Kaverisynttärit ja virpominen

Viikko sitten niitä sitten vietettiin, nimittäin kaverisynttäreitä. Niitä odotettiin kovasti ja kutsuja lähti 4 päikkykavereille ja heidän lisäkseen kahdelle tytölle naapurustossa. Meillä oli siis viime lauantaina kahden tunnin ajan 6 tyttöä ja 2 poikaa, koska kaikeksi riemuksi kaikki kutsutut pääsivät osallistumaan.

Ensin pyöriteltiin lattialla pulloa ja sen perusteella katsottiin, kenen paketti avataan. Tämä leikki oli myös sen vuoksi hyvä, että nimet tulivat kerrattua ja lapset pääsivät hyvin synttäritunnelmaan mukaan.

Vähän aikaa leikittiin ja hetki sen jälkeen siirryttiin herkkujen ääreen. Tarjolla oli jäätelöä, karkkeja, keksejä, popcorneja, sipsejä ja makeita popseja. Pöydän ääressä istuessa K-poika sitten alkoikin ihmetellä:

K: Teillä ei ole ollenkaan telkkaria?
M: Ei ole, ei.
K: Onko teillä makkaria?
M: Joo, kaksi kappaletta löytyy.
K: No, onko teillä siellä telkkari?
M: Ei ole, ei.
K: No mistä te sitten katsotte filmejä?
M: Kannettavasta dvd-soittimesta.

Yllättävää, kuinka hämmentävä asia television puuttuminen pienille onkaan. Onneksi se ei synttäreitä sen enempää haitannut, kun ei sitä televisiota paljoa ehditty kaivata. :)

Tytöillä on myös pari Trash pack -hahmoa asumassa omissa oransseissa roskiksissaan. Muuta näihin liittyvää rekvisiittaa meiltä ei löydy. Tytöt ovat sujuvasti kujettaneet niitä Lego-autoilla ym vastaavilla, vähän tilanteesta riippuen. Tämä tietysti J:tä kovasti askarrutti.
J: Missä näiden autot on?
M: Meillä ei ole sellaisia roska-autoja. Ainoastaan pari noita roskityyppejä.
J: Mutta kaupasta niitä kyllä saa. Voisitte käydä ostamassa.
M: Ehkä. Tosin ne mahtuvat kyllä ihan hyvin Lego-autojenkin kyytiin...

Jossain vaiheessa sitten ongittiin. Jokainen sai vuorollaan onkensa päästä virkatun "böödin".  Näitä löytyi mustina, punaisina, keltaisina ja sitten sinisenä. Osalle nämä olivat todella tärkeitä ja ne käytiin heti laittamassa takin taskuun, osa unohteli niitä välillä minne milloinkin, mutta kotiin lähtiessä jokaiselta löytyi lintu kädestään. :)

Punainen ja sininen rinnakkain

Onneksi lapsista ei tullut vihaisia, vaikka saivatkin vihaiset linnut...

Synttäreillä myös piilotettiin apinaa ja etsittiin taikasauvan avulla (meillä on sellainen peli, missä sauva näyttää valoja ja päästelee ääntä, jos apina on lähellä). Tosin viimeinen piilotus oli niin tehokas, ettei apinaa sen jäljiltä ole vieläkään löytynyt...

Lisäksi ehdittiin leikkiä paljon vapaatakin leikkiä, niin legoilla, pehmohedelmillä kuin kaikella muullakin. Nukenrattaat saivat kyytiä ja ehtivätpä lapsukaiset myös sängyilläkin pomppia. Hauskoja ideoita lapsilla kyllä on ja toisten leluista löytää kaikenlaisia hauskoja uusia juttuja.

Ikean pehmovihannesten kori päätyi hatuksi...

Hauskaa oli ja kaksituntinen todella vierähti nopeasti ja kaikkia tultiin jo hakemaan. Kuvia tuli muutama räpsäistyä, mutta niissä on niin paljon iloisia ilmeitä ja naamoja, ettei niitä tänne voi laittaa. Isi oli synttäreiden jälkeen ihan naatti, joten ei tarvitse ihmetellä, miksi päiväkotielämä väsyttää. :)

Seuraavana päivänä Vekkuli pääsi sitten yhden päikkäkaverinsa synttäreille, minne jostain syystä ei meinannut aluksi millään jäädä. Äiti jäi sitten henkiseksi ja fyysiseksi tueksi puoleksi tuntia. Kun askartelu alkoi, poistui äiti takavasemmalle. Puhelinsoitto kotiin sen jälkeen tuli, kun vähän oli äidin häviäminen hämmentänyt. Puhelun aikana kyselin Vekkulilta, mitä oli askarrellut jne  ja neiti poistui linjoilta vähin äänin. Sen jälkeen olikin hiljaista. Kun kotiinlähdön aika koitti, ensimmäinen kommentti oli, että "Äiti, miksi sä tulit jo näin aikasin hakemaan?" Kotimatkalla kyseltiin jo milloin voidaan mennä uudestaan leikkimään: "Äiti, mä voin mennä huomenna päikän jälkeen uudestaan tuonne leikkimään."Niinpä niin. Onneksi rohkeus lopulta voitti ja synttäreillä oli kivaa. Ehkäpä Vekkuli uskaltautuu piakkoin yksin kavereiden luo leikkimään muutenkin.

Viikko kuluikin sitten taas vauhdikkaasti. Äiti kävi parin päivän koulutuksessa Helsingissä ja tytöt saivat laatuaikaa isin kanssa. Hienosti oli mennyt ja aamulähdöt päikkyynkin olivat onnistuneet suhteellisen hyvin. Niissä on yleensä jommalla kummalla aina jotain huonosti. Viikko sitten käytiin poimimassa virpomisoksat ja lauantaina heti aamusta ne sitten koristeltiin. Siinä oli kyllä jokseenkin tekemistä, kun kahdet kädet liimasivat ja leikkasivat. Ihan ei aina äiti pysynyt perässä, mutta hienoja oksia niistä kuitenkin tuli. Toisissa oli hieman enemmän liimaa kuin toisissa. ;D

Eilen kävimme myös lastenvaatekirpparilla pyörähtämässä, mistä Vekkuli löysin itselleen kivan penaalin. Pääosa tarjonnasta oli vauvoille, joten meidän tytöille sieltä ei juurikaan löytynyt sopivia juttuja. Sen jälkeen suunnistimme talvipäivätapahtumaan pursiseuralle. Vekkuli pääsi ratsastamaan ponilla ja itse kävin Vekkulin ja Nokkelan kanssa moottorikelkka-ajelulla ahkion kyydissä. Lisäksi vähän laskettiin mäkeä ja käytiin kuumalla mehulla.

Tänään sitten lähdimme aamusta virpomiskierrokselle. Kävimme mummin luona, mummin naapurissa ja papan luona. Lisäksi tytöt poikkesivat yhden naapurin luona. Siinä olikin saalista kerrakseen. Tänään onkin sitten herkuteltu ruokailujen jälkeen ja loput säästetään karkkipäiväksi.

Matkalla kotiin Vekkuli alkoi pohtia onko kissa sama asia kuin muna.
V: Mulla on kaksi pupua, kaksi, tipua, kissa ja muna (kissa, tipu ja pupu ovat sellaisia pääsiäispatukoita, mitä tytöt saivat virpomisreissulta palkaksi).
M: Eli kaikkia ei ole kahta?
V: Ei, mutta kyllä kissa ja muna voi olla kaksi kissaa. Kissa on kyllä sama kuin muna, kun se kissa synnyttää niitä munia ja hautoo niitä. Sitten niistä tulee kissoja.
M: Kissa kyllä synnyttää poikasia, pieniä kissoja. Vain linnut munivat ja hautovat. :)

Pari omatekemää ja pari muiden oksaa

Vekkulista ihmeellistä oli se, kun iltapäivällä meillä kävi kääntymässä pari virpojaa. Jännityksellä ihmeteltiin ja iloisesti antoi palkan virpojille. Kova oli odotus, että olisi lisääkin virpojia käynyt, mutta ei sitten eksynyt meille asti.

