torstai 15. elokuuta 2013

Hippo-kisat

Maanantaina pongasin lehdestä heti aamutuimaan, että illalla olisi vuorossa Hippo-kisat. Sää oli hieman epämääräinen, joten jäimme vähän odottavaiselle kannalle, lähtisimmekö kisoihin vai ei. Lisäksi Vekkuli oli päikkykaverinsa luona kylässä muutaman tunnin iltapäivällä. Koska ukkoskuuro iski jo puoli yhden aikaan iltapäivällä ja muuten sää oli lähinnä pilvinen, niin päätimme lähteä kisoihin. Lähdimme kotoa vauhdilla ja poikkesimme matkalla vielä kirjastoautollakin. Olin varma, että ilmoittautuminen olisi jo ollut ummessa, kun pääsimme paikalle, mutta ei onneksi ollut. Ilmoittautuminen alkoi toki jo klo 17, mutta itse kisat alkoivat vasta klo 18, joten ehdittiin mukaan. 4-vuotiaiden sarja oli nuorimpien sarja, mutta sekä Vekkuli että Nokkela osallistuivat tuon sarjan 60 metrin juoksuun. Juoksun lisäksi Vekkuli hyppäsi myös 4-v tyttöjen sarjassa pituutta.

Vekkuli pääsi juoksemaan kolmannessa tyttöjen erässä (eriä oli yhteensä 5) ja taittoi 60 metriä aikaan 19,93 sekuntia, joka kokonaiskisassa oikeutti 21. sijaan. Nokkelan aika 5. erän juoksijana oli 26,34, mikä oikeutti 33. sijaan. Osallistujia 4-v tyttöjen juoksussa oli yhteensä 35. Tässä kyllä tytöt suoriutuivat erinomaisesti, koska kyseessä oli heidän ensimmäiset kisansa ikuna ja lisäksi kukaan ei heitä ollut vastassa maaliviivalla, koska olin lähettävässä päässä kertomassa, milloin sai alkaa juoksemaan. Vekkuli toki meni Nokkelaa vastaan, mutta siitä huolimatta taidettiin vilkuilla vähän sivuille ja taakse juoksun lomassa, kun loppumetreillä vaihdettiin vielä rataakin. :)

Vekkuli halusi osallistua myös pituushyppyyn ja leiskauttikin ensimmäisellään komean tuloksen 1,43m. Tuo oikeutti kisan 7. paikkaan ja osallistujia tyttöjen 4-v pituudessa oli 25. Kaikille oli 2 hyppyä. Tytöt toki naapurin tytön kanssa "harjoittelivat" hyppyjä sen minkä ehtivät kentän toisessa päässä eli se saattoi hieman viedä puhtia pois hypyistä. Toisaalta mitään tekniikkaa ei Vekkulille ole opetettu eli täysin vapaasti sai tyylinsä valita. Saa nähdä lähdetäänkö seuraaviinkin hippo-kisoihin osallistumaan. Palkinnoksi juoksusta jokainen sai heijastimen, pituushypystä lähinnä hiekkaiset jalat. :) Palkinto oli erittäin tärkeä, tosin Vekkuli totesi heijastimen saatuaan, että eikö täällä saakaan karkkia palkinnoksi? Onneksi mukaan oli sattunut yksi Puuha Pete aski, niin sekin palkinto saatiin hoidettua.

Tiistaina sitten olikin päikkykaveri vuorostaan meillä kylässä/hoidossa ja touhua riitti. Käytiin lähipuistossa aamusta purkamassa enimpiä energioita ja Nokkelan päiväunien jälkeen siirryimme takapihalle. Päivä meni kyllä nopeasti ja yksi samanikäinen lisää omien seassa ei juuri muuta normaalia.

