Kesäretkellä Ähtärissä

Kesäkukat on meidän keittiön ikkunalle istutettu yleensä jo varhain, mutta tänä keväänä saimme aikaiseksi vasta lakkiaisten jälkeen. Siinä yksi ilta vierähtikin nopeasti ja multaisasti takapihalla kukkia sommitellen ja tomaatteja istuttaen.

Tänne pohjalle ensin vähän multaa ja sitten se tomaatti tähän.

Minäkin tahdon sitä multaa!!!

Edellisen juhlarupeaman jälkeen seuraavana lauantaina poikkesimme tyttöjen kanssa Vantaalla juhlimassa 2-V synttäreitä. Muut saman ikäiset sankarit olivatkin poikia, mutta silti touhut näyttivät sujuvan hyvin yhteen. Erityinen ihastus oli nukke, joka juomisen jälkeen pissasi! Tätä sitten juotettiinkin urakalla terassilla ja vähän ajan päästä vaihdettiin vaippaa ja käytettiin puskapissalla. Melkoista supinaa saatiin aikaan ja salamyhkäistä toimintaa ennen kuin selvisi, mitä kummaa tytöt oikein olivat löytäneet... Herkkujen jälkeen käytiin testaamassa kyseisen taloyhtiön trampoliini ja sekös vasta tytöistä hauskaa olikin! Siellä sai pomppia ihan sydämensä kyllyydestä ja purkaa herkkujen suoma sokerivauhti. Kotiin ajeltiin sitten illalla, kun tämän kevään hullunmyllyn jälkeen en jaksanut säätää mitään muuta vieraspaikkaa tai yösijaa mistään vaan totesin, että kotiin on paras tulla suoraan.

Sunnuntaina olimmekin koko päivän mökillä puuhailemassa. Tytöt metsästivät sammakon ja hoivasivat sitä pitkin päivää. Vähän vettä, ettei sammakko kuivu, vähän heiniä syötäväksi jne. Iltapäivästä sammakko karkasi ihan omia menojaan, joten eipä tuo tainnut kovin pahasti itseensä hoivasta ottaa. Isä korjasi edelleen laituria ja äiti maalasi terassia. Tämä homma tosin jäi kesken, koska terassiöljy loppui ja toisaalta alkoi sataa. Ehkä sitten seuraavana kuivana päivänä uudelleen.

Pikkaisen jäi vielä sudittavaa...

Seuraava yö sitten valvottiinkin. Vekkuli sai vuorostaan laryngiittikohtauksen, joka ei ihan heti mennyt ohi. Kuumetta oli myös reilusti ja ulkoilma ei enää ole niin ratkaisevasti viileämpää kuin sisäilma. Onneksi olin edellisviikolla kysellyt Nokkelan lääkäriltä (Nokkelalla oli laryngiitti pari viikkoa sitten viimeksi), että mikä tuossa voi auttaa, jos vaikka sattuu olemaan veneilemässä saaressa, kun kohtaus iskee. Vinkiksi sain kyypakkauksen kortisonin ja sitä sitten onneksi meiltä varastosta löytyi ja Vekkuli saatiin yöllä kuntoon. Ei tarvinnut lähteä ensiapuun sen takia. Kuumetta tosin jatkui useamman päivän ja torstai oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Se kuitenkin riitti, koska perjantaina oli tiedossa päikän kesäretki Ähtäriin!

Ähtäriin lähdimme bussilla päikän pihasta aamukahdeksalta. Tähtäsimme Ähtäriin kymmeneen, kun ovet aukesivat vieraille. Tosin melkein tytöille olisi riittänyt leikkipuisto eläinpuiston portilla, sillä sieltä ei millään olisi haluttu jatkaa eläinpuiston puolelle retkelle. Sinnekin viimein päästiin ja kyllähän siellä näkemistä riitti! Peurat toikkaroivat niityllänsä, lumileopardit lekottelivat kallion kielekkeellä, villisian poikaset tonkivat innoissaan maata ja karhut kiipeilivät puussa. Lisäksi näimme hirven lähes kosketusetäisyydeltä, ja näimme, kun hirvenvasat kävivät juomassa maitoa. Yleensä niin vilkkaat saukot puolestaan vetelivät pesässään sikeitä ja olivat oikein suloista katsottavaa ikkunan takaa. Myös pöllöt olivat omalla tavallaan huvittavia, kun ne katsoa mollottivat suurilla silmillään takaisin. Ahmat puolestaan leikkivät vauhdikkaasti ja piilottivat saalista toisiltaan. Sää ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta toisaalta kiertämiseen varmasti parempi kuin armoton helle. Sadevaatteet päällä ei pienet kuurot silloin tällöin juuri haitanneet.

Upeat lumileopardit nokosilla.

Mä haluan työntää!

Pienet villiporsaat ovat kyllä suloisia!

Tässä hirven komistus.

Karhu kipesi ketterästi puuhun ja samalla meidän tytöt aidalle...

 Päivä oli täynnä tapahtumaa ja bussissa olikin aika väsynyttä väkeä kotimatkalla. Kotiin päästyä tosin saimme todeta, että kun Vekkuli oli juuri saatu terveeksi oli jälleen Nokkelan vuoro sairastaa. Lauantaina kauppaan lähtiessä kyselin kuumepotilaalta, mitä kaupasta pitäisi tuoda?
N: Pikkutomaatteja ja viinirypäleitä. Ne on mulle hyväksi.
M: Tuodaanko jugurttia?
N: Joo, sekin on mulle hyväksi.

