Mikrofoni ja radiopuhelin

Lapsissa ihaninta on kyllä mielikuvitus. Kaikista pienistä asioista löydetään uusia juttuja ja keksitään vaikka mitä. Tässä yksi päivä tytöt kävivät vähän varkaissa äidin kukkapenkissä, josta saivat kyllä ansaitsemaansa palautettakin. Vihainen ei kuitenkaan kauaa voinut olla, kun Vekkuli laittoi kukat korviinsa ja väitti niiden olevan mikrofoneja.

Äidin varjelemat Kaunokaiset.

V: Äiti! Katso, miten hienot mikrofonit! Näistä kuuluu vaikka mitä! Kuuntele vaikka. Laita nämä korviin ja sitten sieltä kuuluu.
M: Mitähän sieltä kuuluu?
V: No sieltä voi kuuluu ihan mitä vaan!
M: No kaipa niitä täytyy sitten kokeilla. Kuuluukos täältä musiikkia?
V: No...Voi sieltä semmostakin kuulua, mutta mä kyllä kuuntelin vähän muita juttuja...

Näitä kutsutaan myös nimellä Bellis.

Vähän ajan päästä Vekkuli kantaa kukkasia taas luokseni.
V: Äiti, otapa tämä radiopuhelin, niin voin soittaa sinulle.
M: Onko sinulla sitten oma puhelin?
V: Tietysti on. Mä meen nyt tuonne leikkimökkiin ja soitan sieltä.
M: Selvä.
V: (leikkimökin sisällä)Haloo! Kuuluuko?
M: (leikkimökin ulkopuolella) Hei! Oikein hyvin kuuluu.
V: Mitäs teet nyt?
M: Otan täältä kukkapenkistä näitä rikkaruohoja pois.
V: Vai niin. Onko vähän huono linja?
M: Tänne kuuluu kyllä oikein hyvin.
V: Hyvä! Mun täytyy nyt mennä! Hei hei!
M: Heippa!