Alkuillasta kävimme tyttöjen kanssa vähän avittamassa kevättä. Otettiin lumilapiot matkaan ja käytiin kaivamassa taloyhtiön hiekkalaatikkoa vähän esille. Lähinnä reunat auringon nähtäväksi, niin kyllä se hoitaa sitten loput päivisin. Josko kohta pääsisi jo hiekkahommiin... Keinujen altakin vähän lunta poistettiin, niin päästiin keinuttelemaan. Ihana ulkoilukeli, kun auringossa on plus-asteita ja varjossa aavistus pakkasen puolella. Kohta päästään toden teolla kurahousukauteen...

Kevyet letut ja minä itse

Hupsista! Melkein kaksi kuukautta on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Vuoden vaihteen jälkeen työt pääsivät kasaantumaan pahemman kerran ja työpäivän päätteeksi koneen avaaminen kotona oli ylivoimainen tehtävä. Viikonloppuina oli myös muuta ohjelmaa. Tammikuussa juhlittiin ensin vaarin syntymäpäiviä ja viikko sen jälkeen tyttöjen yhteisiä syntymäpäiviä. Helmikuussa ulkoiltiin mahdollisuuksien mukaan aina viikonloppuisin ja kävipä vaari ja mummukin meillä päin kylässä.

Helmikuussa Nokkelan varustus sisätiloissakin oli melkein villahaalari, joten ei tarvinnut suostutella pukemaan sitä haalarin alle ulkoilemaan lähtiessä. Yksi hujahdus ja haalari oli päällä. Muutenkin kaksi vuotta täyttänyt neitokainen haluaa tehdä kaiken itse, missään ei saa auttaa pyytämättä. Jos erehdyksessä haet päiväkodista lähtiessä unilelun lokerosta, niin Nokkela heittää unilelun takaisin lokeroon ja hakee sen sieltä itse mukaansa. Itse pitää saada kaikki pukea ja syödä. Valtava taistelu on edessä, mikäli kiireestä tai muusta syystä johtuen "joudut" häntä avustamaan. Hyvä puoli tässä on toki se, että vaipat ovat nyt meidän taloudessa historiaa. Edes päiväkodissa ei vaippaa enää laiteta, koska se on ollut jo toista kuukautta aina kuiva.

Nokkela villahaalari päällä kokeilee mummin pipoa ja kenkiä.

Helmikuun lopulla meitä onnisti saada myös harvinaisempia "vieraita". Takan vuosittainen nuohous osui tuohon ajankohtaan ja erillistoiveesta (kesken päivän on hankalampi tulla töistä kotiin ja taas takaisin) nuohous onnistui aamutuimaan, joten tytöt pääsivät seuraamaan toimitusta ja menivät päiväkotiin hieman normaalia myöhemmin. Vekkuli ihmeen kaupalla vielä muisti edellisen nuohouksen (1,5v sitten), koska kommentoi useampaan otteeseen nuohoajalle, miten setä edellisellä kerralla teki ja millaisia työvälineitä hänellä silloin oli tai ei ollut. Nuohoojasetä oli onneksi ihan huumorimielellä liikenteessä eikä ottanut pahakseen pientä työnvalvontaa ja kyselyä.

"Viime kerralla setä kyllä laittoi paperia tuonne luukun väliin."

Meillä on myös ehditty rakennella majoja erilaisiin tarkoituksiin. Milloin sinne rakennetaan linnaa, milloin sänkyä, milloin kauppaa jne. Parasta on se mielikuvituksen määrä, jolla leikit muuntuvat ja muokkaantuvat ja tytöt osaavat jo aika hyvin leikkiä yhteen. Mitä nyt aina välillä täytyy kinastella ihan muodon vuoksi.

Elokuvateatteri majassa.

Vekkulin oikea syntymäpäivä sijoittuu helmikuun loppuun ja silloin vein Vekkulin teatteriin. Kävimme katsomassa esityksen Mimmi Lehmä ja Varis. Esitys oli aikuisen mielestäkin hauska, vaikka välillä Vekkulia selvästi jännittikin. Huvittavinta esityksessä oli lasten reaktiot, kun muutamat lapset kommentoivat/huutelivat varikselle ohjeita: "Nyt se Mimmi kiipesi jo sinne puuhun! Herää jo, Varis!" Lisäksi yksi poika pääsi puhaltamaan, kun Mimmi oli pudonnut peffalleen ja kolhinut itseään. Mielestäni todella onnistunut esitys ja näyttelijät olivat hyviä. Lapsiin tuntui esitys tehoavan hyvin myös.

Teatteriesityksen jälkeen havaitsimmekin kotiin päästyä, että Nokkelalla on kuumetta. Oletimme aluksi, että kyseessä on joku tavallinen flunssa, mutta kun seuraavana päivänä sairastui isi, sitä seuraavana äiti ja Vekkuli, niin ei se ihan tavallista enää ollutkaan. Kuume oli todella korkealla, pahimmillaan tytöillä yli 40. Panadolia kului, samoin kaikkea mahdollista juotavaa ja pään sai miettiä puhki, mitä ihmettä neidit suostuisivat syömään. Äiti pääsi tässä asiassa vähimmällä ja poissaoloa töistä kertyi vain 3 päivää. Isi oli viikon pois töistä ja tytöt lopulta puolitoista viikkoa pois hoidosta. Todennäköisemmin meillä kävi kylässä influenssa. Nokkela tosin itseni lisäksi oli saanut rokotteen, mutta voihan se olla, ettei se vielä ihan noin pieneen täysillä tehonnut. Pitkän hoidosta poissaolon seurauksena Vekkulin kaverisynttäritkin siirtyivät (ei edes kutsuja ehditty viedä, tehdä kyllä ehdittiin) ja ne pidetään nyt tulevana lauantaina. Niitä odotetaankin innolla.

Potilas päiväunilla.

Yhtenä iltana Vekkuli sitten pyysi iltapalaksi kevyitä lettuja. Ei mitään pinaattilettuja, eikä tortillalettuja vaan kevyitä lettuja. Siis mitä? Pitkällisen selvityksen jälkeen selvisi, että Vekkuli tarkoitti ohukaisia, nimenomaan niitä pieniä pannulla paistettavia lettuja. Liekö ohukainen nimi saanut ajattelemaan, että letut olisivat jotenkin kevyitä, mutta painonhallintamielessä nuo meidän kevyet letut ovat kyllä jotain ihan muuta. Jos hyvän letun haluaa, niin voissa se täytyy valurautapannulla paistaa, jolloin siitä on keveys aika kaukana. :D

Letut onneksi maistuivat ja ne paistamisen edetessä hyvin hävisivät lautaselta.

Ihanat pitsireunaiset kevyet letut kohta valmiita syötäviksi!

Nyt ollaan oltu jo viikon verran taas terveiden kirjoissa ja käytiinpä sunnuntaina mummin avustuksella uimassakin. Hienosti menee uinti käsikellukkeiden avulla ja uskaltautuipa Vekkuli sukeltamaan renkaita altaan pohjastakin (kastelemaan kasvonsa, mikä on aina ollut pieni kynnyskysymys). Nyt sitten suunnitellaankin jo kovasti lauantain synttäreitä. Lähinnä, mitä tarjotaan ja mitä synttäreillä sitten tehtäisiin. Äidillä on jo aika hyvä käsitys tarjottavista, mutta Vekkuli voi vielä vaikuttaa leikkeihin ja ohjelmaan aika paljon.