Puhtaus ennen kaikkea

Olen lukuisia kertoja kuullut äitini kertomana sitä, miten pienenä tyttönä minulle oli tärkeätä, että varpaanvälini olivat puhtaat. Ei sen niin väliä, vaikka naama olisi ollut pikimusta, kunhan varpaanvälit olivat puhtaat. Ilmeisesti tuo ominaisuus on jollain tavalla geeneissä kulkeva, koska Vekkulille varpaiden välien puhdistamisesta on tullut erittäin tärkeä operaatio. Ei ole iltaa, jolloin niitä ei puhdistettaisi. Tällä viikolla ne on myös puhdistettu joka aamu, koska "yön aikana näihin varpaanväleihin on ehtinyt kerääntyä vähän nöyhtää".

Toimenpiteen ollessa kesken on turha yrittää hoputtaa pukemaan päälle tai syömään. Ne ehtii tehdä sitten, kun puhdistusoperaatio on saatu päätökseen.

Onhan se hienoa, että lapsi huolehtii omasta puhtaudestaan. Tosin välillä se huolehtiminen voisi ulottua myös vähän käsiin ja naamaankin. ;)

Ulkoilu virkistää mieltä

Yleensä vietämme aamupäivät ulkona tai ainakin sen tunnin verran. Riippuen toki ilmasta, tekemättömistä hommista ja seurasta tai sen puutteesta. Vekkuli ei enää yksikseen juuri puistossa viihdy, vaan kaveria ja sen myötä tekemistä kaivataan ihan eri tavalla kuin ennen. Sisään tullessamme irtoaa monesti jotain syvällisempääkin ajattelua.

V: On tämä sitten kumma päivä.
M: No, mitenkäs tämä päivä on kumma?
V: No, kun tämä päivä vaan on ihan kumma.
M: Ulkonahan oli ihan kivaa, kun puistossakin oli seuraa.
V: Joo, mutta silti tämä on ihan kumma päivä.
M: Mikäs tästä päivästä kumman tekee?
V: No se, kun sä juttelit sen sedän kanssa tossa ulkona.
M: Setä oli meidän huoltofirmasta.
V: Mitä se huoltaa?
M: Setä vastaa, että meillä käy aura ja hiekoituskone aina kun tarvitaan.
V: No on se silti aika kumma setä.

***

V: Äiti, huomasitko äsken kun mietin.
M: Mitäs mietit?
V: No huomaistko, että nää silmäkuoret menee kiinni aina silloin kuin miettii? Näin.

***

V: Äiti, katsopa, kun mulla on pipi tässä kädessä.
M: No, niin pä onkin. Mistähän se on tullut?
V: No se on tullut siitä, kun mä kasvan.

Noutajat

Iltaruoka meni tänään vauhdilla, kun oli tiedossa kyläilyretki naapuriin. Silti ehdittiin pohtia mielenkiintoisiakin juttuja...

V: Äiti, noutaja voi kohta tulla.
M: Mikä noutaja?
V: No semmoinen noutaja vaan. Se ei pelasta ihmisiä.
M: Vai sillä tavalla.
V: Joo, noutajat on vähän semmosia, ettei ne pelasta.
M: No onkos se ihminen, koira vai joku muu?
V: Noutaja on kala.
M: Vai kala.
V: Joo. Se asuu meressä, niin kuin delfiinit, valaat ja hait.
M: Oletko sinä sitten nähnyt jossain noutajan?
V: Noo, en. Mutta kyllä niitä noutajia silti on.

Suihkuttelemassa

Tytöt suihkuttelevat monesti isin kanssa ja äidin rooli on ottaa "paketti" vastaan. Tämä on perua jo vauva-ajan kylvetyksistä ja ne hetket ovatkin monesti tärkeitä ja odotettuja. Äidin kanssa kun siellä suihkussa ei yleensä saa mitään lutrailla eikä ylimääräisiä leikkiä. :) Eilen oli jälleen suihkun vuoro.

I: Vekkuli, mitäs sinulla on siinä oikeassa olkapäässä?
V: Ai missä?
I: No tuossa.
V: Ai siinä. Noo... Se on tussin jälki.
I: Tussin jälki? No mitenkäs siihen on tussin jälki etsiytynyt?
V: No se tuli siitä tussista kun mää piirtelin niillä silloin eilen.
I: Eikös tusseilla pitäisi piirtää paperille eikä olkapäähän?
V: No pitäis kyllä, mutta se meni vähän yli.

Kaikki vaatteet olivat puhtaita, joten ilmeisesti piirtäminen on ollut niin hiostavaa hommaa, että paidasta on hetkeksi luovuttu. Muuten tuota jälkeä ei pysty selittämään millään.

Keytsit, Venti ja Emmi

Mielikuvitus laukkaa meillä nyt todella lujaa. Kaikenlaiset mielikuvituskaverit ovat ilmestyneet leikkeihin, samoin omat nimitykset näille kavereille ja vähän tutummillekin jutuille. Välillä saa äiti ja isä katsella hölmistyneinä tovin ennen kuin ymmärtää, mistä nyt oikein puhutaan ja mitä pitäisikään tehdä. Onneksi nämä epäselvyydet häviävät usein hetkessä ja leikit pääsevät taas jatkumaan.

