sattumaa, niin monesti ne kyllä osuvat ja uppoavat. Mummun kanssa Nokkela keskusteli nukkumisjärjestelyistään:
N: Mulla onkin sängyn vieressä ikkuna, mutta Vekkulilla ei ole.
M: Jaa. No onkos siinä sitten vähän kylmä näin talvella, kun on ikkuna vieressä?
N: No ei. Se (ikkuna) on kiinni!

Syntymäpäivän jälkeisenä päivänä neljän vuoden täyttymistä toitotettiin joka välissä. Jopa sisko sai siitä oman osansa.
N: Mä oonkin nyt neljä. Ootko sä vielä viisi?

Nokkela on tänä vuonna myös ottanut uusia urheilulajeja omakseen. Luistelua on muutama kerta käyty jo kokeilemassa ja niillä pysytään pystyssä ja jos kaadutaan, niin hän pääsee itse nousemaan ylös. Liikkumaan ei vielä kovin hyvin luistimilla osata, mutta se tulee aikanaan, kun saadaan vähän varmuutta ja itseluottamusta kehiin. Hiihtämistä on myös kokeiltu ja se on kivaa. Kovin lujaa ei Nokkela vielä laduilla päästele, mutta homman täytyykin vielä tässä vaiheessa olla hauskaa (ja lyhytkestoista), että innostus lajin opetteluun säilyisi. Mäessäkin Nokkela on käynyt ja auraus onnistuu aina silloin tällöin. Valjaat päällä isokin mäki päästään ehjänä alas asti ja eiköhän se aurakin sieltä sitten ajan myötä löydy. Temppuilussa puolestaan Nokkela on oppinut liudan erilaisia hippoja ja kehon hallintaan tähtääviä juttuja. Reilu puolituntinen on viikon odotetuimpia hetkiä ja onhan se Nokkelan ihan ikioma harrastus. Se on toisaalta myös hyvää harjoitusta sille, että sisko ei joka paikassa ole aina mukana.

Hiihtoharjoituksissa

Lasketteluvaljaita testaamassa mattohississä

Nokkelalta löytyy päikästä useita ikäisiään kavereita ja leikit onnistuu pääsääntöisesti kaikkien kanssa. Häneltä löytyy myös sympatiaa muita kohtaan, koska oli päikässä yksi päivä tarjonnut oman unilelunsa 2-vuotiaalle tytölle, jonka oma unilelu oli jäänyt kotiin, koska pienempi tarvitsisi sitä kuitenkin enemmän kuin hän. Lisäksi hän monesti riisuu isosiskoltaan ulkovaatteet, jos isosiskolle sattuu huono päivä ja hänellä on hyvä päivä. Toisen auttaminen onnistuu siis monella eri tavalla.

Yöt Nokkela puolestaan kukkuu. Tai no. Nukkuu pääsääntöisesti, mutta unen kokonaismäärä on aika vähäinen. Päikässä nukutaan kuulemma noin kolmen vartin päikkärit ja kotona ei uni tule silmään ennen kymmentä kovinkaan usein. Aamuisin pompataan ylös kuitenkin normaalisti heti kuuden jälkeen. Harvassa tosin ovat ne aamut, että Nokkela olisi väsynyt, päinvastoin, hän on yleensä se aamun aurinko, jolta unihiekat karisee silmistä hyvin vauhdikkaasti. Viikonloppuisin hän toki nukkuu reilusti pidempään, mutta silloin usein ne päikkärit jäävätkin välistä. Jos nukahdus tapahtuu omaan sänkyyn, niin siellä pääsääntöisesti koko yö nukutaan. Usein äiti ja isikin jo menevät nukkumaan yhtä aikaa neidin kanssa ja viereen ei enää siinä vaiheessa jaksa könytä pieneen lasten sänkyyn. Niinpä neiti aika usein nukkuu isossa sängyssä äidin peiton alla. Uskon tämän olevan kuitenkin ohimenevää seuran kaipuuta, kun Vekkuli on siirtynyt nukkumaan omaan huoneeseensa ja Nokkelalle se on ehkä vähän pelottavaa olla vielä yksin omassa huoneessa.

Toisaalta omassa huoneessa on myös hohtonsa. Viime päivinä Nokkela on joka ilta siivonnut huoneensa ennen nukkumaanmenoa, ettei sitten yöllä kukaan kompastu. Jokin aika sitten molempien huoneet olivat kaaoksen oppikirjasta, mutta perusteellisen järjestelyn jälkeen (äidin avustamana) tytötkin ovat alkaneet tykätä huoneen järjestyksestä ja siitä, että kaikilla on omat paikkansa, josta asiat löytyvät helposti. 