Tänään sitten suuntasimme uimahalliin. Tytöt ovat koko kesän kärttäneet uimahalliin menoa, mutta järvivesien lämpimyyden ja aurinkoisten säiden takia (sekä myös kiinniolojen) ei uimahalliin ole kesällä menty. Nyt satoi kuitenkin jo toista päivää putkeen ja muutenkin hetki oli otollinen uintireissulle. Kyllä siellä sitten mesottiinkin. Molemmat uiskentelivat minkä pystyivät. Nokkela ui jo sujuvasti käsikellukkeiden kanssa ja Vekkuli yritti lyhyen matkan jopa ilman kellukkeita. Tosin sen jälkeen ne haettiin taas takaisin. Vielä ei ihan itseluottamus riitä. Vekkuli kuitenkin sukelsi lasten altaan pohjalta paljon renkaita eikä haitannut vaikka naama kastuikin, mikä tähän asti on ollut pienoinen ongelma. Täytyy yrittää muistaa laittaa hakupaperit sisään perheuimakouluun, josko tytön saisi oppimaan ihan oikeasti uimaan tulevan syksyn/talven aikana. Nokkela varmasti ottaa samalla oppia itseensä vaikkei varmaan vielä ihan uimaan oppisikaan.

Välisydämen pullistus

Kyllä sen vain huomaa, että töissä ollessa ei vain ehdi koneelle tai paremmin sanottuna ei oikein päivän jälkeen jaksa istua koneen ääressä. Olin siis pari viikkoa tässä välissä töissä ja tytöt viettivät lomaa isin kanssa kotona. Kaikenlaista ehti tapahtua tuona aikana. Isi vei tytöt Hoplopiin, useampaan kertaan torille ja torin vieressä olevaan puistoon sekä pyöräilivät Vekkulin kummien luokse (matka yhteen suuntaan 8km). Nokkelan äiti-vaihe hieman helpotti tuon kaksiviikkoisen aikana ja isikin on alkanut kelpaamaan eri asioihin, mihin ennen kävi vain ja ainoastaan äiti.

Söimme yksi ilta päivälliseksi uusia perunoita (muistaakseni) grillatun kanan kanssa. Meillä perunat syödään yleensä voin kanssa, sillit jätetään muille. Nokkela kommentoi ruoka-annostaan heti pöytään tullessaan:
N: Ihanaa, äiti! Ihanaa voita! Aivan ihanaa voita!

Takapihalla oli koko pihapiirin tytöt leikkimässä ja leikeissä vilisi koiria, isosiskoja, äitejä ja pikkusisko. "Makuupusseissa" nukuttiin pitkin nurmikkoa välillä ja pian aamun koittamisen jälkeen oli hirmuinen aamupalanälkä ja ruokaa alettiin valmistaa suurella innolla. Vekkuli tuumasi leikin jossain välissä seuraavaa:
V: Minä haen nyt punaviiniä. (äiti höristi korvia, että mitä ihmettä, kunnes tajusi, että sana marja unohtui perästä)

Iltaisin oli sitten sylittelyhetkiä ennen nukkumaan menoa.
M: Äidin vauva.
N: En ole, minä olen haukku.
M: Äidin haukkuvauva?
N: No, ihan pikkusen haukku voi olla vauva, jookos?
M: Joo.


Leikimme kotona lääkärileikkiä. Äiti oli potilaana ja Vekkuli toimi lääkärinä. Jalka oli kipeä ja se parannettiin nopeasti laastarilla. Mitä sitä nyt tutkimaan, kun laastari kuitenkin auttaa. :) Sen jälkeen piti kuitenkin stetoskoopilla kuunnella sydäntä.
V: Mukavasti jumpsutus kuuluu.
M: Eli ei mitään sivuääniä?
V: Ei, tai odotas, kyllä siellä joku vikisee.
M: Vikisee? Mikäs sellaista aiheuttaa?
V: No, se on välisydämen pullistus. Siihen auttaa vain erikoinen lääke, jota täytyy hakea ulkomailta asti.