V: Äiti, mitä keytsit ovat?
M: Keytsit? En minä vain tiedä.
V: No, ne on sellaisia ihmisiä, jotka asuvat Ruotsissa.
M: Ovatko ne siis ruotsalaisia?
V: Ei, kun ne on sellaisia ihmisiä, jotka asuvat Ruotsissa.

                          ***
V: Isi, tule katsomaan Ventiä tänne talliin.
I: Talliin?
V: No talli on täällä makuuhuoneessa. Hevoset asuvat tallissa. Meidän täytyy käydä hoitamassa niitä. Tule nyt!
I: Selvä, isi tulee.
V: Venti ja Nikke asuu täällä. Me voidaan kohta lähteä ratsastamaan niillä.

                          ***
V: Kato äiti. Emmi tuli morjestamaan sinua.
M: No hei vaan. Missäs se Emmi oikein on?
V: Höh. No tässä mun vieressä tietenkin. Tulepa vähäksi aikaa syliin. Emmi on vielä tosi pieni. No niin, seuraahan sitten.
M: Onko Emmi sinun uusi kaveri.
V: Ei, kun se on pieni koira. Semmoinen pieni musta koira ja mun tarttee rakentaa sille aitaus, ettei se karkaa.
**Rakentaa olohuoneeseen parista listan pätkästä ja lego-palikoista aitauksen.**
V: Ei sinne saa mennä! Emmi voi karata, jos menet sinne aitaukseen.
M: Oletko rakentanut Emmille näin ison aitauksen?
V: Joo, kun Emmin täytyy muistaa ulkoilla hyvin.

Naisten päivä

Eilen vietettiin naisten päivää. Kerhossa juhlistettiin tyttöjä ja tuliaisina kotiin tuli timantteja.

Äidilläkään ei ole koskaan tainnut olla näin hienoja timantteja kynsissään. :) Kyllä niitä aika riemulla kaikille esiteltiinkin. Illalla, kun pesimme vesivärejä saippualla käsistä, Vekkuli totesi, että "älä sitten pese niitä kynsivärejä pois. Onneksi Marja laittoi ne niin hyvin kiinni, ettei ne lähde pesussa."


Iltaa myöten väsykin alkoi vähän hiipiä mukaan kuvioihin ja muutamia kolahduksia saatiin useampaan kohtaan. Ilta tosin meinasi muuttua ihan katastrofaaliseksi, kun Pikkukoira janoissaan päätti mennä vessanpöntöstä juomaan. Niin, pesukoneeseenhan se tie siitä vei. Onneksi äiti keksi ratkaisun pulmaan hädän ollessa suuri ja päivä ei ihan niin kammottavasti päättynytkään kuin miltä näytti.

Pikkukoira ehti sopivasti kuivua pienellä avustuksella unikaveriksi ja äiti sai jälleen pisteet kotiin. :)

Älä hössötä

Katkelma puhelinkeskustelusta papan kanssa:
- Mä autan Nokkelaa noitten purkkien kanssa.
- Vähän siirrellään niitä.
- Älä hössötä!
- Pappa! Älä hössötä mua!

Kommentti puhelinkeskustelun jälkeen:
- Pappa yrittää aina höpsöttää mua. Mutta onneksi mummikin oli välillä puhelimessa.

Pari päivää sitten äidillä oli menoa ja isi oli viemässä tyttöjä pappaa katsomaan.
V: Äiti, kuka soittaa isille?
M: Isi taitaa soittaa papalle.
V: Ai papalle. Toivottavasti isi ei anna papan höpöttää itseään. Pappa aina välillä höpöttää isiä.

Aikuinen

Meille on tullut tavaksi ruokaillessa katsoa keittiön ikkunasta ulos ja seurata katumme liikennettä. Milloin tuttu täti ulkoiluttaa koiraa, milloin aura-auto työntelee lumia, milloin naapurit lähtevät töihin ja niin edelleen. Tänään ruokaillessa vastapäisen talon perheen äiti tuli autolla töistä kotiin.
- Äiti, musta auto tuli tuonne pihaan.
- Niin, täti tuli varmaan töistä kotiin.
- Miksi täti ajoi auton tuohon?
- Täti asuu tuossa talossa.
- Mutta täti lähti tuonne toiseen suuntaan.
- Täti käy varmaan katsomassa, onko tullut postia ja menee sitten kotiin.
- No nyt täti menee kotiin. Se asuu tuossa. Miksi tuolla asuu niin paljon aikuisia?
- Siinä talossa asuu perhe, jonka lapset ovat jo kasvaneet isoiksi aikuisiksi (kaikilla on jo ajokortit).
- Mutta miksi ne on aikuisia?
- Kaikista lapsista kasvaa joskus aikuisia. Myös sinusta ja Nokkelasta.
- Joo. Sitten kun musta kasvaa aikuinen, niin musta tulee poika.
- Vai niin. Mitenkäs siinä niin käy?
- No mulle kasvaa pippeli.
- Vai sillä tavalla.
- Joo. Ja sitten mä saan kalsarit! (Isillä on kalsareita, kun tytöillä on pikkareita. Liekö tässä syy siihen, että aikuisena hänestä tulee poika...?)