Sellainen nelivuotias meillä asustaa. Nyt jo tosin kertoo kaikille, että "ennen joulua mä täytän sitten viisi!".

Joulun aika 2014

Vaikka joulusta onkin jo kuukausi, niin ajattelin tänne silti kirjoitella muistiin, mitä kuluneena jouluna ehdittiinkään touhuta.
Joulukuusi viriteltiin itsenäisyyspäivänä tyttöjen viikon kestäneen kinuamisen jälkeen. Koristeiden paikkaa vaihdettiin käytännössä päivittäin ja niinpä se oli joka päivä aina yhtä virkistävä näky, kun ei päässyt liikaa tottumaan ulkonäköön. :)
Lomaa sain pitää ennen joulua pari päivää, joten saatiin tyttöjen kanssa viikon breikki normaaliin arkeen. Joulu edeltävä viikonloppu kului vauhdikkaasti. Lauantaiaamuna kävimme koko perheen voimalla Kuohussa uimassa ja siellä oli varsin mukavaa, kun kerrankin oli suhteellisen väljää uiskennella. Nokkela oppi kellumaan ja uimaan vähän matkaa selällään. Mahallaankin meni ehkä metri pari, mutta sitten "mä upposin", kuten Nokkela asian ilmaisi. Tämän jälkeen isotäti tuli kylään, kun ei vielä ollut nykyistä kotiamme nähnyt. Glögit ja piparit siinä sitten näppärästi nautittiin ja virittäydyttiin pikku hiljaa joulutunnelmaan. Lauantai-iltana lähdimme kaveriperheen luokse kyläänja ohjelmassa oli pizzojen tekeminen ja paistaminen leivinuunissa. Maultaan tuli kyllä mahtavia pizzoja ja lapset tykkäsivät täyttämisestä. Reissun aikana kaveriperheen nuorimmainen lapsi alkoi oksentaa ja kotiin lähdimmekin pienen pelon saattelemana, että jääkö meiltä tänäkin vuonna jouluruoat syömättä (mahatauti vieraili kaksi vuotta sitten juuri jouluna meillä).

Sunnuntaina kaivettiin käsipelissä sähkökaapelille oja talolta ulkovarastolle (meni poikki maalämpökaivon asennuksen yhteydessä). Maa ei ollut vielä pahasti jäässä ja lapiolla kaivaminen onnistui helposti (mitä ei olisi onnistunut enää pari päivää myöhemmin, kun pakkasta oli sunnuntainakin jo 10 astetta). Kaivuuhommien jälkeen pyörähdettiin isännän lapsuudenystävän äidin luona (olemme tavaneet vierailla hänen luonaan aina ennen joulua) ja toisen kaveriperheen luona (olemme ristiin lastemme kummeja).

Maanantaina olikin sitten ensimmäinen virallinen lomapäivä ja Nokkelan oikea syntymäpäivä. Kaverisynttäreitä vietettiin reilu viikko aiemmin (leivottiin yhdessä gluteenittomia pipareita ja koristeltiin niitä). Ja kyllähän se synttärilahjaksi saatu lego-rakennelma piti heti tietysti myös kasata. :) Isäntä starttasi aamulla töihin ja me tyttöjen kanssa pakattiin viikon tarvikkeet ja leipomon kautta lähdimme kohti mummolaan. Täytyihän varsinaista syntymäpäivää jotenkin juhlistaa, niin sen takia haettiin leipomosta herkkuja mummolaan vietäväksi. Nokkela halusi kermamunkkeja ja niitähän sitten hankittiin useampi kappale mukaan. Ja kyllähän ne hyvältä maistuivatkin! Iltapäivällä saatiin tosiaan ajella valoisan aikaan ja perillä oltiin jo alkuillasta, niin ehdittiin kierroksia hiukan laskea ennen kuin tarvitsi rauhoittua nukkumaan (mikä on yleensä hiukan toisin normiviikonloppukäynnillä, kun ajelemaan päästään vasta töiden jälkeen).

Tiistai olikin sitten toimintaa täynnä mummolassa. Leivottiin pipareita (itse tehdystä taikinasta) reilu määrä. Tytöt saivat itse valita muotit, joten valmiiksi asti päätyi kissoja, koiria, possuja, kuusia (tai tähdenlentoja, kuten tytöt näitä nimittivät), ukkoja ja enkeleitä. Taisipa joukkoon mahtua myös sydämiä ja puolikuita sekä hevosia. Tämän lisäksi tytöt saivat leipoa pullia (voisilmäpullia tietysti!). Nämä ovat niitä ehdottomia suosikkipuuhia mummolassa. Joka kerta kysytään, että mitä me mummu voitais tänään leipoa? Illalla kävimme kyllä myös ulkoilemassa pikkupakkasissa, tytöistä oli hauskaa leikkiä taskulamppujen kanssa piilosta ja hippaa.

