Ensilumi

Reilu viikko sitten satoi ensi lumi maahan. Sitä riemua kesti pari päivää, kunnes lumi sitten vesisateen saattelemana suli pois. Lumesta ehdittiin kuitenkin riemuita reilusti siinä ajassa.

Kato kuinka hieno enkeli!

Mä teen vielä toisenkin!

Iso ja pieni enkeli

Piha täynnä enkeleitä

Toivottavasti lunta tulee pian lisää, niin saadaan vähän valoa iltoihin. Tänä iltana käytiin taskulampun kanssa puistossa. Eikä se ollut yhtään liioiteltu varustus, puiston valaistus on aika heikko. Löydettiin samalla reissulla Nokkelan kadoksissa olleet sukatkin hiekkalaatikon reunalta...

Lauantaina aloitettiin koko perheen yhteinen harrastus, perheuimakoulu. Neidit olivat kyllä niin täpinöissään ja ylikierroksilla, että opetuksen seuraamisesta ei meinannut tulla mitään. Uimalasit päässä hiihdeltiin nimittäin jo perjantai-ilta kotona ja Nokkela matkasi uimahalliinkin uimalasit päässä. Vekkuli halusi ehdottomasti uida uimakoulussa, ei kellua. Tosin, en laittanut yhtään vastaan, kun neiti halusi nimenomaan uida ilman mitään kellukkeita. Pientä räpiköintiähän se välillä oli, mutta nyt on selvästi otollinen aika uimaopetteluille, kun ei haittaa, vaikka naama vähän kastuisi. Nokkelaa naaman kastuminen ei ole missään vaiheessa haitannut ja perään saa katsoa ihan toden teolla ettei ole täysin uppeluksissa. Hauskaa oli ja odotetaan jo seuraavaa kertaa.

Ikkunoita availeva siivooja

Meillä on menty tukka putkella nyt useampi viikko. Nykyisessä asunnossa on pidetty näyttöjä (ja pidetään vielä jatkossakin) ja sitten on selvitelty tulevaan asuntoon erilaisia hankintoja, kuten pyykinpesukone, sohva jne. Tämän lisäksi töissä on meillä molemmilla pitänyt kiirusta, joten "vapaa"-aika on tuntunut olevan aika kortilla. Kuukausi on siis vilahtanut siivillä.

Tytöt kävivät päikkäkaverin synttäreillä pari viikkoa sitten ja niitähän odotettiinkin sitten ja hartaasti. Ne olivat Nokkelan ensimmäiset kaverisynttärit ja hienosti meni. Kotiin ei olisi millään haluttu lähteä. Synttärisankari on Nokkelan paras kaveri päikässä ja koska J on tätä nykyä vain 2pv /viikko päikässä on ikävä muina päivinä tietysti kova. Aamulla päikkään mennessä Nokkela onkin saattanut todeta seuraavaa:
N: Haluan leikkiä J:n kanssa.
M: Tänään on tiistai, joten J:n pitäisi kyllä tulla.
N: Haluan HETI nähdä J:n. <3

Moppasin yksi lauantai keittiön lattiaa, jota Nokkela seurasi tiiviisti vieressä.
N: Äiti, sä oot vähän niinku siivooja.
M: Vai niin. Mitäs siivoojat tekevät?
N: No, ne vähän pyyhkii, ei moppaa.

Siistiä meillä on nyt ollutkin, jotta viikonloppuisin ei edessä olisi mahdoton urakka, pidetään viikollakin kämppää aika siistinä ja siihen on tietyllä tavalla jo tottunutkin. Heti kun on vaatteita vähän lattialla, niin omaan silmään osuu heti ja niitä on välittömästi siirtämässä eteenpäin omalle paikalleen.

Päikässä oli tullut ruokaillessa puhetta siitä, mitä lapsista tulee sitten isona...
V: Minusta tulee samanlainen kuin äidistä.
T: No mitäs se äiti sitten tekeen.
V: No... Se avaa ja sulkee ikkunoita tietokoneella ja käy välillä koulutuksissa.

Niin, voihan sitä tietokoneella työskentelyä noinkin pidemmän päälle ajatella. Kuulin nuo sanat aamulla tyttöjä päikkään viedessä ja vielä työpäivän päätteeksikin hymyilytti. :D

Tamperepäivä oli viime viikonloppuna ja tyttöjen kanssa sitten suuntasimmekin paloasemalle. Siellä ihmeteltävinä oli kaksi paloautoa, ensihoitajien johtoauto sekä ambulanssi. Niitä tutkittiinkin huolella ja ratin takana käytiin istumassa kaikissa autoissa. Tytöt jopa kiipesivät paloautojen takana olevia tikkaita ylös katsomaan, mitä katolla oikein on. "Siellä on vaan tikkaita" oli sitten se vastaus kiipeilyn jälkeen. Kovasti palomiesten asusteet, paloautojen varustus ja ylipäätään tulipalojen sammutus kiinnostivat. Miksi? Mikä tuo on? Mitä tuo tekee? Miten paloauto tietää minne mennä sammuttamaan? Ja monia muita kysymyksiä putkahteli jatkuvalla syötöllä ihmettelyjen lomassa.

Tällä viikolla oli päikässä uintipäivät. Vekkulin uinti- ja saunapäivä oli tiistaina, Nokkelan keskiviikkona. Maanantai-iltana meinasi sota syttyä, kun molemmille ei laitettu uintitarvikkeita valmiiksi. Ei siinä auttanut selitellä, että sitten huomenna illalla laitetaan Nokkela sinun tarvikkeesi valmiiksi. Aamulla tuo oli jo onneksi laantunut ja päivä meni hyvin. Vekkuli kehui, kuinka oli uskaltanut laittaa naamansa veden alle. Keskiviikkoaamuna, kun olimme siirtymässä autosta kohti päikkää, Nokkelan silmät syttyivät ja naama alkoi loistaa.
N: Vekkuli ei pääse tänään uimaan. Tänään on minun uimapäivä!

Tänä iltana ollaankin taas pakattu ja huomenna päikän jälkeen on selvät sävelet. Ruokaa naamariin ja auto starttaa kohti mummolaa! Tätä onkin taas hetki jo odoteltu!