Mökkitalkoot ja lastenjuhlat

Edellisviikonloppuna meillä piti kiirusta. Leikkimökki piti käsitellä vähän paremmin säätä kestäväksi, jotta syksy voisi rauhassa tulla. Lisäksi sunnuntaina työnantajani järjesti lapsille juhlat tai paremminkin toimintaa, jossa nautittiin myös asiaan kuuluvia eväitä. :)

Vekkuli hoiteli leikkimökin alaosan maalausta, kunhan ensiksi oltiin vaihdettu päälle "runtturunttu" vaatteet. Äidin varastoista joku vanha t-paita päälle, sukat käsien suojaksi ja hajalliset housut jalkaan, niin maalaus sai alkaa.

Kato isi, kun mä osaan hienosti maalata!

Näin se käy: koko mökki tulee käsiteltyä, kun toinen hoitaa yläpuolen ja toinen alapuolen.

Kun mökki oli saatu käsiteltyä olikin aika lähteä lastenjuhliin. Saimme perheemme täydennykseksi matkaan mukaan myös kummipoikamme. Kiitos vaan K&E lainasta! :)

Juhlien sisältö oli täysin yllätys, jotain aavistuksia toki sai tapahtumassa mukana olleiden tahojen nimistä. Sää ei ollut paras mahdollinen, sillä sataa tihuutti vähän väliä. Se ei kuitenkaan onneksi meitä eikä lapsia haitannut. Kengät ja sukat riisuttiin pois ja lapset viipottivat urheilukentällä paljain jaloin (välillä toki kengät laitettiin jalkaan, jos oli pidempiä siirtymiä). Koska sää ei suosinut ei paikalle ollut tullut ihan niin paljoa väkeä kuin ilmoittautuneita oli. Siispä saimmekin lähes jonottamatta mennä paikasta toiseen. Ehkä se päivän paras ja tietysti myös ensimmäinen kohde oli pomppulinnat! Niitä oli yhteensä 6 kappaletta ja jokaista piti tietysti päästä kokeilemaan. Näistä suosikiksi nousi ehdottomasti prinsessalinna, jossa pääsi linnan salissa pomppimaan ja sen jälkeen sai kiivetä mäen ylös ja laskea liukumäellä linnasta ulos. Tässä viihdyttiin pitkään!

"Mä meen eka ja sä tuut sitten." Menossa prinsessalinnaan sisälle.

Linnansali on nähty, voidaan siirtyä kohti liukumäkeä.

Paikalla oli myös muutamia muita vekottimia. Vekkulin piti niistä päästä ehdottomasti kokeilemaan rodeoratsastusta. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen ja muutamat kieputukset neiti kesti hyvin kyydissä (tuossa onneksi oli säätövipu, millä setä sitä vetkutusta sai säädeltyä. Jos isompien tahtiin olisi kieppunut, niin neidin olisi saanut hakea toiselta puolen kenttää... :) )

Oho! Tää meneekin lujaa!

Kummipoikaa kiinnostanut juttu oli formularenkaan vaihto. Hän suorittikin mallikkaasti pulttien irrotuksen kuvassa näkyvän porakoneen avulla. Kun rengas piti vaihtaa toiseen, vaihtui työvastuu naisille. ;) Tytöt yhdessä tuumin sitten kuljettivat irrotetun renkaan vaihtopaikalle, ottivat uuden renkaan mukaansa ja asensivat pultit takaisin paikoilleen. Pääasia, että rengas saatiin vaihdettua ja mikä parasta, yhteistyöllä.

Kiinnittämässä renkaan pultteja.

Näiden aktiviteettien jälkeen aloimme kerätä urheilulajipasseihin leimoja. Kävimme potkimassa jalkapalloa maaliin (tosin Nokkela tykkäsi enemmän juosta itse sinne maaliin kuin potkia sitä palloa...). Jalkapallon jälkeen syöksyimme salibandyn pariin. Tämä olikin hauskaa ja palloja jaksettiin yrittää saada maaliin pitkän aikaa. Aina piti hakea uusia palloja ja taas yritettiin uudestaan. Selkeästi kiinnostava laji kaikille.

Lyönti lähtee nyt!

Nokkela asettelee palloa paikalleen lyöntiä varten.

Salibandyn jälkeen vaihtoehdot oli jatkaa leimojen keräämistä tai evästellä vähän. Koska kaikki (!) lapset ilmoittivat, että on nälkä, päädyimme ensin evästelemään. Tarjolla oli banaaneita, omenoita, pillimehua, sipsejä ja domino-keksejä. Näitä pääsikin nautiskelemaan urakalla, vaikka kummipoika olikin viemässä keksejä ensin kotiin herkkupäivää odottamaan. :) Lopulta pussi kuitenkin avattiin jo paikan päällä (pois lähtiessä saimme ottaa mukaan viemisiä kotiin, joten jäihän niitä keksejä sitten herkkupäivääkin varten).

Kaikki kolme evästelemässä kentän reunalla.

Kun eväät oli syöty lähdimme kokeilemaan frisbee-golfia. Koska lasten keski-ikä oli kolmisen vuotta, emme lähteneet kiertämään kenttää ja tekemään tuloksia eri koreihin. Päätimme tutustua lajiin ylimääräisen korin avulla ja heitellä frisbeetä ihan muuten vaan. Välillä kohti koria lähti todella hienoja heittoja. Välillä taas pelkäsi lähistöllä olevien ihmisten puolesta, mutta se kuulunee asiaan

Kummipojalla oli heittotyyli hallussa ja frisbee lähti oikeaoppisesti eteenpäin.

Viimeiset "heitot" korin lähellä olivat yleensä niitä vaarallisimpia.

Nokkela päätti viimein, että helpommalla pääsee, kun laittaa frisbeen suoraan koriin. Mitä sitä turhaan heittelemään.

Kun saa korin, niin ehtii tehdä vähän muutakin, kuten keräillä sählypalloja.

Neljäs rastimme oli temppurata. Tämä oli lasten mieleen ja rata kierrettiin monta kertaa. Siihen sisältyi sopivassa suhteessa kiipeilyä, pomppimista, tasapainoilua ja kuperkeikkaa. Tosin osaan radan vaiheista lapset kehittivät omat tyylinsä edetä...

Temppuradan alkupuolella oli kiipeilyä...

...jonka jälkeen pääsi pomppimaan!

Ei tää kiipeily ollutkaan ihan helppo nakki, kun nää palaset on vähän irtonaisia ja heiluu kiivetessä.

  

Mitä sitä suotta aitoja ylittämään, kun pienemmällä vaivalla menee niiden ali!

Vekkuli tasapainoilee, Nokkela alittaa aitoja.

Tämän jälkeen kävimme kokeilemassa myös kuvasuunnistusta. Keskellä kenttää oli valokuvia jostain päin kenttää. Kun kyseiseen paikkaan meni, löysi sanoja, joiden kirjaimet uudelleen järjestelmällä sai urheilulajin. Tämä oli todella vaikea rasti, jopa aikuisille. Kentän reunoilta löytyikin useita aikuisia otsa kurtussa miettimässä, kun lapset viipottivat jossain muualla. Me keräsimme kolme rastia, joista yhden ratkaisin paikan päällä: työtön lukuna = kuulantyöntö. Ratkaisematta jäivät Pommi haihtua ja Nostaja muumi. Näistä ensimmäinen ratkesti kummipojan kotona, kun paperilla oli vain kirjaimet ja siitä tuli ampumahiihto. Muumi sen sijaan jäi arvoitukseksi pidemmäksi aikaa ja vasta googlen urheilulajihaun avulla löysin kirjaimille vastaavuuden eli jousiammunta! Kaikkein eniten tietysti ihmetytti, että rastin pitäjä ei meinannut antaa lapsille passeihin leimoja, koska vaatimuksena oli 4 ratkottua urheilulajia. Lopulta leimat heltyivät, mutta lista piti ottaa mukaan, että niitä olisi pitänyt vielä ratkoa. Mielestäni rasti ehkä hieman menetti merkitystään suunnistuksesta, jos huomio keskittyi joihinkin paikoilla sijainneisiin tehtäviin. Pääasia oli, että rastit löydettiin! Ja lapset osasivat kyllä kuvat sijoittaa oikeaan ympäristöön mallikkaasti. Hienoa oli myös, kun pääsi kiipeämään ihan ylös katsomoon.

Kuudes rasti, heitot, jätettiin suosiolla väliin, koska alkoi taas sataa. Sadetta ennen lapset ehtivät kuitenkin vielä pomppimaan linnoissa ja heittelemään kepukoita maitotonkkaan. Sateen alkaessa palautettiin leimakortit arvontaa varten ja kerättiin taskut täyteen eväitä, koska niitä ihan kuulutuksilla mukaan tarjottiin.

Heittämässä pötköjä maitotonkkaan.

Meitä suosi tuplaonni, sillä sekä Vekkuli että Nokkela voittivat arvonnassa jotain. Nähtäväksi jää mitä, koska palkinnot tulevat meille kotiin postilla. :)

Toimintapäivän jälkeen poikkesimme vielä syömään epäterveellistä ruokaa kansainväliseen perheravintolaan, josta päätimme ottaa onkeemme vastaisuuden varalle. Sunnuntaina klo 17 ei kannata perheen kanssa vierailla ko. ravintolassa, koska siellä on useampi kymmenen muutakin perhettä samalla asialla!

Tämän jälkeen kummipoika palautettiin iloisena ja väsyneenä takaisin kotiin. Tapahtuma kokonaisuudessaan oli onnistunut ja hauska, sää vain olisi saanut olla himpun verran parempi! Ehkä silti ensi vuonna uudestaan...