Ehdottomasti pitää saada voisilmäpullia!

Piparisaalista

Aattoaamu valkeni kuulaana ja kohtuullisen kirpakassa pakkasessa. Lähdimme tyttöjen käymään muutaman kilometrin päässä kylän aattohartaudessa, jossa "oli se sama satu kuin päikän joulukirkossa", kuten Nokkela asian ilmaisi. Hartauden päätteeksi juotin mehut ja kahvit pipareiden kera ja lähdettiin takaisin mummolaan joulupuurolle. Tämän jälkeen lähdettiin viemään kynttilät haudoille ja käytiin kaupasta tekemässä viime hetken ostokset (lähinnä vihanneksia ja maitoa). Tämän jälkeen palasimme mummolaan kahvittelemaan ja isäkin pääsi perille mummolaan (oli siis alkuviikon töissä). Ennen kahvia paisteltiin itse thedystä taikinasta  Ruokailu suoritettiin hyvissä ajoin ja alettiin nostaa kierroksia siitä, tuleeko se pukki vai ei. Tietääkö pukki varmasti, että olemme täällä mummolassa? Osaako pukki tulla perille?

Tähtiä, enkeli ja seuraavaksi laukkuja

Jos mä ihan vähän vielä painan tästä?

Ja tulihan se pukkikin viimein! Kopina kuului ovelta ja pukkihan sieltä saapui säkin kanssa. Suut olivat korvissa ja hiukan tuntui tilanne jännittävän. Molemmat tytöt kiipesivät äidin syliin ja tuolin käsinojalle ja siitä sitten uskalsi vähän pukin kanssa haastella. Tytöt lauloivat pukille "Joulukirkkoon" ja "Joulupukki" sekä "Pikkukoira laulaa". Nokkelalta olisi irronnutt tämänkin jälkeen vaikka kuinka monta lisälaulua, mutta koska pukin aika on rajallinen, niin piti siirtyä keskusteluosioon. Pukki tiedusteli tytöiltä, mikä joulussa on parasta? Molemmat tytöt vastasivat yhdestä suusta "Piparit". Ja vaikka pukki kuinka tiedusteli, niin vastaus pyöri pipareissa pitkään. Nokkela selitti pipareista pitkät pätkät, mutta Vekkuli viimein kuiskutteli jo vähän lahjojenkin suuntaan. Toiseksi parasta joulussa on lahjat. Sen jälkeen pukki havahtuikin, että hetkinen, olihan hänellä tosiaan lahjojakin mukana. Konttikin löytyi, josta törrötti pari risua ja ne olivat matkalla Heinolaan Pekalle ja Mikkeliin Jussille, jotka olivat olleet tuhmia. Tytöt auttoivat pukkia jakamaan lahjat. Vekkuli tunnistaa jo hyvin kirjaimia, joten hän pystyi aika pitkälle päättelemään, kenelle mikäkin lahja oli osoitettu. Sitten saateltiinkin pukki pitkälle matkalle takaisin ja toivotettiin turvallista matkaa. Lahjat aukesivat rivakasti ja niistä paljastui monta haluttua tavaraa. Nokkelan ensimmäisestä paketista kuoriutui mitta (3 metrin ihan oikea mitta), josta tuli välittömästi suuri aarre. "Tällaista mä olen aina toivonut ja pukki osasi tuoda minulle ihan OMAN mitan". Mitta kulkikin tästä eteenpäin koko ajan mukana ja jos se johonkin jäi, niin valtava huoli ja parku oli välittömästi korvin kuultavissa. Vekkulille puolestaan ensimmäisenä käyttöön pääsi Helinä Keiju -DVD. Hyvillä mielin päästiin sitten vielä joulusaunaan ja tietysti putipuhtaina sitten vielä iltapalan kautta nukkumaan.

Joulupäivä vietettiin rauhallisesti mummolassa.  Aamulla vähän laskettiin mäkeä ja kaiveltiin lumikuoppia sekä tietysti leikittiin hippaa ja piilosta. Myös illalla käytiin ulkoilemassa taskulamppujen kanssa ja leikittiin hippaa ja piilosta. Päivällä rakennetut lumikuopat olivat hyviä piiloja. Samoin erilaisten puskien juuret.

Piilosta voi kurkistella

Kissa ja koira matkalla kylpyammeeseen...