Neljät juhlat ja yhdet hautajaiset

Toukokuu ja kesäkuun alku on ollut melkoista matalalentoa. Veljeni häitä juhlittiin kaksi kertaa, ensin Istanbulissa ja sitten Lahdessa. Istanbulissa saimme nauttia kolmenkymmenen asteen helteistä, kauniista hääjuhlasta ja leppoisasta menosta. Toista se meno taitaa siellä olla nyt, kun erimielisyyksistä kinastellaan. Viikko hääjuhlasta ja saimme nauttia samaisen hääparin vihkimisestä, nähdä sukulaisia ja tuttuja sekä ihailla Suomen alkanutta kesää. Helteet taisimme tuoda tullessamme Istanbulista. ;)

Näkymä hotellin ylimmän kerroksen parvekkeelta Istanbulissa.

Aamupalaa syötiin todella ylimmässä kerroksessa.

Kun on 14 kerrosta matkaa alas, on hyvä turvautua vaariin!

Tuolla näkyy vähän myös lentokenttää...

Onneksi löytyi hotellin läheltä myös leikkipuisto.

Äiti, katso! Tuolla on lentokoneita!

Istanbulin lentokenttä on varsin vilkas ja kulkijoita riittää moneen menoon. Siellä tuli vastaan ihmisiä myös pyyhkeet päällä, turbaanit päässä ja burkhat päällä. Tämä tietysti ihmetytti etenkin Vekkulia.
V: Isi, isi, katso, tuolla on kummitus! (nainen musta burkha päällä vähän matkan päässä)
I: Ei se ole kummitus, vaan se on täti. Toiset ihmiset vain pukeutuvat vähän eri tavalla kuin me.


Häiden jälkeen maanantaina kävimme juhlimassa erästä pientä poikaa, joka yksivuotiaana hurmasi vieraat ihastuttavilla portugalilaisilla hiuskikkuroillaan. Harvemmin työpävän jälkeen tulee koko porukalla lähdettyä minnekään, mutta kun tarjolla oli illallinen synttärikakulla, niin eihän sellaisesta voi kieltäytyä! ;) Tytöille taisi illassa parasta olla se, että oli tarjolla jäätelöä ja päivänsankarin isosiskon monipuoliset lelut. Kotiin lähdettiin vasta iltapala-aikaan ja tytöt kyselivät, milloin mennään uudestaan.

Saman viikon lauantaina juhlittiinkin sitten lakkiaisia. Sää suosi valmistuneita ja aurinko paistoi aamun tihkusateen jälkeen komeasti. Mummu ja vaari kävivät aamulla kylässä, koska suuntasivat sitten iltapäiväksi toisiin lakkiaisiin vähän etäämmälle ja tässä meillä oli sopiva pysähdyspaikka. Varsinaisiin lakkiaisiin päästiin Nokkelan päiväunien jälkeen ja siellä vierähtikin aikaa sitten alkuiltaan asti. Poistuimme sujuvasti, kun meno alkoi kiihtyä kakun siivittämänä turhan vauhdikkaaksi.

Aamulla meitä odottikin sitten suru ja murhe. Rakas lemmikkimme kreikankilpikonna Kalevi oli siirtynyt vihreämmille niityille. Nokkelalle uutinen ei aiheuttanut olankohautusta kummempaa reaktiota, mutta Vekkulille aamu oli raskas. Kysymyksiä itkun seasta kirposi pitkän aikaa: "Eiii! Miksi Kalevi on kuollut? Kamalan surullista! Miten Kalevi voi olla taivaassa, kun se on tuolla laatikossa? Miten se pärjää, kun sielu on siirtynyt taivaaseen? Miksi sen ruumis ei voi mennä taivaaseen? Kuka Kalevista pitää taivaassa huolen? Sehän voi tippua taivaasta!..."

Vekkulin kanssa kävimme sitten iltapäivästä hautaamassa Kalevin mummin mökille sireenin juureen. Siinä on kaunis kukka kukkimassa ja toisaalta paikan tunnistaa ja muistaa. Myös kuoppaa kaivaessa ja laatikkoa kuoppaan laskiessa itkettiin ja surtiin. Kuoppaan laitettiin muutama kukkanen ja Kalevin herkkua voikukanlehtiä. Sitten multaa päälle. Tähänkin Vekkuli totesi: "Onpa surullista!". Kun sitten puoliääneen totesin, että maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet tuleva, niin Vekkuli kivahti, että "Ei Kalevi ole maasta tullut, kun se syntyi munasta!". Niinpä niin. Tässä kohtaa viimeistään tiesin, että ratkaisumme kertoa tapahtuneesta tytöille oli oikea. Kyllä suru täytyy saada surra, kun on sen aika. Olisihan se ollut aivan outoa, jos konna olisi vain yhtäkkiä hävinnyt mitään sanomatta. Se olisi aiheuttanut melkoiset etsintäoperaatiot myöhemmin. Nyt Vekkuli voi aina kertoa, missä Kalevin hauta on ja mitä sille on tapahtunut.

Mökillä vietimme sitten sen jälkeen vähän pidempäänkin aikaa. Mökillä on ollut jäiden takia pienoinen laituriprojekti nyt alkukevään, joka omalta osaltaan on kiinnittänyt iltoja ja viikonloppuja korjaustoimenpiteisiin. Isä pudotti naulan järveen laituria purkaessa. Tähän Vekkuli totesi: "Heeeiiiii, ei nauloja saa heitellä tollain! Ne voi mennä kalan suuhun ja kala voi tukehtua ja mennä rikki! Miehet on just tollasia kömpelöitä...."