Pyöräilyä ja yökyläilyhaaveita

Nyt on pyöräilykausi avattu! Vekkulille hommattiin isompi pyörä, johon neiti sai sitten jopa kolme vaihdetta menoa helpottamaan. Pyörä odotteli pari viikkoa varastossa, kunnes pääsiäismaanantaina sitten viimein oli hyvä ilma ja vapaata sen verran, että lähdimme koko perheen voimin ajelulle. Nokkela jatkoi polkemista vielä pikkupyörällä, jotta jarrutus saataisiin onnistumaan. Siinä oli haasteita viime kesänä ja kerran Nokkela tekikin komean ilmalennon, jonka jälkeen alamäet etenivätkin taluttamalla. Lähdimme nyt hieman pidemmälle matkalle, koska lähdimme katsastamaan veljeni uutta kotia muutaman kilometrin päässä. Vekkuli polki edellä kovaa vauhtia ja odotteli joka välissä meitä muita hiukan hitaammin eteneviä. Nokkela pärjäsi pyörän kanssa hienosti. Hieman tarvitsee vielä apua liikkeelle lähdössä (lähinnä pyörän pystyssä pitämistä) ja jarruttamisesta täytyy muistutella, mutta matkan aikana vauhdin hidastaminen alkoi myös onnistua pelkän äkkijarruttamisen sijaan.

Välillä hörpättiin mehua, että jaksettiin polkea (ja tiepölyn sai hyvin huuhdeltua pois suusta). Perillä sitten syötiin eväät ja juotiin parvekkeella mehut. Sisällä oli vielä aikamoinen kaaos, kun lattioita hiottiin ennen parkettien asennusta. Takaisin päin lähdettiin myös polkien, mutta ison ylämäen koittaessa Nokkelan voimat hyytyivät ja hän siirtyi ensin äidin tarakalle lastenistuimeen ja välimatkan jäätelöiden jälkeen peräkärryyn.

Nokkela ottaa rennosti peräkärryssä kirja kädessä.

Vekkuli ajaa edellä kovaa vauhtia karkuun.

Nyt onkin päikästä hakiessa ollut molemmat tytöt kovasti menossa yökyläilemään päikkäkavereidensa luokse. Aina välillä näitä toiveita esitetään, mutta nyt toiveista oli puhuttu jo kavereiden vanhempienkin kanssa. Erityisesti Nokkela oli kovasti menossa kaverinsa luokse yökylään (vaikka ei ollut koskaan edes vielä käynyt siellä kylässäkään) ja kun kaverin äiti oli kysynyt, että onko varma ettei sitten tulisi koti-ikävä, niin Nokkela oli tokaissut: "Äiti on laittanut niin paljon rakkautta pelleen (unilelu), ettei koti-ikävä tule." <3

Tätä tosin hiukan voi epäillä, koska Nokkela melkein joka yö meidän välistämme isosta sängystä löytyy. Kun pari iltaa sitten neiti kipusi sänkyymme jo ennen nukahtamistaan, sain vastaukseksi: "Täällä nukkuu paljon paremmin, kun täällä on enemmän teidän rakkautta kuin omassa sängyssä." Yritä siinä sitten taivutella toista siirtymään omaan sänkyynsä.

Saa nähdä saako yökyläilykyselyt jatkoa, kun Nokkela kävi viikonloppuna kaverin luona leikkimässä. Millään ei olisi maltettu lähteä kotiin ja kivaa oli ollut. Vekkulin kanssa puolestaan käytiin sillä välin pyöräilemässä ja hienosti se matka taittuu, vaikka välillä ihan periaatteen vuoksi pitää väittää, että väsyttää. :)

Sunnuntaina nautimmekin aamunpäivän aurinkoisesta säästä, minä tongin kukkamaata ylös (aikeissa tehdä siihen tilalle kasvimaa) ja tytöt pyöräilivät läheistä hiekkatienpätkään edes takaisin. Iltapäivä ja ilta rötväiltiin kotona, kun keli muuttui sateiseksi ja vapaapäivänä voi kuitenkin luvan kanssa ottaa vähän iisimmin.

Kuusi vuotta

Niin iso jo, mutta silti niin pieni. Meidän iso neitikäinen on jo kuusivuotias. Varsinainen syntymäpäivä sattuu hiihtolomaviikolle ja sukulaisten ja tuttavien kera juhlitaan yleensä tammikuussa (yhteisesti puolivälissä tyttöjen oikeita synttäreitä). Kavereille on pidetty omat juhlansa ja Vekkuli halusi tänä vuonna synttäreilleen naamiaisteeman. Kaikkia visioita ei toki tänä vuonna ehditty toteuttamaan, mutta naamiaiset, askartelutuokio, herkuttelu ja onginta saatiin parintuntiseen mahdutettua. Askarteluna oli Tigerista hankitut tyhjät palapelipohjat, joihin jokainen sai sitten piirtää haluamansa kuvan. Paloja näissä oli 20 kappaletta ja ensi alkuun ne näyttivätkin todella helpoilta palapeleiltä. Mutta kun pohjiin oli syntynyt omin käsin Luke skywalker, tai Darthwader, tai keijukaisia, niin ei se kokoaminen enää ollutkaan niin kovin helppoa. Toisaalta tämä pieni kokoamisvaikeus teki niistä tärkeitä ja niitä jemmattiin heti eteiseen kenkien sisälle ja takin hihoihin. :)