Tapaninpäivän ohjelma jatkui aamun osalta samalla tavalla kuin joulupäiväkin. Isi lähti jo takaisin kotiin aamusta, kun oli luvannut äidilleen kinkun paistaa illaksi. Aamupäivällä me tytöt puolestaan kävelimme jäälle katsomaan, kun vaari kävi pilkillä pyytämässä muutaman ahvenen. Mäkeäkin laskettiin ja hankittiin taas punaiset posket. Illalla lähdettiinkin sitten tapaninpäivävierailulle serkkuni luo. Siellä oli paikalla myös muutama tyttöjen pikkuserkku. Juuri 3-V täyttänyt E neito ja vasta 9kk pieni L tyttö. Siinä oli pienemmillä pikkuserkkuilla ihmettelemistä, kun meidän neidit lähtivät telttaan retkelle, tekivät ruokaa ja seurasivat, minne kissat milloinkin menevät ja mitä ne tekevät.

Me mahdutaan tänne ihan hyvin molemmat!

Lauantai vietettiin mummolassa ulkoilmasta ja jouluherkuista nauttien. Naapurin pojat olivat omassa mummolassaan, niin heistä ei tällä kertaa saanut kaveria meidän tytöille. Ehkä sitten taas seuraavalla kerralla. Sunnuntaina ajeltiinkin sitten takaisin kotiin.

Maanantaista keskiviikkoon tytöt olivat päikässä ja me vanhemmat töissä. Koska joku pöpöaalto oli liikkeellä, olivat tytöt ainoat hoidettavat ma ja ti. Siinä voi jo sanoa saavan rahoilleen vastinetta ja hyvää hoitoa, kun kahta lasta kohden on kaksi hoitajaa. :) Keskiviikkona hoitoon sitten tervehtyi kaksi muutakin, niin oli vähän enemmän touhua ja kavereita. Keskiviikkoiltana isi oli järjestämässä ilotulitusta, niin me tytöt sitten viihdytimme itseämme tähtisadetikuilla ja muutamalla tulisuihkulla. Parhaat efektit nähtiin pellon toiselta puolelta, mistä ammuttiin isompia patoja useampi. Valkokangaskin viriteltiin, mistä vähän katsottiin uuden vuoden lähetystä, mutta kyllä se uni voitti jo ennen vuoden vaihtumista.

Tähtisadetikut eivät paukkuneet ja näyttivät kauniilta

Uudenvuodenpäivänä me nautittiin vapaapäivästä ja käytiin tyttöjen kanssa luistelemassa. Jäältä oli ammuttu paljon raketteja, mutta paikalliset nuoret olivat fiksuja (tai heidän vanhempansa), että pojat tulivat keräämään rojut jäältä pois meidän siinä luistellessa. Osa ei kyllä ihan niin fiksuja ollut ja katujen varsilla oli paljon ilotuliteroinaa ja olipa yksi lommoinen postilaatikkokin. Tytöt asiaa kovasti ihmettelivät, kun me kuitenkin keräsimme omat roinamme (joita ei kyllä paljoa ollut, mutta kuitenkin) jo heti ampumisen jälkeen pois.


Isi oli kotona sitten perjantain tyttöjen kanssa, kun päikkä oli kiinni. Äiti oli normaalisti töissä ja illaksi oli sovittu leikkitreffit Hoplopiin kaveripoikien kanssa. Vekkulille valitettavasti nousi kuume ja mummi tuli hoitamaan Vekkulia siksi aikaa, että Nokkelan kanssa päästiin kiipeilemään Hoplopiin. Isi suuntasi illaksi varpajaisiin.. Hoplopissa kyllä viiletettiin tukka putkella ja hiki hatussa. Täytyy ottaa keväämmällä uudestaan siten, että Vekkulikin pääsee mukaan. Selvästi asia kuitenkin jäi harmittamaan.

Lauantai ja sunnuntai oltiinkin kotosalla, kun parempi oli sairastaa kunnolla, ettei sitten jälkitaudit tms pääse yllättämään. Kuumetta riitti yhden päivän ja sen jälkeen neiti jo tervehtyikin. Joku pikaflunssa siis taas. Maanantai olikin päikässä taas hiukan erilainen päivä, kun aukioloaika oli vain 8-16 ja loppiaista päästiin viettämään ajoissa. Loppiaisena ei vielä kuusta riisuttu eikä piparkakkutaloa syöty (se tehtiin seuraavana viikonloppuna), mutta muuten koristeet ja valot vietiin jo jemmaan odottamaan seuraavaa joulua. Mukava ulkoilupäivä loppiainen kuitenkin oli.