maanantai 18. kesäkuuta 2012

Voihan vesivahinko!

Osan meidän perheemme kiireestä on aiheuttanut keittiössämme sattunut pieni vesivahinko. Astianpesukone sanoi siis yhteistyösopimuksensa irti (juuri kun sisällä oli 9 hengen ruokailu- ja kahvitteluastiat ja ulkona oli meneillään leikkimökin pystytys). Onneksemme olimme vieressä, kun kone alkoi lorottamaan vettä etukulmastaan suoraan parkettilattialle. Pari lasten kylpyammeellista saimme märkiä pyyhkeitä vettä kuivatessamme. Vahinko oli pieni, mutta kosteutta löytyi 25cm päähän kaapiston ulkoreunasta ja koko parketti meni siis vaihtoon. Tällaiset ongelmatilanteet kyllä herättävät lapsissa kiinnostusta, ihmetystä ja kummastusta.

V: Äiti, miksi tuolta koneesta tulee vettä lattialle?
Ä: Kone taitaa olla rikki.
V: Miksi kone on rikki?
Ä: Sen kun tietäisi...

Vesivahingon ajoitus oli "hyvä". Se tapahtui sunnuntaina, kun meidän piti lähteä Italian matkalle keskiviikkona. Pikaisten puhelujen jälkeen (isännöitsijä, vakuutusyhtiö, remppafirma jne) saimme sovittua, että tarvittava kuivaus ja korjaus tehtäisiin matkamme aikana, jos se vain mitenkään kosteuden puolesta olisi mahdollista. Onneksi olimme kuivaamassa lattiaa vahingon sattuessa, niin lattiaa ei tarvinnut koneellisesti kuivata montaa viikkoa, vaan pari päivää riitti. Ennen matkalle lähtöä vaan koko keittiö piti tyhjentää irtonaisista tavaroista (pöytä, tuolit, erillisen kaapiston lasisto, kaikkien alakaappien sisältö jne), jotta lattian purkaminen, kuivaus ja uudelleen asennus olisi ylipäätään mahdollista. Kämppä näyttikin todella täydeltä, kun koko keittiö oli siirretty käytännössä olohuoneeseen ja eteisen täytti vielä matkalaukut. Tytöilläkin riitti ihmettelemistä, kun yhtäkkiä olohuoneessa ei voinutkaan enää leikkiä, kun se oli täynnä lasitavaraa ja muuta herkästi hajoavaa.

Matkalta palatessamme meitä odottikin keittiössä (onneksi) uusi parketti ja tavaroiden kantaminen takaisin paikoilleen. Lisänä tähän toki matkalaukkujen purkaminen ja viikon reissuvaatteiden peseminen. Äiti pidettiin ainakin kiireisenä seuraavan viikon ajan...

Uutta astianpesukonetta odotimme pari viikkoa ja perjantaina se vihdoin tuotiin. Onneksi tilasimme koneen asennuksen kera, sillä asentaja tuskaili koneen kanssa puolitoista tuntia ennen kuin se täytti kaikki vaadittavat ominaisuudet. Tytöt katselivat ensin ihmeissään, sen jälkeen siirryttiin ulos leikkimökkiin leikkimään ja useaan kertaan ehdittiin käydä tarkastamassa, mitä se setä vielä oikein puuhailee... Sedän viedessä vanhaa konetta pois, Nokkelalle meinasi tulla hätä käteen, että tuo mies vie meidän konetta! Ei auttanut kuin rauhoitella, että sedän pitääkin viedä kone pois, kun hän on juuri tuonut meille uuden tilalle. :)

V: Äiti, mä en halua, että setä enää paukuttaa.
Ä: Sedän täytyy kiinnittää tuo levy tuohon pöytään kiinni. Se suojaa pöytää kosteudelta. Ei tätä enää kauaa kestä.
V: Mutta mä en halua enää kuunnella.
Ä: Ei sinun tarvitse kuunnella. Voit mennä vaikka ulos leikkimään. Sinne se meteli ei niin hyvin kuulu.
V: Joo! Mä meen leikkimökkiin.

***
V: Äiti, miksi setä on vieläkin meillä?
Ä: No sen takia, että me saataisiin uusi tiskikone.

***
V: Äiti, miksi setä vie vanhan tiskikoneen pois?
Ä: Sen takia kun se on rikki ja meillä on nyt uusi. Emme enää tarvitse tuota vanhaa.
V: Mutta miksi se meni rikki?
Ä: Joskus koneet vain hajoavat ja ne täytyy joko korjata tai sitten vaihtaa.
V: Hyvä, että setä meni jo. Mä en olis enää yhtään jaksanu kuunnella sitä.

Ei kommentteja: