Tikki ja nenätunneli

Eilen puuhasteltiin kotona kaikenlaista kivaa. Lattialla oli pahvilaatikko, pitkä ja kapea, ja tytöistä oli hauska tasapainoilla sen päällä. Kun ruoka alkoi olla valmista Vekkuli päätti vielä vähän tasapainoilla ja ajatukset ilmeisesti vähän harhailivat, koska tasapaino petti ja hän kaatui lyöden päänsä olkkarin pöydän reunaan. No vekkihän sinne takaraivoon tuli. Verta ei onneksi kovin paljoa vuotanut, mutta varmuuden vuoksi lähdimme näyttämään haavaa lääkärille. Hyvä oli, että menimme, koska haava oli sen verran pitkä (noin 2cm) ja pahasti takaraivolla, että lääkäri katsoi parhaimmaksi laittaa haavaan yhden tikin, jotta paraneminen tapahtuisi nopeammin. Vekkuli oli oikein reipas pikku potilas, itketty ei yhtään, mitä nyt vähän kyseltiin, että joko me nyt voidaan lähteä kotiin tai päästäänkö jo nyt kotiin. Toivottavasti perjantaina saadaan tikki sitten pois ja päästään saunottelurajoituksesta eroon. Reipasta hikiliikuntaa pitäisi myös välttää, mutta tämän ikäisiltä se ei ihan niin hyvin onnistu.

Tänään lämmitettiin iltaruoaksi eilen tehtyä keittoa. Vekkuli seisoskeli mikron edessä tuolilla ja laittaessani seuraavaa lautasta lämpiämään tökkäsin hieman hänen nenäänsä.
M: Anteeksi, että tökkäisin. Eihän sattunut?
V: Ei sattunu. Onneksi ei mennyt nenä tukkoon. Nenässä on tämmöiset tunnelit ja jos ne menee tukkoon ei räkä enää pääse ulos. Katso äiti, tässä ne tunnelit on ja niiden päällä on tämmöinen nenä. Täällä ylhäällä on tunneleiden toinen pää ja sielläkään ei saa olla tukosta. Jos tunnelit on auki, pääsee räkä valumaan täältä ylhäältä alas paperiin. Silleen ne tunnelit pysyy auki.

Nokkela puolestaan komentaa nykyisin suuresti. Tiedän mistä on moiset komennustavat oppinut, koska kotona harvemmin käytetään komentoa "nyt heti", enemmänkin meillä kuuluu "ihan kohta". :)
N: Äiti, tule tänne, NYT HETI!
N: Äiti, anna iltapalaa, NYT HETI!
N: Sylkkyyn, haluan sylkkyyn.
N: Haluan ulos, takki päälle, ei haalaria, en halua haalaria.

Tällaista siis tällä rintamalla tällä erää.

Vesipeuhulassa

Hektinen kuvasi meidän perheen arkea pari mennyttä viikkoa parhaiten, sillä normaalin päiväkoti-työkuvioiden lisäksi Vekkulilla oli uimakoulua. Tämä vesipeuhula oli intensiivimuotoinen kahden viikon rutistus, ma, ti, to ja pe molempina viikkoina. Työpäivän jälkeen siis pikaisesti tytöt hoidosta, iltaruoka ja uimaan. Uinnin jälkeen suoraan iltapalalle ja iltarutiinien kautta nukkumaan. Vaikka illat kuulostavat kamalan täysiltä ja rankoilta, Vekkuli nautti uimisesta täysin siemauksin. Olisi ensimmäisen viikon aamuisin ollut jo menossa ensin uimaan ja sitten vasta päikkyyn. :)

Jo viikkoa ennen vesipeuhulan alkamista Vekkuli alkoi kysellä, alkaako vesipeuhula tänään. Toinen mietityttänyt asia oli, onko vesipeuhulassa tätejä vai ei. Ei mitenkään ollut mahdollista, että uimaope olisi voinut olla setä, koska kyllä siellä varmaan joku täti on kuitenkin. Toisella viikolla alkoi ilmeisesti vähän painaa väsymys ja se, ettei vapaa-aikana juuri muuta ehtinyt tehdä. Kiukuteltiin, ettei haluta vesipeuhulaan, koska siellä on tylsää. Kun sinne sitten mentiin (kun olin luvannut kysyä tädiltä, josko tänään tehtäisiin jotain jännää), niin ulos tuli erittäin ylpeä ja innostunut neiti. Ja kun vesipeuhula päättyi, ollaan kyselty, että koska se vesipeuhula taas alkaa ja miksi se jo loppui.

Automatkat uimahalliin ja takaisin olivat oivaa aikaa jutella ja keskustella kaikenlaisista asioista Vekkulin kanssa.
V: Te ootte sitten jo taivaassa, kun mä olen iso.
M: Äiti kyllä haluaisi vielä nähdä senkin, että olet iso. Mitäs ajattelit isona sitten tehdä?
V: Isona mä saan tehdä ruokaa, ostella ja saada rahapussin.

Automatkan aikana katselimme tien varressa olleita taloja (Vekkuli halusi yleensä mennä uimahallille maisemareittiä, ei moottoritietä pitkin) ja niitä sitten tiirailtiin uusi koti mielessä.
V: Äiti, muutetaanko me sitten tuohon taloon asumaan?
M: Jaa-a. En tiedä, ei ainakaan ihan heti.
V: Tulisiko siitä meidän uusi koti?
M: Jos me sinne muutettaisiin, niin kyllä.
V: Miksi meille tulee uusi koti?
M: Ei meille vielä pitkään aikaan tule uutta kotia. Jossain vaiheessa nykyinen koti käy vähän pieneksi, niin sitten täytyy muuttaa vähän isompaan kotiin.
V: Asutaanko me sitten koko kerrostaloa?
M: No ei sentään. Me muutetaan ehkä omakotitaloon tai sitten isompaan rivitaloon. Sen näkee sitten.

Sateenkaari loisti yhtenä iltana, kun menimme vesipeuhulaan. Yleensä joka ilta satoi, mutta tuolloin sade oli juuri päättynyt ja aurinko pilkisteli pilvien lomasta.
M: Katsopa, tuolla on sateenkaari.
V: Nii-i. Tuleeko sateenkaari sateella?
M: No ei varsinaisesti. Sateenkaari on valoilmiö, joka tulee näkyviin yleensä sateen jälkeen.
V: Miksi?
M: Sateen jälkeen ilmaan jää vesipisaroita, ja kun auringon valo osuu niihin, niistä taittuu valo eri tavalla ja taivaalle syntyy silloin eri värejä.
V: Ukkosellakin on sateenkaari.
M: No ukkosen aikaan ei kyllä tule sateenkaarta, kun on yleensä aika pimeää, mutta samalla tavalla ukkosen jälkeen voi sateenkaari näkyä.
V: Ukkosen setä voi kyllä tuoda sateenkaaren, kun se tulee kylään.
M: No ei oikeastaan, kun sateenkaari on sääilmiö, vähän samalla tavalla kuin tuuli, pilvet, sumu jne.
V: Mutta kyllä Ukkosen sedällä voi olla sateenkaari.

Monia muitakin hauskoja juttuja tuli vastaan, mutta ajaessa ei ihan kaikkia ehtinyt tallettaa kovalevylle. :)