Tytöt saivat koristella vieraille tarjottavan kakun ja kermakuorrutushan siinä sitten oli. Sisällä oli suklaata ja hiukan lemon curdia tuomaan aavistus raikkautta, mutta hyvin makealla linjalla mentiin tällä kertaa. Kakku teki kyllä hyvin kauppansa eli taisi maistua. Tätäkin tärkeämpää toki oli, että synttäreillä tarjottiin myös mokkapaloja. Se oli ensimmäinen synttärivaatimus ja se pysyi koko ajan mukana, vaikka muuten muutoksia hiukan matkan varrella tulikin. Lisäksi sitten oli vähän keksejä, poppareita ja karkkeja. Hienosti näillä tultiin toimeen ja kaikki saivat mahansa täyteen.

Kaunis kakku päältä

...ja sivulta. Tyttöjen käsialaa koko koristus.

Naamiaisteema oli hauska ja se tuntui selkeästi olevan tämän ikäisille lapsille kova juttu. Vieraista löytyi tosiaan Luke Skywalker, Darthwader, Spiderman, Valomiekalla varustettu prinssi, Tähkäpää, Hyvä haltijatar, Hippi ja noita. Vekkuli oli pukeutunut myös noidaksi viitan kera sekä Nokkela halusi olla Ruusunen. Juhlat olivat vauhdikkaat, mutta onneksi ne kestävät vain sen pari tuntia vuodessa. :) Kyllä juhlista nimittäin hyvä mieli jäi kaikille, kun vieraat hihkuivat lähtiessään, että oli ollut maailman parhaat synttärit.

Vekkulin kanssa ei tosiaan hiihtoloman takia yleensä päästä neuvolaan synttäripäivänä, joten tänäkin vuonna mittaus siirtyi muutamalla viikolla eteenpäin. Viime keskiviikkona neiti sitten pääsi tekemään tehtäviä ja mittaukseen, tällä tietoa viimeistä kertaa lastenneuvolan asiakkaana, seuraava tarkistus tehdäänkin jo kouluterveyden toimesta. Hui! Tehtäviä ei tällä kertaa montaa ollut ja neiti mieluusti piirsi ja kirjoitteli papereihin. Osasipa kertoa sanottujen sanojen alkukirjaimiakin, joten kirjaimet ja äänteet alkavat olla hallussa. Pituutta oli tullut taas reippaasti ja neiti kasvaa viivasuorasti pitkin ylintä käyrää painon ollessa miinuskäyrillä. Missiainesta siis selvästi! :)
6-vuotiaan mitat olivat 125,6 cm ja 22,8 kg. Neuvolakorttiin on kirjoitettu seuraavasti: "Reipas neitokainen. Hyvät kädentaidot. Tunnistaa kirjaimia, hahmottaa millä kirjaimella sana alkaa. Osaa laskea sataan. Kasvaa hyvin. Mpr pistetty."
Rokote meinasi olla kova paikka, mutta onneksi pikkukoira oli mukana lohduttamassa. Itse rokotus ei tosin tuntunut missään ja jännitys taisi olla se isompi asia kuin itse varsinainen pistos.

Neuvolassa tosiaan osa neidin taidoista kirjattiinkin ylös. Kirjaimet kiinnostavat kovasti ja lukemista yritetään yksittäisiin sanoihin kovasti. Synttärikortit, kutsut jne halutaan kirjoittaa itse ja se tehdään yleensä sanelusta. Askartelu, leipominen, ompelu ja kaikki muutkin kädentyöt ovat innostavia ja niitä voitaisiin tehdä yötä myöten, kun inspiraatio iskee. Ulkona vesileikit ja mutapaakut ovat kiinnostavia ja pihalta löytyykin ämpäreitä ja kattiloita milloin mistäkin. Toisaalta pihalle ei tarvitse erikseen houkutella tai pakottaa, sinne halutaan lähteä ihan itsekin omatoimisesti. Puissa kiipeillään ja salareittejä etsitään. Välillä kiihdytään nollasta sataan ja kiukutellaan koko kropan voimalla. Sille päälle sattuessa osataan jo olla ilkeitä ja tietoisesti satuttaa toisia (etenkin siskoa). Oma huone on ihana paikka nukkua, kun on omaa rauhaa, mutta siskosta poiketen sen siisteydellä ei ole niin suurta merkitystä. Erilaiset sadut, elokuvat ja tarinat kiinnostavat ja ne jäävät helposti mieleen. Mieluista satua voidaan kuunnella vaikka kolme kertaa putkeen saman illan aikana ja seuraavana päivänä sama uudestaan... Onneksi on olemassa äänikirjoja, koska äidin tai isin ääni ei kestäisi sitä määrää lukemista, mitä tytöt jaksavat kuunnella.

Vekkulin päikässä sanelema runo.

Lyhyesti kiteyttäen meillä asustaa touhukas neiti, joka tykkää tehdä kaikkea ja olla monessa mukana.