Elämää, kuolemaa ja kasvua

Meille on muuttanut pieni pohdiskelija, jota tuntuu askarruttavan elämän kiertokulkuun liittyvät asiat, kuten myös kasvu ja siihen liittyvät jutut. En tiedä, mistä tuo kuolema on nyt tullut pohdiskeluihin mukaan, koska se ei ole meillä ollut mitenkään ajankohtaista eikä sitä muutenkaan ole mielestäni sivuttu. Ehkäpä joku madon tai kalan kuolema on saanut Vekkulin pohtimaan myös ihmisen elämistä, ken tietää. Mielenkiintoisinta on se, että neiti todella pohtii, miten pihalla olevien työmiesten laita mahtanee olla elämälotossa. Hampaiden vaihtuminen taas on ollut puheena muutamien eskarilaisten kanssa pitkin kesää ja se tietysti askarruttaa, että koska minullakin...

V: Milloin ihminen kuolee?
M: Ei sitä kuule koskaan tiedä etukäteen. Joskus ihminen kuolee todella vanhana ja joskus, jos ihminen vaikka sairastuu pahasti, niin voi kuolla jo hyvinkin pienenä.
V: Kuinka vanha ihminen on, kun kuolee?
M: Ei sitä tiedä. Toiset elää todella vanhoiksi ja toiset kuolee jo nuorina. Keski-ikä ihmisillä lienee jossain 70-80 nurkilla.
V: Koska kaivinkonesedät kuolee?
M: Ei sitä tiedä.
V: Mä kuolen sitten joskus tosi vanhana ennen teitä.
M: No toivottavasti et kuole ennen äitiä ja isiä.
V: No kun mä oon tosi vanha, niin mä oon vanhempi ku te.
M: Valitettavasti et voi kyllä koskaan olla äitiä ja isää vanhempi.
V: Miksi?
M: Täytyy katsos kasvaa ensin, että voi ylipäätään tulla äidiksi tai isäksi. Äiti ja isi on sen takia aina sinua vanhempia. Samalla tavalla Nokkela on aina sinua nuorempi, koska sinä olet isosisko ja Nokkela on pikkusisko.
V: Sitten kun mä kasva oikein isoksi, niin sitten minunkin masusta tulee vauva.
M: Ehkä sieltä tulee juu.
V: Mistä se sieltä oikein pääsee pois sitten?
M: Masusta on olemassa reitti ulos jo valmiina.
V: Joo, sitten se tulee ulos mun masusta konttaamalla.
M: No ei vauva kyllä vielä konttaa siinä vaiheessa, kun tulee masusta pois, koska vauva on siinä vaiheessa vielä kovin pieni.
V: Mutta mä oon silloin jo tosi iso ja sä oot kasvanu niin isoksi, että pää ottaa kattoon kiinni!
M: No ei se ihan niin taida mennä. Äiti ei kyllä tästä enää kasva pituutta.
V: Miksi?
M: Ihminen kasvaa vain tietyn aikaa ja sitten se kasvu loppuu.
V: Miksi?
M: Ihminen on rakennettu sillä tavalla, että ihminen voi kasvaa vain tietyn aikaa, muutenhan täällä asuisi jättiläisiä.

***

V: Koska mulle tulee rautahampaat?
M: Ne alkavat kasvaa varmaan joskus eskari-iässä tai ekaluokalla.
V: Ja sitten mun kaikki maitohampaat lähtee pois?
M: Kyllä.
V: Sulla on jo paljon rautahampaita suussa.
M: Niinhän minulla on.
V: Mullakin on kohta paaaaljon hampaita suussa ja sitten ne ei enää lähde, kun ne on rautahampaita.

Ihmettelyä päivähoidosta

Muutaman viikon päästä alkaa uusi arki, tytöt menevät päiväkotiin ja minä töihin. Siihen liittyy toki paljon mietintöjä ja pohdintoja, etenkin Vekkulin osalta. Olemme käyneet muutaman kerran nyt leikkimässä tulevien päikkykamujen kanssa ulkosalla, sisällä vierailimme katsastamassa paikkoja jo joskus alkuvuodesta.

M: Parin viikon päästä täytyykin sitten mennä jo päikkyyn.
V: Miksi?
M: Koska äiti menee töihin.
V: Miksi?
M: Töitä täytyy tehdä, että saa rahaa ja rahalla saa sitten ruokaa ja tavaroita.
V: Missä isi sitten on?
M: Isikin on töissä.

***

V: Miksi Nokkelalla on kaksi rottaa?
M: Muistatko, kun käytiin hankkimassa teille unilelut sinne päiväkotiin. Toinen rotta on menossa sinne. Samalla tavalla kuin sinun valkoinen koirasi.
V: Nukutaanko me siellä päiväkodissa?
M: Siellä nukutaan, jos väsyttää, mutta pakko ei ole nukkua. Levätä täytyy kuitenkin hetken aikaa.
V: Mutta nukutaanko me sitten siellä ulkona?
M: Ei, kun sisällä on sängyt nukkumista varten.
V: Mutta ei siellä leikkimökissä ole mitään sisällä.
M: Ette te leikkimökissä nuku, vaan sisällä siellä talossa.
V: Missä talossa?
M: Siinä isossa keltaisessa talossa, jonka pihalla olemme käyneet pari kertaa leikkimässä.