Tikki ja nenätunneli

Eilen puuhasteltiin kotona kaikenlaista kivaa. Lattialla oli pahvilaatikko, pitkä ja kapea, ja tytöistä oli hauska tasapainoilla sen päällä. Kun ruoka alkoi olla valmista Vekkuli päätti vielä vähän tasapainoilla ja ajatukset ilmeisesti vähän harhailivat, koska tasapaino petti ja hän kaatui lyöden päänsä olkkarin pöydän reunaan. No vekkihän sinne takaraivoon tuli. Verta ei onneksi kovin paljoa vuotanut, mutta varmuuden vuoksi lähdimme näyttämään haavaa lääkärille. Hyvä oli, että menimme, koska haava oli sen verran pitkä (noin 2cm) ja pahasti takaraivolla, että lääkäri katsoi parhaimmaksi laittaa haavaan yhden tikin, jotta paraneminen tapahtuisi nopeammin. Vekkuli oli oikein reipas pikku potilas, itketty ei yhtään, mitä nyt vähän kyseltiin, että joko me nyt voidaan lähteä kotiin tai päästäänkö jo nyt kotiin. Toivottavasti perjantaina saadaan tikki sitten pois ja päästään saunottelurajoituksesta eroon. Reipasta hikiliikuntaa pitäisi myös välttää, mutta tämän ikäisiltä se ei ihan niin hyvin onnistu.

Tänään lämmitettiin iltaruoaksi eilen tehtyä keittoa. Vekkuli seisoskeli mikron edessä tuolilla ja laittaessani seuraavaa lautasta lämpiämään tökkäsin hieman hänen nenäänsä.
M: Anteeksi, että tökkäisin. Eihän sattunut?
V: Ei sattunu. Onneksi ei mennyt nenä tukkoon. Nenässä on tämmöiset tunnelit ja jos ne menee tukkoon ei räkä enää pääse ulos. Katso äiti, tässä ne tunnelit on ja niiden päällä on tämmöinen nenä. Täällä ylhäällä on tunneleiden toinen pää ja sielläkään ei saa olla tukosta. Jos tunnelit on auki, pääsee räkä valumaan täältä ylhäältä alas paperiin. Silleen ne tunnelit pysyy auki.

Nokkela puolestaan komentaa nykyisin suuresti. Tiedän mistä on moiset komennustavat oppinut, koska kotona harvemmin käytetään komentoa "nyt heti", enemmänkin meillä kuuluu "ihan kohta". :)
N: Äiti, tule tänne, NYT HETI!
N: Äiti, anna iltapalaa, NYT HETI!
N: Sylkkyyn, haluan sylkkyyn.
N: Haluan ulos, takki päälle, ei haalaria, en halua haalaria.

Tällaista siis tällä rintamalla tällä erää.