Joululomalla

Aika rientää, mutta palataan vielä hetkeksi joulun aikaan...

Joululoma alkoi käytännössä 20.12. perjantai-iltana päikästä päästyä. Perjantaina olimme vielä illan ihan kotosalla ja lauantaina aamusta suuntasimme vielä uimaan. Lounaan jälkeen lähdinkin sitten tyttöjen kanssa ajelemaan kohti mummolaa. Perille päästiin illan mittaan. Hämärää jo oli, mutta lunta oli maassa pari senttiä. Ajateltiin, että jipii, huomenna päästään vielä laskemaan mäkeä. No, toisin kävi. Mäenlaskusta ei tarvinnut haaveillakaan yöllisen vesisateen jälkeen. Kaikki lumi mäestä oli kadonnut. Lunta oli lähinnä vain kasoissa, joihin sitä oli kolailtu kävelytieltä. No, tämä ei vaivuttanut meitä synkkyyteen. Vielähän järvessä jäätä on, joten lähdimmekin eväiden kanssa pilkille.

Kukkuu! Onko siellä kaloja?

Ei hipaustakaan!

Pilkkiminen jäi tosin kokemuksen kartuttamiseksi sillä Nokkelan sanoin ei pilkissä tuntunut hipaustakaan kaloista. Kauempaa katsottuna näytti aivan siltä, kuin oltaisiin kävelty vetten päällä, kun jää oli täysin kirkasta ja vesisateen jäljiltä päällä oli kunnon kerros vettä. Ilman saappaita ei tarvinnut haaveillakaan jäälle menosta. Eväät tuhottiin ja niiden turvin jaksettiin sitten lounaalle takaisin mummolaan. Ja saatiinhan me muutama kalakin viemisiksi mummolaan, kun verkkoon oli uinut pari haukea.

Maanantaina käytiin viime hetken kauppareissulla, lähinnä ruokaa ostamassa ja muuten vain oleskeltiin mummolassa. Aattona suuntasimmekin auton sitten Espooseen, jossa vietimme isin sukulaisten kanssa joulua. Joulupäivänä vierailimme isoenon luona ja joululounaalla, jonka jälkeen suuntasimme takaisin mummolaan. Enokin saapui kisujen kanssa seuraavana päivänä. Ja kävihän ne mummolan naapurin pojatkin mummolassa leikkimässä. Palloa potkittiin ja hippaa leikittiin pihalla, niin että hiki tuli.

Lauantaina sitten ajelimme takaisin kotiin. Olihan Nokkelalle sovittu treffit J:n kanssa sunnuntaiksi. Se olikin odotettu vierailu ja hymyssä suin vietettiin sitten loppuilta. Tosin kylään olisi pitänyt päästä uudestaan jo heti seuraavana päivänä...

Uutta vuotta vietettiin kotosalla. Iltaseitsemän aikaan tunnelma ulkona oli jo korkealla ja vähän joka puolella rätisi, loisti ja paukahteli. Tätä käytiin ihan ulkosalla ihailemassa, ja kuuluihan se pauke sisällekin asti pitkälle yöhön saakka.

3-Vuotias

Niin sitä aika kulkee ja meidänkin vauva on jo kokonaista kolme vuotta. Synttäreitä vietettiin joulun alla ja sukulaiset ja ystävät tulevat juhlimaan sitten vajaan parin viikon päästä. Kavereita meillä oli kylässä yhteensä 6, joiden kanssa vähän askarreltiin ja sitten leikittiin. Angry Birds pillit olivat myös erittäin suositut! :)

Synttäritarjonta meni äidiltä hieman uusiksi, kun Nokkela halusi tarjottavaksi ainoastaan mansikkakakkua. Karkit ja keksit olivat lähinnä rekvisiittaa, kun kakku piti saada. Alun perin ajattelin, etten kaverisynttäreille kakkua väsää, vaan syödään jotain muuta. Mutta kun tarjottavien suhteen kakku oli ainokainen toive, niin olihan sitä sitten ryhdyttävä toimeen.

Tällainen siitä sitten tuli!

Barbapupu sai ansaitsemansa huomion juhlapöydässä...

Yllätyksekseni kaikki vieraat söivät kakkua ja halusivat vielä lisääkin! Käytännössä kakusta jäi syömättä ehkä noin neljännes, keskeltä kakkua. Joku halusi nimittäin syödä silmän, toinen pääkoristeet, kolmas käden ja neljäs mahaa. Kakkua syötiin siis molemmista päistä. Karkit ja keksit tulivat selkeästi vasta kakkosena, kun yleensä ne häviävät pöydästä ensimmäisenä. Parasta synttäreissä taisi kuitenkin olla ex-päikkäkaverin näkeminen, jota on aina vähän väliä kova ikävä. Onneksi tämä sentään lievitti pahinta ikävää vähän. :)

Seuraavana päivänä veimme päikkyyn karkkeja ja siellä oli sitten Nokkelalle laulettu onnittelulaulu. "Äiti, päikässä laulettiin mulle Paljon onnea vaan. Se tuntu tosi kivalta!" Lisäksi päikästä saatu hamahelmistä valmistettu magneettisydän on ollut tärkeä ja sen paikkaa vaihdellaan jääkaapin ovessa mielialojen mukaan.

Neuvolassakin käytiin puntarilla ja tehtäviä tekemässä. Painoa oli kertynyt 14,5 kg ja pituutta 98,5 cm. Neuvolakorttiin on kirjattu: "Reipas, terve tyttö. Hyvin kasvaa ja kehittyy. Puhe selkeää, hyviä lauseita. Motoriikka ikätasoista." Lopuksi otettiin vielä influenssapiikit, jotta kyseinen tauti tulisi ainakin lievempänä, jos ei kokonaan onnistuta välttämään.

Meidän 3-vuotiaamme on tyypiltään aamuvirkku, joka yleensä vastustaa päiväunia, mutta jossain kohtaa itse pyytää päästä päiväunille nukkumaan. :) Ruokailut hoituvat täysin itse (ei saa auttaa), mutta sottausta ei vielä pysty kokonaan välttämään. Lähtökohtaisesti uusiin ruokiin ja välipaloihin suhtaudutaan epäilevästi ja luottamusta täytyy kerätä useamman kerran yhteydessä. Luonteeltaan tyttäremme on avoin ja lämmin, kunhan on päässyt ensin tutuiksi. Tuntemattomien ollessa paikalla, on tarpeen katsella tilannetta hieman etäämpää, että pystyy tekemään syvää viiltävän analyysin tuntemattoman aikeista ja ystävällisyydestä. Päikkään mennään yleensä iloisella mielellä (aamuihminen on aamuisin hyvällä tuulella) ja aamutoimet pukemisten suhteen hoituu omatoimisesti. Uimahallissa polskitaan pötkön kanssa menemään täysin itsenäisesti, mutta varsinaisesti uida ei vielä osata. Hyppiminen portailta alas ja kiipeily on myös hyvin harjoiteltua toimintaa. Samoin pihatöistä kolaaminen ja muu puuhastelu on mieluista hommaa. Edelleen hän on hyvin pitkälti äidin tyttö, isi käy korvikkeeksi vain poikkeustapauksissa. Uhmaikä on päällä, joten välillä meillä huudetaan ja raivotaan pää punaisena jonkun aikaa (tässä paras ja nopein konsti päästä eteenpäin on vain antaa huutaa hetken aikaa). Kun huuto on saatu pois päiväjärjestyksestä, voidaan taas keskittyä mihin juttuihin. Luonnetta ja omaa tahtoa löytyy siis ihan riittävästi...